En usko. Kyllä siinä on muutakin takana

Siis mitä?  Hanskihan on se guru, jota noissa asioissa siteerataan.   Kyseessä on ”uskonnollinen” liike.  Ei mitään historiaan perustuvaa vertailevaa tiedettä.

Kuten olen kirjoittanut, niin syntymäpitäjäni Muuramen kaskeamiskelpoiset metsät oli poltettu aukoiksi jo 1804 ja siis olivat silloin paljolti puuttomia tai kasvoivat heikkoa lehtipuuta.   Kyllä ne Muuramen metsät kasvavat nykyään todella hyvin.  Ei ole tarvittu suojelua tai jättöpuita.

Normaalissa tuotannossa ei aleta tehdä toimivaa ratkaisua kalliimmaksi.  Suojelijat eivät välitä ihmisten omaisuudesta, työpaikoista, kansantaloudesta eikä mistään muusta kuin omasta ideologiasta.  Esimerkkinä Janne Kotiaho.

”Otatko Puuki huomioon, että poimintahakkuun avulla mahdollisesti vältettiin kunnostusojitus?”

Onko oikeasti näyttöä siitä, että alunperin liian märkyyden takia ojitettu suo, joka on sittemmin muuttunut puustoiseksi, ei enää puustoisena toimivia ojia tarvitse? Ehkä joku kostea kangasmetsä voi noin toimia, mutta turvemailla väitän tuon olevan harvinainen tilanne.

”Jos metsä ei uudistu ilman avohakkuuta, se on aina voitava tehdä! Siksi maakunnan tason tarkastelu onkin niin hyvä: yksittäinen metsänomistaja saa aina tarvittaessa tehdä avohakkuun ja metsänviljelyn tai mitä uudistaminen sitten vaatiikaan.”

Tuo on hyvä periaate, että aukon saa tarvittaessa tehdä. Ongelmana peitteisen hoidon lisäämistavoitteissa on se, että tilanne on nyt juuri tuo, mutta jk:ta vain harva harrastaa. Jos muutosta nykytilaan kaivataan, pitää jotain ohjaavuutta olla. Muutenhan on sama, millä tasolla tarkastelu tehdään, tila, kunta, maakunta vai valtakunta. Jos aukkoja tulee liikaa, miten asia korjataan ilman työkaluja? Siksi otin esiin erirakenteisen metsän. En nyt muutoksia kaipaa, mutta jos niitä jostain syystä pitäisi tehdä, esim. 20% tilan pinta-alasta erirakenteisena olisi terve tapa toimia. Kuitenkin niin, että kuviot saa vaihdella eli viime talvena lähettämäni kuvat riviin istutetusta koivikosta, jossa on alla luontaista kuusta, kelpaa tähän niin kauan, kun koivut on päällä. Sen jälkeen kuvio muuttuu tasarakenteiseksi ja 20% vaatimuksen täyttämiseksi pitää tulla jostain muualta tilalle erirakenteinen kuvio.

Kun pelisäännöt on selvillä, voi uudistamisvaiheesta alkaen suunnitella kasvatusketjut järkeviksi. Mutta jos pitää olla jatkuvasti peitteisyyttä, se 99% varmuudella tulkitaan päättäjien taholla niin, että ko. kuvio on jatkuvasti peitteinen, eikä sitä avohakata koskaan, ehkä jotain pakottavia tilanteita lukuunottamatta. Tällainen voisi olla täydellinen myrsky- tai hyönteistuho. Ja jos ne eivät pilaa koko kuviota, silloin osa pitäisi jättää käsittelemättä eli kuviot pirstoutuisivat.

Heikko uudistuminenkin olisi ongelmallinen peruste, kauanko taimettumista pitää odottaa? Pieniä alikasvoskuusia voi kostealle tuoreen kankaan kasvupaikalle tulla, mutta kuusikossa niistä ei koskaan tule kasvatuskelpoisia. Vain juurikääpä leviää.

Kilpaileva metsäteollisuus tuskin siitä mieltään pahoittaa. Eikä suomalaista puhdasta luontoa ihailemaan tulleet saksalaiset turistit.

Sanelupolitiikka lainsäädännössä menetelmien osalta ei koskaan tule takaamaan hyvä lopputulosta. Niin viisasta lainsäätäjää ei olekaan, että se voittaisi tuottajien innovatiivisuuden.

eihän metsänhoito voi olla sitä, että siirrytään kokonaan keinolliseen metsänhoitoon

Ei ole siirrytty: kyllä luontainen uudistaminen on edelleen sallittu vaihtoehto.

Se on hyvä kysymys Jovainilta, ovatko pohjapinta-alan rajat liian alhaiset kun metsään ei tarvitse jättää juuri mitään ja se on laillisessa tilassa, mutta käytännössä vajaatuottoinen. Lainsäätäjä on halunnut turvata keskeisen luonnonvaramme kirjoittamalla lakiin ”metsää älköön hävitettäkö”.

Hieman konkretiaa Perko! Eli millaisia runkolukuja tai pohjapinta-aloja ikiliikkujassa tulee olla? Entä puiden paksuuden jakauma: minimi ja maksimi? Onko aiemmin spekuloimani ”hujoppimetsä” suunnilleen oikea rakenteeltaan: siinä olisi pohjapinta-ala 20, runkoluku 750, läpimitaltaan noin puolet alle 20 ja puolet yli 20 senttiä. TURPO VAI URPO?