Tuoreen tiedon merkitys korostuu

Leimausselosteeseen tai metsäsuunnitelmaan ei voi luottaa, kun puuta korjataan poikkeuksellisen märissä metsissä.

Kuusitukin kysyntä on tällä hetkellä erittäin hyvä, mutta korjuukelpoiset kohteet ovat kortilla. Metsätyö Mannisen Toni Manninen ajoi tukkia metsätien varteen Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun työmaalla Jyväskylän Nyrölässä. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

“Kädestä suuhun mennään. Pystyvarantoa toki on, mutta korjuukelpoiset leimikot ovat todella vähissä”, kuvailee pihtiputaalaisen puunkorjuuyritys Putaan Mottimestareiden toimitusjohtaja Pasi Mikkonen tilannetta pohjoisessa Keski-Suomessa.

Laiha lohtu on, että saman ongelman kanssa on painittu loka-marraskuulla lähes koko Suomessa Lappia lukuun ottamatta.

Poikkeuksellisen märissä olosuhteissa korostuu korjuukohteesta saatavan tuoreen ennakkotiedon merkitys. Vaikka puukaupat hoituisivat etänä verkon välityksellä, vaatii korjuun suunnittelu yhä useammin maastokäynnin.

”Jokaisen leimikon sen hetkinen korjuukelpoisuus on käytävä tarkastamassa juuri ennen korjuuta. Usein joko tiestön, varastopaikan tai itse leimikon heikko kantavuus on esteenä korjuutyölle”, yhdeksän korjuuketjun voimin Metsä Groupille ja Hasalle urakoivaa yritystä luotsaava Mikkonen sanoo.

Jopa yli puolet kohteista jää kesken

Mikkosen mukaan perinteinen korjuukelpoisuusluokittelu kesä- tai talvikohteisiin ei tarjoa nykyoloissa riittävää tietoa puunkorjaajien tarpeisiin. Jos leimikko on ostettu vuosi sitten kuivien kelien aikaan, voi tilanne leimikolle mentäessä olla täysin toisenlainen.

”Loka-marraskuulla olemme joutuneet keskeyttämään korjuun jopa kolmessa kohteessa viidestä kantavuusongelmien vuoksi. Kuljettajien työllisyyden ja laitosten puuhuollon varmistamiseksi joudumme ottamaan kohdevalinnoissa tietoista riskiä, joka ei aina onnistu.”

Osa keskeytyksistä johtuu puutteellisesta ennakkotiedosta. Korjuuyrittäjälle tärkeä tieto on sekin, että leimikko ei juuri nyt ole korjattavissa. Näin vältytään koneiden turhilta lavettikuljetuksilta.

”Yksi siirto viidenkymmenen kilometrin ajomatkalla aiheuttaa noin kahdensadan euron kustannukset. Jos sadan motin harvennusleimikolla käytetään ajokonetta kahdesti, niin puiden ajosta saatavat eurot kuluvat käytännössä jo pelkkiin lavettikuljetuksiin”, Mikkonen havainnollistaa.

Jotta osa leimikosta kannattaa käydä korjaamassa, pitää harvennushakkuuta olla tehtävissä useampi hehtaari.

”Kun työtä tehdään kahdessa vuorossa, niin mieluummin vähintään viisi hehtaaria. Kohteiden ollessa kortilla rima kuitenkin laskee koko ajan. Ratkaisu riippuu siitäkin, saadaanko puut kuljetettavaksi ja millainen määrä puuta jää korjattavaksi talvikeleille”, Mikkonen sanoo.

Julkaistu Metsälehdessä 21/2017

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Puukauppa Puukauppa

Blogit

Tuloksia ei löytynyt

Keskustelut

Kuvat