Kerttu: ”Arvuuttelun varaan jää, kumman puolelle ”suuren yleisön” sympatiat isossa kuvassa jää vuosina 2021-2031 ja siitä eteenpäin.”

Tuo on kiinnostava tietää. Talous sakkaa ja fossiilisista pitäisi siirtyä kohti uusiutuvia. Jk:ssa uusiutuvia saadaan selvästi vähemmän kuin jatkuvassa. Olen koittanut kysellä, että jos hakkuita pitää vähentää, mistä saadaan uusiutuvia raaka-aineita. Pääsääntöisesti tässä vaiheessa hakkuiden vähentäjällä suu sulkeutuu. Sitä en tiedä, vaikuttaako ristiriita mielipiteeseen, vai kieltääkö tällaiset kaverit ainoastaan asian olemassaolon mielessään.

Suuren yleisön mielipide riippuu täysin siitä, millaista informaatiota asiasta annetaan. Samoin siitä, miten jaksollisen menetelmän kipupisteitä voidaan kehittää. Tässäkin tullaan ongelman ääreen, kun luontojärjestöt eivät halua keskustella eläinten tappamisen tehostamisesta, vaikka kyse olisi luontoarvoista. Lukeepa jopa Vihreässä langassa, että supikoira vai oliko se minkki, voidaan luokitella tänne kuuluvaksi lajiksi, koska on sopeutunut niin hyvin. Tuon logiikan mukaan jättiputken vainoaminen voidaan myös lopettaa.

”Kerttu tekee metsissään avohakkuitaKIN, siitä ei ole nyt kysymys. Kysymys on sen sijaan sopeutumisesta tulevaan vs. Impivaara. Tätä palstaa lukiessa ei mene pitkään kun huomaa, kumman linjan maalaisliittolaiset ovat valinneet. Kaikki kunnia oikeutetuille valinnoille, vapaa maa.”

Mihin pitää sopeutua, avohakkuukieltoonko vai uusiutuvien käytön vähentämiseen?

Jos meillä ajetaan tarkoituksen mukaisten metsänkäsittelymenetelmien rajoittamista, kenen etua se palvelee? Jos se ei palvele suomalaisten etua, päädytään vakavien asioiden äärelle etenkin, jos suomalainen näkee jotain puolustettavaa tässä. Yllättäen olenkin siis samaa mieltä kanssasi: Kaikki kunnia maalaisliittolaisille!

”Yksisilmäisimmät ovat uhanneet rikosilmoituksella kun joku oli jk:sta kirjoittanut lehteen ja sävy oli ollut jk:lle myönteinen. Vastakkainasettelun aika ei totisesti ole ohi, mutta on siinä silti jotain outoa.”

Eikö olekin hassua, että jk-apostolien kritiikkiin yhdistetään vastakkainasettelu, mutta jk-kirjallisuuteen ei? Onhan muuan Erkki Lähteen kirja nimenomaan pahimman luokan vastakkainasettelua. Oletko lukenut tuota kirjaa? Ellet, lienee syytä häntä koipien välissä luikkia heti kirjastoon ja ottaa teos käsittelyyn.

Sekin on omituista, että jk-saarnan selkeästi virheellisten väitteiden esiin nostaminen on negatiivinen juttu, kun sen pitäisi olla positiivinen. Kovin lyhytjänteisestä toiminnasta puhutaan, jos virheellisen markkinoinnin  avulla pelaaminen hyväksytään. Homma meneekin kuten kasvissyöjillä eli heille pitää olla kasvisruokaa, mutta lihan syöjät eivät voi vaatia tarjolle liharuokaa. Metsätaloudessa on sama mekanismi. Jaksollisesti kasvattavat sallivat nykylain mukaisen valinnan vapauden, mutta jk-porukasta löytyy niitä, joiden mielestä valinnan vapaudesta pitäisi luopua. Minusta yhtälö on niin kiero ja sairas, että ideologiasta riippumaata jokaisella pitäisi hälytyskellojen kilkattaa korvia särkevällä voimalla. Mitä mieltä sinä olet asiasta?

Luuta on siivonut suurimmat roskat pois palstalta, joten nyt tämä näyttää taas paikoin keskustelulta.

Kerttu: ”Kerroin silloin, että suunta lienee tämä ja nyt olisi sauma itse tehdä jotain ennen kuin muut tekevät päätökset. ”

Nyt vain pitäisi tietää, mitä päätöksiä pitää tehdä? Avohakkuukielto? Hakkuiden määrän rajoitus? Metsästys- ja lihansyöntikielto?

Vai olisiko vieraslajipeurakannan rajoitus 5 eläintä/1000 ha parempi? Tai talousmetsän uudistamisvaiheessa karuja mäntykankaita lukuunottamatta vähintään 15% puulajisekoituspakko ja suositus pääpuulajin vaihdosta hyvä? Kenties luontaista sukkessiota mukaillen eli pioneeri/valopuut ensin ja kuusi niiden jälkeen? Suojelualueiden määrän kasvua tällä hetkellä ajetaan eu:n tasolla. Se onkin hieno ajatus, kun metsänsä hävittäneiden Keski-Euroopan maiden ei tarvitse paljoakaan suojella ja Venäjällä voidaan entistä paremmin jatkaa FSC-sertifioituja avohakkuita siellä, missä öljyvuodot, kaatopaikat ja ydinjätteen dumppaus ei ole maastoa liian pahasti tahrinut.

Jos ajatellaan metsien käyttöä kokonaisuutena, olisi syytä optimoida eikä maksimoida. Kun keskustelin metsänhoitajaystävieni kanssa avohakkuista, minäkin käytin samaa argumenttia kuin Gla, että niistä saadaan uusiutuvaa raaka-ainetta. Mutta kenen tarpeisiin ja kuinka paljon? Vasta-argumentti on, että meidän vastuullamme on meidän luonto ja sen vastuullinen käyttö. Ei kai tavoite kuitenkaan ole se, että meidän metsistämme revitään maksimaalinen puuntuotanto kansainvälisten markkinoiden loputtomaan kysyntään ja uhrataan samalla monimuotoisuus?

Yksittäinen metsänomistaja maksimoi omat hyötynsä, mutta kun metsänomistajissa on eroja, osa painottaa enemmän puuntuotantoa ja osa taas vaikkapa hiilinielua tai monimuotoisuuden kohentamista. Metsäpolitiikan tehtäväksi jää ohjata kehitystä niin että yhteiskunnan kokonaisetu toteutuu. Esimerkiksi viestimällä, perustamalla lisää suojelualueita, säätämällä lakeja ja antamalla tukea. Näitä toimia pitää jatkaa niin kauan ja niin pitkälle, että toiminta voidaan katsoa kestäväksi metsätaloudeksi.

Puuki kirjoittaa taas kerran täyttä asiaa. Mutta mitä vaikutuksia Suomen EU-erolla tulee olemaan? Se jäänee nähtäväksi.

Peitteistä maisemaa vaativien lajien elinolot ja elinympäristölaikkujen keskinäinen kytkeytyneisyys on varmaan helpoin varmistaa, jos tehdään Puukin kehumia keskikokoisia aukkoja. Nämä on muidenkin metsien käyttäjäryhmien helpompi hyväksyä kuin jättiaukot. Pienet Nalle Puh -metsät (pienaukoista yhteen hehtaariin) johtavat metsien voimakkaaseen pirstoutumiseen. Sovellettava malli riippuu tietenkin kovasti maisemasta: sama malli ei sovi vähämetsäiseen vilja-Suomeen, Järvi-Suomeen ja Lappiin. Myös usean hehtaarin kokoinen aukko voidaan tehdä paremmaksi järjestämällä siihen tiheiköiden ja säästöpuuryhmien avulla näkemäesteitä ja leviämiskäytäviä.