Miten tämän kesän sääolot ovat vaikuttaneet puuston kasvuun?

Masto huojuu tuulen mukana, kun yliopistotutkija Pauliina Schiestl-Aalto mittaa männynneulasten kasvua.

Mäntyjen pituuskasvu alkoi Hyytiälässä tänä keväänä lämmön takia poikkeuksellisen aikaisin huhtikuussa. Se myös loppui hyvissä ajoin ennen kesäkuun puoliväliä. Tyypillisesti männikkö kasvaa pituutta toukokuusta juhannuksen paikkeille.

Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäaseman Smear-metsästä mitataan yli tuhatta suuretta. Osa mittauksista on automaattisia ja jatkuvia, joten tietoa saadaan reaaliajassa esimerkiksi puuston läpimitan kasvusta. Data on kaikkien saatavilla.

Kahden männyn ympärysmitan kasvu tänä kasvukautena. Mittausdatasta nähdään kasvua, sateen aiheuttamaa väliaikaista kuoren turpoamista sekä pienipiirteinen vuorokausirytmi. Kuva: Pauliina Schiestl-Aalto

Tämän kesän sääolot ovat toistaiseksi vaikuttaneet puuston kasvulle suotuisilta. Kevät oli lämmin eikä yöpakkasia juuri ollut. Myös sadetta on riittänyt.

“Loppukesä voi tietysti olla ihan erilainen kuin tähän asti”, Schiestl-Aalto sanoo.

Puuston kasvuun Suomessa vaikuttaa voimakkaasti kasvukauden lämpötila, mutta selkeää vuosien välistä vaihtelua aiheuttaa vesitilanne.

Päivittäin otettavista juuristokuvista nähdään kasvu. Juuriston kasvunopeus riippuu maaperän lämpötilan ja kosteuden vaihtelusta. Kuva: Marjaana Malkamäki

Läpimitta valmistuu syksyllä

Puuston kasvusta puhuttaessa pitää ensin tarkentaa, onko kyse pituuden, läpimitan, neulasten vai juuriston kasvusta.

“Kaikki nämä kasvavat vähän eri aikaan ja reagoivat eri tavoilla ympäristötekijöihin.”

Läpimitan kasvu on pitkäaikaisin tapahtuma. Jällessä solut ensin jakautuvat, laajenevat, ja lopulta kasvattavat soluseinät.

Suurin osa läpimitasta kasvaa kesäkuusta elokuun alkuun, mutta on kokonaisuudessaan valmis vasta syyskuun puolenvälin tienoilla.

“Läpimitan kasvussa käytettävä hiili käytetään loppusyksystä, kun solurakenteet vahvistuvat.”

Samalla paksuuskasvu ei ole yhtä herkkä sään muutoksille, koska vaihtelut usein tasoittuvat pitkällä aikavälillä.

Läpimitan mittauslaitteisto mittaa kerran minuutissa puun paksuuden kuoren alta ja päältä. Kuvaaja: Marjaana Malkamäki

Kuivuus näkyy juurten kasvussa

Myös edellisen kesän sääolosuhteet vaikuttavat pituuskasvuun.

“Tämä on puulajikohtaista, mutta männyllä erityisesti pituuskasvuun edellinen kesä vaikuttaa jopa kuluvan vuoden sääoloja enemmän.”

Edellisenä kesänä muodostuvat silmut sisältävät jo kaikki neulaset, jotka ikään kuin ilmestyvät seuraavana kesänä.

“Mitä suotuisammat lämpötilat ja kosteusolot ovat, sitä isommat silmut muodostuvat.”

Kuivuus loppukesällä häiritsee silmun kehitystä, jolloin seuraavan kesän uudet versotkin jäävät lyhyemmiksi. Hyytiälässä ylivoimaisesti kuivin kesä oli 2006, josta seuraavana vuonna uudet oksat jäivät selvästi lyhyemmiksi.

2018 oli myös kuiva vuosi, mutta ei yhtä pahasti.

“Silloinkin juurten kasvussa näkyi kuivia jaksoja, mutta mitään isoa rungon kasvun pudotusta ei ole näkynyt.”

Smear-metsän kasvupaikka ei tosin ole kovinkaan altis kuivuudelle, Schiestl-Aalto huomauttaa.

Esimerkiksi kuivien paikkojen kuusikot ovat sääoloille alttiimpia, koska kuusien juuret ovat mäntyjä pinnallisempia.

“Männyt saavat otettua hyvin syvältä vettä, mutta kuuset tarvitsevat vettä pintamaasta.”

Hyytiälän metsäaseman metsästä mitataan yli tuhatta suuretta.

Kesä ei saa alkaa liian ajoissa

Kasvun kannalta ihanteellinen kesä olisi lämmin ja kostea.

“Liian aikaisin ei saisi tulla lämmin, koska keväällä joka tapauksessa tulee kylmiä öitä, jotka haittaavat etenkin lehtipuita.”

Puuston kasvun kannalta tärkeä tekijä on myös ravinteiden saatavuus. Suomessa mineraalimaiden puustot ovat pääasiassa kasvultaan typpirajoittuneita.

“Säätekijät aiheuttavat vaihtelua, mutta ravinteiden saatavuus määrittää kasvun tason.”

Tehdaspäästöistä peräisin oleva typpilaskeuma on alentunut, mikä on ilmanlaadun kannalta hyvä asia. Suomessa ja erityisesti Euroopassa typpilaskeuma on aiemmin edistänyt puiden kasvua.

Ilmastonmuutoksen odotetaan vaikuttavan myös typen saatavuuteen. Se voi nopeuttaa ravinnekiertoa, jolloin typen saatavuus paranee, mutta toisaalta maaperän prosessit ovat monimutkaisia ja muutosten yhteisvaikutuksia on vaikea ennustaa.