Metsäpuiden tutkija Juha Immanen tutkii hieman hankalasti hahmotettavia asioita: puiden geenejä, hormoneja ja soluja. Onneksi hän osaa esittää asioita vertauksin.

Niistä yksi koskee Immasen väitöskirjaa ja julkisuudessakin esillä ollutta tutkimustulosta, jossa hybridihaapojen kasvu saatiin geenisiirrolla kaksinkertaistettua. Geenit eivät kuitenkaan yksin riitä takaamaan puille huippukasvua.

”Fiat ja Ferrari ovat yhtä hitaita autoja, jos molemmilla on tankki tyhjä”, Immanen vertaa.

Ei ole väliä, mitä puiden konepellin alla on, jos kasvupaikka ei ole puulajille sopiva.

”Puun kasvuun vaikuttaa geenien lisäksi ympäristö, jossa puu kasvaa. Jos ravinteista tai vedestä on pulaa, hyvägeeninen puu voi jäädä kitukasvuiseksi.”

Uittoränni ei ole vesiliukumäki

Immanen paitsi tutkii metsää myös omistaa sitä yhdessä kahden siskonsa kanssa. Metsäyhtymän maat sijaitsevat synnyinseudulla Kouvolassa.

Metsäyhtymässä metsäalue on esimerkiksi sisarusten kesken yhteisomistuksessa. Immanen pitää yhtymää hyvänä omistusmuotona.

”Jos metsä jaetaan esimerkiksi perinnönjaossa, lopputulos voi olla, että kukaan ei ole tyytyväinen.”

Immasen isä ja isoisä työskentelivät aikoineen tukinuitossa Kouvolan Jyräänkoskella sekä sen lähikoskissa. Lapsena Immaselle neuvottiin, ettei uittoränni ole mikään vesiliukumäki. Varoittavan esimerkkinä oli serkku, jonka iho meni ruvelle ränniä laskiessa.

Vanhoilla uittoseuduilla sijaitseva oma metsä on Immaselle niin sieni- ja marjamaasto kuin tutkimuskenttä.

”Etenkin pihakoivuja on käytetty tutkimuksessa. Itseltään saa helposti tutkimusluvan.”

Immanen kertoo, että myös paikalliset metsänomistajat ovat avustaneet mielellään tutkimuksissa. Immasen Kouvolassa suorittamat puututkimukset ovat päätyneet esimerkiksi paikallislehteen, jossa on ihmetelty puihin ilmestyneitä pusseja. Ne olivat pölytytystä varten.

”Itsepölytyksellä tutkittiin harvinaisia peittyviä geenimuotoja. Vaikka se ehkä näyttikin hölmöläisten hommalta, tulokset julkaistiin korkeatasoisissa tiedelehdissä”, Immanen kertoo.

Laivapuista tulikin tynnyreitä

Tällä hetkellä Immanen työskentelee Luonnonvarakeskuksen metsänjalostusryhmässä. Työn alla on muun muassa tutkimushanke, jossa pyritään nopeuttamaan metsäjalostussykliä.

Nopeutettu jalostus hyödyttäisi pitkällä aikavälillä kaikenlaista metsänjalostusta, mutta nopein kaupallinen hyöty voisi tulla koriste- tai erikoispuilla, kuten visakoivulla.

”Sellaisissa tapauksissa, jossa puuaineksesta saatava rahasumma mitataan kilo- ei kuutiohinnalla”, Immanen kertoo.

Hän korostaa, että myös perinteiset metsänjalostuskeinot ovat voimissaan.

”Rauduskoivulla kasvua on saatu tehostettua jalostuksella 30 prosenttia 30 vuodessa.”

Metsänjalostuksen ykköspähkinöitä on se, etteivät puut ja ihmiset välttämättä tavoittele ominaisuuksien osalta samoja asioita. Immasen mukaan metsänjalostuksessa kannattaakin keskittyä yleishyödyllisten ominaisuuksien, kuten puiden kasvun ja oksakulmien, parantamiseen.

Asioiden, jotka helpottavat puun hyödyntämistä tuotteiden raaka-aineina. Jälleen lienee vertaus paikallaan.

Ranskaa 1600- ja 1700-luvuilla hallinnut Ludvig XIV halusi hienon sotalaivaston, jonka saamiseksi Ranskassa ryhdyttiin jalostamaan tammea. 350 vuotta myöhemmin tammet olivat kasvaneet sopiviksi laivapuiksi, mutta puiset laivat olivat jo historiaa. Tammista tehtiin konjakkitynnyreitä.

”Pidemmän aikavälin metsänjalostuksessa ei kannata ryntäillä tiettyjen trendien perässä”, Immanen toteaa.

Ilmastonmuutoksessa ratkaisevaa on vauhti

Suomessa on jo satoja vuosia pelätty puuraaka-aineen loppumista. Suomalainen metsänhoito on kuitenkin onnistunut Immasen mukaan hyvin metsien uudistamisessa.

Ilmastonmuutos tulee haastamaan tämänkin. Ilmasto on muuttunut moneen kertaan moneen suuntaan, mutta oleellista on nyt muutoksen ripeä tahti.

”Muutos ei ole pelottavaa, vaan sen nopeus. Vauhti tappaa, ei matka.”

Tulevaisuudessa Immanen aikoo jatkaa jo vuonna 2000 aloittamaansa tutkimusaihetta: miten puuaineksen määrän ja laatuun voi vaikuttaa solutasolla. Lisäksi hän haluaa tutkia geeneille tehtäviä markkereita, joiden avulla jalostuksessa saadaan helpommin selville parhaimmat risteytettävät emopuut. Markkereiden avulla pystytään myös nopeasti testaamaan puiden jälkeläisistä parhaimmat.

Immanen on innostunut myös puun ilmiasun arvioinnista modernilla 3D-laserkeilauksella. Sen avulla puista kerätty tieto voidaan mallintaa pistepilviksi, eikä tutkimus ole enää epävarmojen laskukaavioiden varassa.

”Esimerkiksi kysymys puiden oksakulmista: ei tarvitse mennä metsään uudestaan mittaamaan, vaan aineistona on jo kerran skannattu metsä. Olemassa olevasta datasta lasketaan uusi asia.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.