Näin suojaat metsäsi talvituhoilta

Oikea-aikainen metsänhoito on varmin tapa lievittää metsien talvisialumi- ja myrskytuhoja.

Puiden latvat murtuvat herkästi, kun lumikuormaa karttuu puuhun toispuoleisesti. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Säätilastojen perusteella talvikauden sateet näyttävät viime vuosikymmeninä hieman lisääntyneen. Tästä huolimatta Itä-Suomen yliopiston metsänhoidon professori Heli Peltola näkee, etteivät metsien lumituhot – parin edellistalven runsaista lumituhoista huolimatta – ole lisääntyneet.

Jatkossa riski kuitenkin kasvanee. Ilmatieteenlaitoksen tutkijan Ari Venäläisen mukaan lumituhojen riski lisääntyy Pohjois- ja Itä-Suomessa yhtä jalkaa talvisateisuuden kanssa. Etelä- ja Länsi-Suomessa lumituhojen pitäisi vähentyä, koska iso osa talvisateista tullee vetenä.

Talvisten tuulituhojen riskin ennustetaan kasvavan erityisesti Oulu–Kuhmo-linjan eteläpuolella, missä maa jäätyy entistä harvemmin ja lyhyemmäksi aikaa talvisin.

Riskialueet tunnistettavissa

Kun huono tuuri käy, lumituhoja saattaa sattua missä tahansa metsissä. Tuulikin yltyy myrskyksi, kun sille päälle sattuu – sille ei ihminen voi mitään.

”Joskus lumituhoja on ollut Pohjanmaalla lähellä rannikkoa-alueita, joissa korkeus merenpinnasta oli vain kymmeniä metrejä”, tietää Suomen metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes.

Tästä huolimatta suurin lumituhoriski on korkealla merenpinnasta kasvavissa metsissä.

Tykkyä, siis puihin ilmasta jäätyvää kosteutta, on varmimmin yli 250 metriä merenpinnan tasoa korkeammalla. Myös puihin jäätyvä lumikuorma yleistyy ja runsastuu korkeilla alueilla. Näin kävi edellistalvena Ylä-Savossa.

”Tuhot keskittyivät yli 160 metrin korkeudella oleviin metsiin, joissa puiden latvoihin karttui runsaasti lunta. Korkealla oli niin kylmää, ettei lumi varissut puista vaan lumikuorma kasvoi, ja lopulta puut murtuivat. Pahaa tuhoa ilmeni esimerkiksi Sonkajärvellä” kertoo Metsänhoitoyhdistys Savotan metsäasiantuntija Antti Mehtätalo.

Mänty altein

Varmimmin lumi runtelee mäntymetsiä, ja männyt myös vaurioituvat pahemmin.

”Kuusesta katkeaa yleensä muutama metri latvaa, mutta männyt saattavat menevät keskeltä poikki, jolloin koko runko on pilalla”, edellistalven lumituhoalueita arvioinut Mehtätalo kertoo.

Männyn tuhoalttius johtuu siitä, että sen latvus on korkealla ja siihen tarttuneella lumikuormalla on siksi momenttia rungon murtamiseen.

Myös riukuvaiheen koivikoissa on lumituhoja runsaasti. Ensiharvennusikäiset ja sitä nuoremmat, lumen luokille taittamat koivut oikaisevat usein runkonsa seuraavan kesän aikaan.

Kuusen latvus on pidempi, ja lumikuormaakin kertyy puuhun tasaisemmin.

Taimikonhoito ja harvennukset ajoissa

Oikea-aikaiset metsänhoitotoimet voivat vähentää lumi- ja myrskytuhoja.

”Tämä koskee yhtä lailla varhaisperkauksia ja taimikonhoitoja kuin ensiharvennusta ja myöhempiä kasvatushakkuita”, Remes sanoo.

Ajoissa tehtyjen harvennusten ansiosta puiden latvukset levittäytyvät tasaisesti kaikkiin suuntiin.

”Tällöin lumikuormaakin kertyy tasaisesti eri puolille puuta. Rungon murtumisriski kasvaa, kun lunta on epätasaisesti eri puolilla latvusta.”

Lisäksi harvennukset vahvistavat runkoja.

”Kun kasvutila lisääntyy, puut järeytyvät ja runkomuoto kehittyy kartiomaisen tyvekkäiksi. Tätä sahat eivät ehkä arvosta, mutta runkojen lumen kestokyky paranee”, Remes korostaa.

Pahimmin lumi murjoo riukuuntuneita, siis liian tiheässä kasvaneita puustoja, joissa puiden rungot ovat honteloita ja lumikuormaa keräävä latvustupsu korkealla.

Varsinkaan tällaisia metsiä – eikä kyllä muitakaan – pidä harventaa liian voimakkaasti. Turvallisinta on poistaa harvennuksessa vain kolmannes puustosta. Lumituhojen riski kohoaa merkittävästi, jos metsästä harvennetaan yli 40 prosenttia puista.

Riskialueita ei pidä lannoittaa

Metsänhoidon professori Peltola neuvoo metsänomistajia pidättäytymään lannoituksista lumituhojen riskialueilla.

Kaikissa kasvatusmetsissä on syytä välttää harvennusten ja lannoitusten tekemistä samaan aikaan. Tutkimusten mukaan se moninkertaistaa lumituhojen riskin.

”Sekä harvennus että lannoitus lisäävät ensimmäiseksi puiden neulasmassaa. Mitä enemmän neulaisia, sitä enemmän lumella on tarttumapintaa.”

Lannoitukset voi turvallisesti tehdä, kun harvennushakkuusta on kulunut puolenkymmentä vuotta.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 1/2020.

Kommentit (1)

  1. Jostain syystä lumittuhojen luonne vaihtelee. Meillä Keski-Suomessa vuonna 2010 tuhoja oli enemmän mäntymetsissä. Myös varttuneissa päätehakkuuikäisisissä. Männyt katkeilevat yleensä latvuksen alaosan tasolta kuten kerrottiinkin.
    Talvella 2019 tuhot olivat selvästi enemmän kuusikoissa. Oli kokonaisiakin kaatuneita puita. Yleisimmin kuitenkin jotain 3-6 m latvasta katkenneita, joista siis suuri osa saattaa jäädä henkiin.

    Kaikki metsät olivat hyvässä kasvuasennossa, joten metsänhoidollisilla toimenpiteillä ei olisi voinut tuhoa pienentää. Vakuutus korvasi vahingot tietysti omavastuulla vähennettynä. Korvaussumma oli noin 3,5 vuoden vakuutusmaksut.

Metsänhoito Metsänhoito