Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

  • Tämä aihe sisältää 14,755 vastausta, 142 ääntä, ja päivitettiin viimeksi , 2 tuntia sitten Perko toimesta.
Esillä 10 vastausta, 941 - 950 (kaikkiaan 14,755)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • mehtäukko

    Niinhän Joovainkin tuolla sivuja taapäin möläytteli kuin ilman alaleukaa..: jaksollinen ei tuota 60 vuoteen arvopuuta, toisin kuin jk..! Taidatte olla jk:n koulukunnan taantunutta ainesta. Puolipuhtaan tuotanto on välivaihetta tukkipäätehakkuuseen parhaimmillaan 50-60 vuoden kierto-ajalla. Mitähän vois tehdä tehostamiseksi?

    aegolius aegolius

    Mikä on tämä 1,3 %?

    Tarkoitat tehostamisella sitä, että pienennetään vuosikasvua, vähennetään toimenpiteitä ja otetaan isompia riskejä tulevaisuuden tuotosta, jotta saadaan vähän isompi prosenttiluku? Tukkikuutioiden määrä ei taida muuttua, ainakaan ylöspäin.

    Kerropa Perko aamun tuoreilla aivoilla, että miten jatkuvan kasvatuksen avulla ”Suomen metsiin mahtuisi puuta ainakin kolminkertaisesti nykytilanteeseen verrattuna” (Pukkala), kun toisaalta puusto pitäisi harventaa hyvin harvaksi lakirajalle (Kettunen)? Kettunen paheksuu blogissaan liian tiukkoja pp-suositusten alarajoja. Linkit alla. Molempia kirjoittajia olet mainostanut palstalla. Tähän kysymykseen jäin odottamaan kommenttia jo keväämmällä.

    [arvometsa.fi/blogi/Suomen-metsissä-on-vähän-puuta]

    [kettunenarvo.blogspot.com/p/blog-page_31.html?m=1]

    R.Ranta R.Ranta

    Kiistaton taloudellinen ongelma on pitkä kiertoaika. Lähes poikkeuksetta metsänuudistajan nokka kasvaa horsmaa ennen päätehakkuuta – hyvässäkin tapauksesssa. Kuten aiemmin jo kirjoitin, jyrkkä kannanotto suuntaan tai toiseen kertoo valitettavasti (pakko sanoa) ymmärtämättömyydestä.

    Tuotannon määrä ei ole kannattavuuden synonyymi – ei millään alalla. Puhumattakaan metsätaloudesta, jossa tuotantoajat ovat aivan poikkeuksellisen pitkiä.

    Puuntuotos on eri asia kuin kannttavuus ja kun tähän vielä lisätään luonnon monimuotoisuustavoitteet, hiilensidonta ym. tulevaisuuden haasteet ja epävarmuudet, niin yhtälö on TIODELLA monimutkainen. Siksi ehdoton mielipide kertoo ymmärtämättömyydestä, eikä tiedosta.

    aegolius aegolius

    Olen ehdottomasti sitä mieltä, että nimimerkillä R.Ranta menee kirjoituksessa langat sekaisin.

    2. Tuotannon määrä ei ole kannattavuuden synonyymi, mutta läheisessä tekemisissä ne ovat. Jk:n kannattavuusajatukset perustuvat tuotantopanosten minimointiin ja oman sidotun pääoman tuoton maksimointiin. Jälkimmäinen tarkoittaa metsän hakkaamista erittäin, erittäin harvaksi, jotta pääomaa ei ole paljoakaan hehtaarilla kiinni, järeytyminen saadaan vauhtiin ja on edes toivoa uudistumisesta. Ymmärrän tämän. Mutta miksi asiaan sekoitetaan enää hiilensidonta? Ei se tähän yhtälöön enää sovi.

    2. Monimuotoisuus on aivan samanlainen haaste jk:ssa kuin jaksollisessakin. Autuasta ratkaisua se ei ilman erityisiä toimenpiteitä tarjoa, vaikka niin annetaan monessa tekstissä ymmärtää.

    3. Vastasit jo toisen kerran välittömästi minun kirjoitukseni jälkeen. En ole ehdottomasti jatkuvaa kasvatusta vastaan. Olen ehdottomasti sen valheellista markkinointia vastaan. Tästä vain yhtenä esimerkkinä tuo Pukkalan heitto, että Suomeen mahtuisi puuta kolminkertaisesti. Mahtuisi kyllä, mutta esimerkiksi jk:n kanssa liikutaan Etelä- ja Keski-Suomessa ennemmin välillä 80-160 m3. Miksi metsäalan asiantuntija muuten tällaista esittäisi, ellei harhaanjohtamismielessä? Vahinko se ei ole.

    Edit. sidotun pääoman tuoton maksimointiin

    Timppa

    Eihän metsän pitkä kiertoaika ole mikään taloudellinen ongelma.  Sehän on vain ominaisuus, joka vaikuttaa metsähehtaarin hintaan.

    Kuten olen moneen kertaan kirjoittanut, niin se metsä kasvaa aukon tekemisen jälkeen muualla ja sieltä tulee vuorollaan tuottoa:  harvennuksia tai päätehakkuuta.

    Metsänkasvatus on erittäin yksinkertaista puuhaa.  Kasvatetaan kullekin paikalle parhaiten sopivia puita hyväksi todetuilla menetelmillä.  Tulevaisuus näytttää sitten miten kävi.  Enempää viisautta ei kenelläkään voi olla.  Tulevaisuudesta voimme toki ennustaa, emme tietää, että maapallon väkiluku kasvaa, uusiutumattomat luonnonvarat vähenevät ja uusiutuvien kysyntä kasvaa.  Tämä skenario on minulla lmielessäni miettiessäni metsien käsittelyä.  En ikipäivunä pyrkisi mihinkään lyhytvaikutteiteiseen tilapäistuottoon.

    Pidetään siis vain huoli, että metsä kasvaa mahdollisimman optimaalisesti.  Metsän kasvatuksen vaatimat kulut ovat vain luokkaa 10-15 % myyntitulosta täällä Metsä-Suomessa.   Ei niiden vuoksi kukaan konkurssiin joudu.

     

     

    mehtäukko

    Juuri noin, aegolius.

    Kuinka joku kehtaa väittää , että määrällä ei olisi merkitystä elinkeinon kannattavuuteen…!

    Perko

    aegolius, Timppa jne..  en mie sellua syytä vaan sitä mitä siitä jää alkutuottajalle.  Tuo 1,3 %, ei ehkä ole  puhdasta tuottoa, se on pitkäaikaisesta seurannasta johon Timppa tietää  vastauksen.   Peltoviljelyyn sovitettuna se antaisi parhaimmillaan hehtaarilta verotettavaa  100 €/ vuosi .

    Kumpi lienee kapitalismia  parempi kolonialismi vai kommunismi. Tähän asti  jokaiselta konsernilta jäänyt työ ja kusetus puuntuottajan osaksi.   Viimeisin on koneistuksen valvonta ja palvelustenvälitys.  Myyjällä ei ole oikeutta hallita hakkuitaan.  Mafia valvoo hintakartellilla  mo: työn hintaa!

    mehtäukko

    RR kääntyi samalle virrelle jota Joovain on ansiokkaasti veisannut. Nyt on salkunkantaja tiedossa ja toinen kakistelee kurkkuaan. Odotellaan vastauksia kun olette kotiutuneet vuorineuvosten juttusilta.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Timppa kertoi aiemmin, että heidän yhteismetsässään uudistetaan keskimäärin 1,3 & pinta-alasta vuosittain. 100/1,3 = 76 eli kiertoajaksi tulee 76 vuotta. Ei lainkaan paha Keski-Suomessa.

    Gla Gla

    RR: ”Puuntuotos on eri asia kuin kannttavuus ja kun tähän vielä lisätään luonnon monimuotoisuustavoitteet…”

    Monimuotoisuustavoitteet onkin tässä yhteydessä erityisen kiinnostava keskustelun aihe.

    Kun puhutaan monimuotoisesta metsästä, yleensä siihen yhdistetään mm. sekapuusto, erirakenteisuus, vanhat metsät ja lahopuu. Toiseksi viimeinen ei ole mahdollista talousmetsässä, ainoastaan suojelukohteessa. Viimeinen ei ole millään tavalla sidottu metsänkasvatusmenetelmään, koska kaikissa menetelmissä voi joko jättää lahopuuta tai putsata kaikki viimeistä risua myöten pois. Tuolta osin siis tasapeli.

    Jatkuvasta kasvatuksesta puhuttaessa ymmärrän menetelmän sellaisena, jossa metsä pysyy jatkuvasti peitteisenä ilman avointa vaihetta. Loivemmissa tulkinnoissa on siemenpuuhakkuu tulkittu jk:ksi, mutta itse en sitä jk:na pidä, koska 20..100 puuta hehtaarilla ei ole peitteinen, eikä varsinkaan enää siemenpuiden poiston jälkeen. Sehän on tasarakenteinen taimikko eli kouluesimerkki jaksollisen kasvatuksen tuloksesta.

    Kun jätetään karuimmat mäntykankaat tarkastelusta ja mietitään suomalaisen luonnon toimintaa, erirakenteisessa kohteessa vain kuusi uudistuu ja sekin vain valopuiden alle tai sekametsässä. Tuloksena on siis yhden puulajin metsä, jossa kuusettumisen seurauksena taimettuminen ja taimien kasvu hidastuu tasolle, jossa ei millään kustannusrakenteella tai korkokannalla voida puhua talousmetsästä. Toki puusto säilyy pitkään erirakenteisena, koska alle jääneet yksilöt eivät hakkuukelpoiseksi järkevässä ajassa kasva. Mutta millään mittarilla arvioituna tällainen ei myöskään voi olla monimuotoisuuden kannalta erityisen hyvä lopputulos. Toki jaksollisiakin metsiä voi hoitaa monimuotoisuuden kannalta huonosti, mutta silloin kyse ei ole menetelmästä, vaan sen toteutuksesta, eikä menetelmän vaihto korjaa huonoa toteutusta.

    Voitko siis Reima tarkentaa, mitä oikeastaan tarkoitit monimuotoisuuskommentillasi?

    Mitä Reima sinulle tulee mieleen näistä kuvista?

Esillä 10 vastausta, 941 - 950 (kaikkiaan 14,755)