>Toki yllätyksiä voi tulla, kuten väite että taimien syntyminen ei vaikuttaisi laskentaan oikein mitään.

Tässä on juuri yksi erinomainen esimerkki. Oletko RR todella samaa mieltä näiden ”kehittäjien” kanssa siitä ettei taimien syntymistä kannata huomioida lainkaan ja asia on vähäpätöinen?

Oikeasti asia on niin vaikea huomioitava, että se on parempi selitellen jättää pois, koska kaupallistaminen viivästyisi liikaa. Kuten sanoin, oikeaa vastausta tuota ei saada, mutta myytävää saadaan.

On olemassa oikeasti tutkittua tietoa, että taimettumista ei täysin tunneta. Oletko RR eri mieltä?

Pidän tärkeänä, että puhutaan oikeilla käsitteillä, jotta ymmärretään toisiamme paremmin. Jatkuva kasvatus tarkoittaa avohakkuuttomuutta, pysyvästi. Se ei nykytiedon valossa voi toimia taloudellisesti kannattavasti missä tahansa ja riskit huomioiden tuskin missään. Kyse on siis ennemmin pelkästään kiertoajan pidentämisestä, joka sopivissa kohteissa on todennäköisesti kaikkein kannattavin vaihtoehto ”hetken”. Tästä realismista (pelkkä kiertoajan pidentäminen) eivät eniten äänessä olevat markkinahenkiset ihmiset halua puhua, koska myyvät tuotettaan isolla komissiolla avohakkuuta vastustaville metsätalouden ummikoille. Onko joku tästä eri mieltä? Saa nostaa käden nyt.

Koneälyohjelma on tietysti tehty kaupallista kannattavuutta silmällä pitäen myynti edellä eikä ole otettu edelleenkään huomioon esim. jk:ssa syntyviä kuluja tai lisääntyviä luonnontuhoriskejä .   Luonnossa käytännössä  menee useimmiten eri lailla vaikka  teoriassa pöydän ääressä voi näyttää sopivilla oletuksilla korostettuna hyvältä.

Nykyoloissa on tärkeintä tuhojen välttäminen , esim.  sekapuustoisuutta suosimalla ja korjuuvaurioita vähentämällä, leimikkojen paremmalla suunnitelulla ja vähentämällä varsinkin kuusikoissa harvennuskorjuukertoja, ei lisäämällä niitä kuten jk:ssa yleensä tapahtuu.

Jos malttaa odottaa ja alue ei heinity umpeen, muokatulle uudistusalalle tulee yleensä aina taimikko. Ehkä epätasainen ja aukkoinen, mutta taimikko kuitenkin. Muokkauksen puute on siis yksi ”paha nakki” jatkuvassa mallissa. Taimikon syntyä avittaa siemen säästöpuuryhmistä. Tätä ajatellen sinne voi jättää myös hyviä isoja puita halutuista puulajeista

Kalliimpi on yleensä varmempi metsien inventoinnin tilastojen valossa.

Sinulla aegolius on niin vahvana agendalla kaiken aikaa vain kysymys jaksollinen vai jatkuva. Et näe enää metsää puilta. Vaihtoehtoja metsänhoidossa on kuin shakin peluussa, muitakin kuin kolmen siirron matti ja on aivan hyvä, että pyritään kehittämään työkaluja siihen, mikä menettely milloinkin parhaiten näyttäisi vastaavan metsänomistajan asettamia tavoitteita. Kaikki vaihtoehdot on pöydällä, kysymys on paljon laajempi kuin ongelma jaksollinen vai jatkuva.

Kuten edellä kirjoitin, asia olisi huomattavan yksinkertainen, jos tavoitteena on vain puumäärän maksimointi. Täyttä varmuutta meillä ei ole taimettumisesta eikä mistään muustakaan. Antamalla erilaisia arvoja vaikuttaville tekijöille, nähdään kuinka ne vaikuttavat lopputulokseen.

Yksittäisiä tekijöitä voi luetella loputtomasti, eikä se välttämättä monimutkaisesta kokonaisuudesta kerro juuri mitään. Tämän valtavan aineiston käsittelemiseen niitä menetelmiä tarvitaan.