Ovea avatessa auton sisälle leijailee aurinkoisen kuivan mäntykankaan tuoksu. Tvärminnessä Hangossa 90-vuotiaat hitaasti hiekkaisessa maaperässä kasvaneet männyt kylpevät syksyisessä paisteessa. Metsän pohjaa verhoaa juuri kukintaansa lopetteleva kanervamatto. Oksia ja ajouria ei kolme vuotta sitten harvennetussa männikössä näy. Maisema on kaunis, juuri sellainen kuin metsänomistaja Susan Elo toivoo.

”Tuosta vähän huomaa, että varvikko on painunut”, Elo sanoo ja osoittaa maahan.

Aavistuksenomaisesti näkyvät painaumat ovat tulleet naapurin pienestä traktorista ja tukkikärrystä, joiden avulla puita on talvisaikaan kuljetettu. Varsinaisen puun kaadon hoitivat Elo ja metsuri yhteistuumin.

Kuuden hehtaarin metsätilasta noin kaksi hehtaaria on nyt harvennettu.

Soitto metsäyhtiöltä havahdutti

Elo peri metsätilan vanhemmiltaan vuonna 2013. Hän antoi metsän kasvaa rauhassa, kunnes metsäyhtiöt ottivat tuoreeseen metsänomistajaan yhteyttä.

”He sanoivat, että metsä pitää harventaa tai loputkin kuolevat ja mikään ei kasva. Ajattelin, että apua. Nyt pitää tehdä jotain”, Elo muistelee.

Hän tutustui yhtiöiltä saamiinsa kuviin erilaisista hakkuista, etsi tietoa internetistä ja keskusteli metsänhoidosta metsänhoitoyhdistyksen neuvoja kanssa. Saadakseen paremman käsityksen, miltä hakkuut näyttävät, Elo kävi tutustumassa hakkuujälkeen lähimetsissä.

”Ei se ollut mielestäni miellyttävä tapa hoitaa metsää”, Elo kertoo näkemästään.

Hiekkaisessa maaperässä varttuneet hongat eivät iästään huolimatta vielä ole järeytyneet tukin mittoihin. Männikkö muistuttaa pohjoisen hitaasti kasvanutta metsää. Metsäyhtiöiden mittavaateet olisivat ohjanneet puut sellukattilaan tai hakeuuniin. Sisustusarkkitehtina ja kalustemuotoilijana työskentelevä Elo näki tiheäsyisessä kuitupuussa muitakin mahdollisuuksia.

”Tämä on niin tiheää puuta. Minusta olisi hurjaa laittaa se hakkeeksi ja kuiduksi. Se olisi muotoilijan näkökulmasta tuhlausta.”

Ei pyllypyyhkeeksi Kiinaan

Elo päätti hyödyntää puut itse, jotta materiaali saadaan mahdollisimman tarkasti käyttöön. Viimeiset kaksi vuotta hän on käyttänyt metsänsä harvennuspuuta suunnittelemissaan valaisimissa ja käyttöastioissa.

Ainoastaan puusepän työstöön kelpaamattomat oksat ja riukuuntuneet tai sairaat puut menevät hakkeeksi ja kuiduksi tai vapaa-ajan asunnolle polttopuuksi.

Opiskeluajoista saakka materiaalien mahdollisimman tarkka hyödyntäminen, kierrätettävyys ja jätteiden välttäminen ovat olleet Elolle tärkeitä. Herätyksen kiertotalouteen hän koki vaihto-oppilasvuotenaan Lontoon taideyliopistossa vuonna 1994. Siellä kierrätys oli vierasta ja kaikki roskat heitettiin samaan astiaan. Tämä järkytti Eloa.

Perittyään metsää Elo halusi soveltaa kiertotalouden ajatusta materiaalin mahdollisimman pitkäikäisestä ja tarkasta käytöstä myös metsänhoidossa.

”Nämä eivät kiinalaisille pehvan pyyhintään lähde, vaikka eivät nämä puut varmasti edes riittäisi. Kiinalaisia on niin paljon.”

Metsurilta oppia

Torjuttuaan metsäyhtiöiden tarjoukset Elo päätti opetella kaatamaan puut itse. Aikaisemmat kokemukset puunkaadosta perheen ja ystävien kanssa olivat sujuneet hieman kaoottisesti. Rungot olivat kaatuneet minne sattuu. Nyt Elo päätti etsiä avukseen metsurin, joka opettaisi häntä.

”Ajattelin, että ei puunkaato voi olla kovin ihmeellistä, ei sen ihmeellisempää kuin mikä tahansa työ”, Elo muistelee.

Hän löysi Tammisaaresta metsurin, joka oli myös teollinen muotoilija. Kummallakin oli vankka visuaalinen näkemys sekä kiinnostus luonnonmukaiseen metsien hoitoon. Häneltä Elo sai opin ja avun metsänsä harventamiseen.

”Se on minusta kivaa, kun pystyy kaatamaan puun juuri siihen kohtaan kuin haluaa”, Elo sanoo.

Puut kaadetaan, karsitaan, pätkitään ja pinotaan yhteistyönä. Elon suunnittelemiin tuotteisiin käytettävä puu kuoritaan kuorimaraudalla, sahautetaan paikallisella maatilalla ja viedään Tammisaareen venehalliin kuivumaan.

Muutama kuorittu pyöreä kuitupölli odottaa kuivumistaan metsätilalle pystytetyn katoksen suojissa.

”Työ on fyysisesti raskasta. Ei tätä kaikkea voi yksin hoitaa. Minulle riittää ihan muutama puu päivässä”, Elo kertoo.

Seuraavan kerran sahan kahvoihin tartutaan ensi talvena. Elo aikoo rakentaa harmaan muovisen puukatoksen tilalle uuden kestävämmän suojan oman metsän puista. Katoksen suunnittelee arkkitehti ja sen suojiin varastoidaan jatkossa kaikki Elon käyttämä puutavara.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 6/2019.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.