Vuonna 2070

Kuitupuun hinnat nousevat, täsmäsuojelu yleistyy, paperitehtaita on kaksi ja avohakkuut jatkuvat. Ehkä.

Metsällä on Lea ja Seppo Siivolalle ensisijaisesti maisema- ja virkistysarvoa. Mukana metsässä viihtyy italianvesikoira Miro. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

Metsissä 50 vuotta ei ole aika eikä mikään. Mutta miltä näyttää metsäteollisuus vuonna 2070? Ja kuka omistaa metsät?

”Tulevaisuuden tutkimisen vaikeus ja kiehtovuus on siinä, että maailma voi aina mennä moneen suuntaan”, toteaa Itä-Suomen yliopiston projektitutkija Jakob Donner-Amnell.

Tämän jutun tavoitteena ei olekaan esittää totuuksia, vaan metsäalan asiantuntijoiden valistunut arvio siitä, miltä metsämme ja metsäala näyttävät 50 vuoden päästä eli vuonna 2070. Metsien näkökulmasta aika ei ole pitkä, hädin tuskin kiertoajan mittainen. Yhteiskunnassa ehtii sen sijaan tapahtua sitäkin enemmän.

Mittakaavaa voi hakea palaamalla ajassa 50 vuotta taaksepäin, vuoteen 1970. Mitä metsäalalla on tapahtunut sen jälkeen? Metsäpinta-ala on pysynyt suunnilleen samana, metsien kasvu lähes kaksinkertaistunut, puunkorjuu koneellistunut, metsänomistajakunta kaupungistunut ja metsäala digitalisoitunut.

Euroopan metsäinstituutin apulaisjohtajan Lauri Hetemäen mukaan yksi asia tekee tulevaisuuden hahmottamisesta kuitenkin huomattavasti haastavampaa nyt kuin 50 vuotta sitten: ilmastonmuutos.

”Vuonna 1970 ei ollut tällaista tekijää, joka vaikuttaa niin metsien kasvuun, tuhoriskeihin kuin puutuotteiden kysyntään”, hän sanoo.

Kuusikoita luvassa

Ajatukset karkaavat ilmastonmuutokseen myös Lea ja Seppo Siivolan metsässä Lohjalla: Marraskuun lopulla tehdyn metsäkierroksen saalis on pussillinen kantarelleja. Jos kantarellien satokausi jatkuu nykyisin vuoden loppuun, muistuttavatko metsämme 50 vuoden päästä Keski-Euroopan metsiä?

Siivoloiden metsässä kasvaa pääasiassa kuusta, mäntyä ja koivua, mutta viime vuosina sinne on ilmestynyt myös tammen taimia. Ovatko nykyiset pääpuulajimme vaihtuneet vuonna 2070 tammeen ja pyökkiin?

Eivät, sanoo Donner-Amnell.

”Se, jolla on mahdollisuus nähdä metsämme nyt ja 50 vuoden päästä, ei välttämättä huomaa, että mitään on tapahtunut.”

Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtava tutkija Kari T. Korhonen muistuttaa, että metsien kiertoaika on pitkä. Se, millaisia tämän päivän nuoret metsät ovat, vaikuttaa siihen, millaisia metsät ovat 50 vuoden päästä.

”Kuusi vallitsee taimikoissa varsinkin Etelä-Suomessa, joten varttuneet metsät ovat 50 vuoden päästä suurelta osin kuusikoita”, hän sanoo.

Kuusettumiseen liittyy muuttuvassa ilmastossa riskejä. Lievä ilmaston lämpeneminen parantaa suomalaisten metsien kasvua varsinkin pohjoisessa ja männiköiden ja koivikoiden kasvua myös etelässä. Kuuselle siitä ei kuitenkaan ole hyötyä, pikemminkin päinvastoin.

”Ongelmia voi tulla esimerkiksi kuivahkoille kankaille hirvituhojen pelossa istutetuissa kuusikoissa”, sanoo Itä-Suomen yliopiston metsänhoitotieteen professori Heli Peltola.

Lievä ilmaston lämpeneminen tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että vuotuinen keskilämpötila nousee vuosisadan loppuun mennessä alle kaksi astetta vuosien 1981–2010 keskilämpötilasta. Tähän päästään, jos ilmastonmuutoksen hillitsemistoimissa onnistutaan täysin kaikkialla maailmassa.

Jos hillitsemistoimet onnistuvat osittain, nousee keskilämpötila ilmastomallien mukaan kolmesta neljään astetta vuosisadan loppuun mennessä. Jos taas hillitsemistoimet epäonnistuvat, voi keskilämpötilan nousu olla jopa kuusi astetta.

Lisää tuulituhoja

Palataan Siivoloiden metsään Lohjalle. Hiljan harvennetussa männikössä näkyy muutamia marraskuisen Liisa-myrskyn kaatamia puita. Myrskyt ovat aiheuttaneet metsässä tuhoja aiemminkin. Kymmenisen vuotta sitten riehunut Tapani-myrsky kaatoi reilun 30 hehtaarin suuruiselta metsäpalstalta noin 150 runkoa.

Ajourien suojaksi kasatut oksat tuoksuvat hakkuulta. Harvennusta on tarkoitus jatkaa talvella, jos maa menee routaan. Maapohja on harventamattomalla alalla niin pehmeä, että ilman kunnon pakkasia korjuu ei onnistu.

Tulevaisuudessa tuulituhojen ennakoidaan lisääntyvän varsinkin Joensuu–Oulu-akselin eteläpuolella, kun roudattoman maan ajanjakso yleistyy. Lumituhot taas lisääntyvät Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Kesien lämpeneminen hyödyttää varsinkin kuusen pahinta tuhohyönteistä kirjanpainajaa ja lahottajasientä juurikääpää.

”Ilmastonmuutos suosii juurikäävän leviämistä, ja juurikäävän lahottama puu kaatuu herkästi tuulessa, mikä taas lisää kirjanpainajan lisääntymismateriaalia”, Heli Peltola kertoo.

Kuusen ongelmiin on viime vuosina kuitenkin herätty. Lauri Hetemäki ennakoi, että varsinkin sekametsien määrää pyritään seuraavan 50 vuoden aikana lisäämään. Luken Korhonen tosin epäilee, että lehtipuiden ja männyn viljelymäärien kasvaminen vaatii täysin uudenlaista hirvipolitiikkaa.

Hakkuut jatkuvat

Vaikka ilmastonmuutos lisää metsien kasvua, vaikuttavat hakkuumäärät enemmän siihen, miten paljon metsissämme on puuta vuonna 2070.

”Jos ainespuuta hakataan 60 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, kuten keskimäärin tehtiin vuosina 2004–2013, voivat metsävarat jopa kaksinkertaistua. Jos taas vuotuiset hakkuumäärät pysyvät korkeintaan 80 miljoonassa kuutiometrissä, pysyvät metsävarat nykyisellään”, Peltola sanoo.

Metsien kasvun hän ennakoi olevan vuonna 2070 suunnilleen nykyisellä tasolla, jos metsiä hakataan vuosittain 80 miljoonaa kuutiometriä. Jos hakkuumäärät vähenevät, voi metsien kasvu lisääntyä ainakin lähivuosikymmeninä. Pidemmällä aikavälillä hakkuumäärien väheneminen johtaisi kasvun pienenemiseen, sillä metsät vanhenisivat.

Metsien hakkuumäärät riippuvat pitkälti metsäteollisuuden puuntarpeesta. Viime aikoina julkisuudessa on kuitenkin käyty keskustelua pääasiassa metsien roolista ilmastonmuutoksen torjunnassa. Siihen, että metsiä ei ilmastosyistä enää hakattaisi vuonna 2070, asiantuntijat eivät usko.

”Metsä on riskialtis ja epävakaa varasto. Erilaiset metsätuhot vapauttavat hiilen nopeasti takaisin ilmakehään”, Kari T. Korhonen sanoo.

Samaa mieltä on Metsäteollisuus ry:n metsäasiantuntija Anu Islander.

”Aktiivinen ja oikeaan aikaan toteutettu metsänhoito sekä tuotteiden valmistaminen puusta on parasta hiilensidontaa. Se toimii myös 50 vuoden päästä.”

Vauhtia kierrätykseen

Euroopan metsäinstituutin Lauri Hetemäki ennakoi, että jyrkät asenteet hakkuita vastaan tasaantuvat ajan kanssa.

”Yhteiskunnassa eletään nyt ajanjaksoa, jossa ilmastonmuutos- ja monimuotoisuuskeskustelu korostuu. Ihmisillä on kova tarve tehdä nopeasti jotain, jotta globaalit ongelmat saadaan ratkaistua. Ne ovat kuitenkin niin monimutkaisia, ettei niihin ole yhtä ratkaisua, vaan tarvitaan monia eri toimia.”

Mutta jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Suomi on vuonna 2070 ollut jo parikymmentä vuotta hiilineutraali. Tämä tarkoittaa sitä, että hiilidioksidipäästöjä tuotetaan korkeintaan sen verran kuin hiilinielut, kuten metsät, pystyvät niitä sitomaan. Se on voinut johtaa siihen, että vaikka metsiä hakataan, niitä hakataan nykyistä vähemmän.

”Monet tuotannonalat käyttävät tällä hetkellä niin paljon fossiilisia raaka-aineita, että maailmasta ei löydy uusiutuvia raaka-aineita niiden korvaamiseen. Tuotantomäärien täytyy pienentyä ja materiaaleja kierrättää nykyistä enemmän”, Jakob Donner-Amnell sanoo.

Hänen mukaansa Suomessa on totuttu ajattelemaan, että metsien käyttö kasvaa samaan tahtiin kuin väestö, maailmankauppa ja fossiilisten raaka-aineiden korvaaminen.

”Metsä saattaa kuitenkin monesta syystä muuttua nykyistä niukemmaksi resurssiksi, ja monimuotoisuuden vaaliminen saattaa vaatia suurempaa huomiota. Tällöin metsäalan tuotannon kasvulle ei löydy enää raaka-ainepohjaa maailmanlaajuisesti. Tämä ratkaisisi myös ristiriidan metsän muiden käyttömuotojen kanssa.”

Tekstiileissä tulevaisuus

Lauri Hetemäki puolestaan ennakoi, että puun käyttö kasvaa kaikessa muussa paitsi paperin valmistuksessa.

”Viestintään käytettävien paperituotteiden kysyntä laskee ja katoaa 50 vuodessa miltei kokonaan. Hyvä, jos meillä on vuonna 2070 edes kaksi viestintään käytettäviä papereita valmistavaa tehdasta.”

Metsäteollisuus ry:n Anu Islander on samoilla linjoilla, mutta huomauttaa, että paino- ja kirjoituspapereita tarvitaan jatkossakin.

”Se, missä niitä kannattaa valmistaa, riippuu maailmanmarkkinoista”, hän sanoo.

Kaikkiaan erilaisten puupohjaisten tuotteiden kirjo on vuonna 2070 todennäköisesti monipuolisempi kuin nykyään.

”Paperi- ja sahateollisuus dominoivat mennyttä vuosisataa. Seuraavan 50 vuoden aikana syntyy uusia tuotteita, mutta yksikään niistä ei välttämättä yllä samaan mittakaavaan kuin missä paperiteollisuus oli”, Hetemäki sanoo.

Sellun asiantuntijat uskovat säilyvän metsäteollisuuden perusraaka-aineena tulevaisuudessakin. Tällä hetkellä uusia tuotteita kehitetään varsinkin sellun valmistuksen sivutuotteista. Tämä saattaa Donner-Amnellin mukaan muuttaa myös tukki- ja kuitupuun suhdetta.

”Suomen metsätalous on kuituvetoista, mutta tukkipuusta maksetaan parempaa hintaa. Jos kuitupuusta aletaan valmistaa pidemmälle jalostettuja tuotteita, voi sen hinta nousta.”

Tällä hetkellä näyttää siltä, että ainakin puupohjaiset tekstiilit voivat olla yksi merkittävä tulevaisuuden tuote. Niiden kehitystyössä on Hetemäen mielestä samoja piirteitä kuin painopapereiden kehitystyössä oli 1980- ja 1990-luvuilla.

”Puupohjaisten tekstiilien ympärille on syntymässä samanlaista klusteria kuin painopapereiden ympärillä oli: on paljon erilaisia teknologioita, joita useat yritykset ja tutkimuslaitokset kehittävät.”

Seuraavat 50 vuotta ovat todennäköisesti otollista aikaa myös puurakentamiselle. Itsestään puurakentaminen ei Donner-Amnellin mukaan kuitenkaan yleisty.

”Julkisuudessa puhutaan jo hiilivapaasta teräksestä ja vähähiilisestä betonista. Nyt on osoitettava, että puu on muita rakennusmateriaaleja parempi tai ainakin yhtä hyvä.”

Uusia toimijoita

Astutaan taas hetkeksi Siivoloiden metsään Lohjalle. Harvennusmänniköstä kaadetut puut odottavat tien varressa kuljetusta tehtaalle. Hakkuun toteuttanut paikallinen metsänhoitoyhdistys on huolehtinut puun myynnistä. Tukkipuut, kuitupuut ja energiaranka lähtevät kaikki eri osoitteisiin. Se, mihin tuotantolaitoksiin ne päätyvät, jää puut ostaneiden tahojen päätettäväksi.

Ovatko nykyiset tuotantolaitokset vielä toiminnassa vuonna 2070? Anu Islanderin mukaan osa todennäköisesti on. Niitä on kuitenkin uudistettu, ja uusiakin on saatettu rakentaa.

Lauri Hetemäki ennakoi, että nykyisistä ovat toiminnassa isoimmat eli Äänekosken tehdas sekä Kemin ja Kemijärven tehtaat, jos ne rakennetaan.

Se, onko vuonna 2070 vielä metsäteol-lisuudeksi kutsuttua teollisuudenalaa, jää nähtäväksi. Taustalla on se, että puun käyttö on 50 vuoden päästä arkipäivää nykyistä useammalla teollisuudenalalla, esimerkiksi tekstiili-, lääke- ja kemianteollisuudessa.

”Voidaanko silloin enää puhua metsäteollisuudesta siinä mielessä kuin on perinteisesti puhuttu saha- ja paperiteollisuudesta?” Hetemäki pohtii.

Samaa miettii Jakob Donner-Amnell. Hänen mukaansa ainakin puunjalostuksen toimijarakenne on vuonna 2070 hyvin erilainen kuin nykyisin.

”Jos edes puolet vuonna 2070 tuotettavista puuperäisistä tuotteista on niin sanottuja uusia tuotteita, eivät nykyiset metsäyhtiöt pysty niitä yksinään tuottamaan. Tarvitaan paljon erikokoisia yhtiöitä, jotka kehittävät ja tuottavat tuotteita sekä saattavat niitä markkinoille.”

Samalla muuttuu myös metsäyhtiöiden luonne. Jos liikevaihto tulee pääosin tuotteista, jotka eivät enää muistuta nykyisiä metsäalan tuotteita, vaan ovat esimerkiksi kemikaaleja, onko silloin kyse metsäyhtiöstä vai kemianyhtiöstä?

”Metsäyhtiöt voivat myös muuttua niin sanotuiksi sopimustuottajiksi, joiden tuotannosta huomattava osa menee suoraan muiden alojen käyttöön”, Donner-Amnell pohtii.

Monipuolisuutta tavoitteisiin

Entä metsänomistajat? Millaisia he ovat vuonna 2070?

”Metsänomistajakunta monipuolistuu edelleen. Ikärakenne taittuu nuoremmaksi, kaupungistuminen etenee, koulutustaso kasvaa ja monitavoitteisuus lisääntyy”, summaa MTK:n tutkimuspäällikkö Kalle Karttunen.

Valtaosan metsistä arvioidaan olevan edelleen yksityismetsänomistajien hallussa, mutta erilaiset metsänomistajien yhteenliittymät yleistyvät. Myös erilaisten omistusmuotojen kirjo kasvaa.

”Voi olla, että esimerkiksi kesämökkeilijät alkavat perustaa yhteismetsiä. Silloin metsästä saatavat tulot eivät ole niin tärkeitä kuin metsien virkistysarvojen kasvattaminen ja maiseman säilyttäminen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei metsiä hakattaisi”, Donner-Amnell sanoo.

Hänen mukaansa metsänomistajat voivat muodostaa eri paikkakunnille erityyppisiä ja jopa toistensa kanssa kilpailevia kokoonpanoja.

Metsänomistajakunnan monipuolistuessa monipuolistuvat myös metsänhoidon menetelmät.

”Tämä ei näy vain metsien jaksollisena ja jatkuvana kasvatuksena, vaan voi olla sekä sitä, nykyistä suurempaa hoitamattomuutta, hyvin tietoista suojelua tai jotain sellaista, mitä ei vielä osata kuvitellakaan”, Jakob Donner-Amnell sanoo.

Puukohtaista hoitoa

Karttunen ennakoi, että niin sanottu täsmämetsätalous on vuonna 2070 lyönyt itsensä läpi. Se tarkoittaa sitä, että metsänhoidossa hyödynnetään reaaliaikaista ja puukohtaista satelliittitietoa ja yhdistellään nykyistä laajemmin eri tietolähteistä saatuja tietoja. Näin jokaiselle kohteelle voidaan valita sinne parhaiten sopivat menetelmät.

”Toimijat myös kohtaavat paremmin, kun tiedetään, mistä löytyy tietynlaista puuta ja kuka sitä jalostaa. Tämä mahdollistaa esimerkiksi erikoispuiden tuottamisen.”

Täsmämetsänhoito voi Karttusen mukaan olla myös avain metsänhoidon koneellistumiseen.

Jatkuvan kasvatuksen suosion Karttunen ennakoi kasvavan, mutta vuonna 2070 tehdään hänen mukaansa myös avohakkuita – vähintäänkin silloin, kun pyritään estämään kirjanpainajatuhojen leviäminen tuhoalueelta lähimetsiin.

Siihen, että metsätili jatkossa tehtäisiin esimerkiksi hiilensidonta-, virkistys- tai maisemapalveluiden avulla, asiantuntijat suhtautuvat vaihtelevasti. Karttusen mukaan hiilensidontapalveluille tuskin on vuonna 2070 yhtä suurta tarvetta kuin nyt. Luonnon monimuotoisuuden kasvattaminen ja maisema- ja virkistyspalvelut taas lienevät ajankohtaisia myös silloin.

”Luulisi, että 50 vuodessa korvauskäytäntöjä on jo syntynyt.”

Karttunen ei pidä mahdottomana sitäkään, että metsänomistajat ryhtyisivät tarjoamaan palvelujaan esimerkiksi peliteollisuudelle.

”Pelimaailma kehittyy nopeasti. Metsiin voisi digitaalisuuden keinoin rakentaa virtuaalisia elementtejä: metsänhaltijoita, noitia, taistelukohtauksia. Tämä olisi äärettömän kova matkailuvaltti.”

Myös se, onko metsiä suojeltu nykyistä enemmän vuonna 2070, jakaa mielipiteet. Karttusen mukaan suojelupinta-ala kasvaa, mutta suojelu on nykyistä kohdennetumpaa.

”Täsmäsuojelun avulla pystytään suojelemaan sellaiset kohteet, joilla luontoarvot ovat korkeimmat. Samalla suojelusta pystytään maksamaan metsänomistajalle luontoarvojen mukainen korvaus.”

Maisema edellä

Palataan vielä Siivoloiden metsään Lohjalle. Metsäkierros on edennyt harvennetun männikön viereiselle kalliolle. Siivoloiden teettämän harvennuksen tavoitteena on siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen.

Päätös syntyi muutama vuosi sitten tehdyn avohakkuun jälkeen. Avohakkuuala muokattiin, minkä jälkeen rehevämpiin kohtiin istutettiin kuusta ja karumpiin kohtiin kylvettiin mäntyä. Taimet ovat pariskunnan mukaan lähteneet hyvin kasvuun, mutta maisema ei miellytä.

Seppo Siivolan mukaan hakkuutavan valinnassa painoi myös naapurisopu. Metsän ympärillä on useita kesämökkejä.

Metsäpalsta rajautuu myös Siivoloiden omaan kesämökkitonttiin. Sen takia pariskunnasta noin kymmenen vuotta sitten tuli metsänomistajia.

”Sammatin kunta laittoi metsäpalstan myyntiin ennen liittymistään Lohjan kuntaan. Teimme tarjouksen, sillä halusimme varmistaa, että kaunis paikka säilyy kauniina jatkossakin”, Lea Siivola sanoo.

Kallion alla aukeaa hehtaarin kokoinen lehto, jonka Sammatin kunta aikoinaan suojeli.

”Jokerikysymys on, miltä suojelualue näyttää 50 vuoden päästä. Veikkaisin, että aika tiheä se ainakin on”, Seppo Siivola sanoo.

Miltä Siivolat toivovat metsänsä näyttävän 50 vuoden päästä? Suunnilleen samanlaiselta kuin nyt, kauniilta ja kulkukelpoiselta.

”Tämä on logistisesti helposti saavutettava paikka. Joku nokkela hankkisi täältä matkailutuloja yhtä lailla kuin hakkuutuloja”, Seppo Siivola sanoo.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Kuvat