AJ ”…Luonnonvarakeskuksen tutkineen että viimeistään neljäs hakkuu on oleva avohakkuu. Viitettä tulokseen ei annettu.”

Voisiko viite olla hatelokoitunut taimettumaton heinikkometsä? Tai juurikäävän turmelema jo alkukierroksella? Tai vajaatuottoisuus tuulissa ja tuiskuissa.

Kun siihen pisteeseen on elelty, voi tulla RR:n aatokset uniin,- kannattaako uudistus vieläpä rahattomana?

Saa nähdä kelpaako tämä Hesarille:

Metsänomistajat eivät tuhoa luontoa. En myöskään ymmärrä miten metsänomistajien oikeuksia voisi lisätä. Vuonna 2014 tuli voimaan metsälaki, joka poisti kaikki hakkuurajoitukset ja käytännössä myös vastuun metsän uudistumisesta. Tämän lain voimakkaita ajajia olivat jatkuvaa kasvatusta kannattavat. Esimerkiksi eräs edellä mainitun Arvometsän osaomistaja. Normaalin metsätalouden harjoittajat kauhistelivat lakia. Vastuunsa tunteva metsänomistaja hakkaa metsänsä silloin, kun on sopiva aika ja uudistaa sen huolella. Emme tarvitse mitään rajoituksia, mutta olisivat ne tarpeen juuri metsiä tuhoavan jatkuvan kasvatuksen vuoksi.

Syynä näin radikaaliin lakiuudistukseen oli ilman muuta se, että jatkuvaa kasvatusta harjoittavat tiesivät, että jatkuvan kasvatuksen metsien uudistuminen on sattumanvaraista. Kun vaatimuksia ei ole, niin niitä ei voi rikkoakaan.

Tuosta heikosta uudistumisesta minulla on esimerkki viime syksyltä, jolloin kävin erään porukan kanssa tutustumassa 8 vuotta aiemmin tehtyyn jatkuvan kasvatuksen hakkuuseen. Oppaanamme oli eräs jatkuvaa kasvatusta edistävä metsätieteen tohtori. Suurelle osalle tuosta hakkuusta ei ollut kehittynyt näinä 8 vuotena yhtään uusia taimia. Siellä missä metsää oli harvennettu voimakkaasti oli taimiakin. Olivat kuitenkin selvästi pienempiä kuin vastaavan ikäiset aukkoihin istuttamamme. Esiintyivät epätasaisesti ryppäinä, joita pitää harventaa. Voimakkaasti harvennetussa metsässä alkoi esiintyä kuusten harsuuntumista, mikä enteilee monia tuhoja. Voi voi metsänomistajaa.

Runsas kuukausi sitten tehtiin kuusikostamme avohakkuukauppa, joka on jo hakattu. Hakkuutähteen kauppahinta mukaan lukien saimme hehtaarille n 4000 euroa enemmän kuin jos olisimme myyneet samat puut jatkuvalla kasvatuksella. Vaikka käytämme puolet tuosta uudistukseen ja taimikonhoitoon, niin puolet jää vielä plussaa.

Raha ei meidän yhteismetsälle ole pääasia, joka on metsiemme hyvä kasvu. Hyvä tulos syntyy tämän kylkiäisenä.

A .  J .  tuo on   selvä .  Noilla  kokemuksilla  on hyvät  tiedot  aukkohakkuusta.  Tuloksenkin  saa jostain selville  keskituottoineen.   En tarvitse sitä enkä epäile  olkoon mikä hyvänsä. Kokemustani on 15  vuotiasta  alkaen kun möin talvella tekemäni ensimmäiset halkopinot autotienvarresta.  Ostaja  muisti tapauksen  50 vuotta myöhemmin ravintolassa  ja tarjosi ranskalaista.    Rehellinen ostaja monella tapaa.

Saahan sitä uskotella ”todellisista tuloeroista”, taidat uskotella lähinnä itsellesi. Hyvinkin 100 vuoden kierrolla tavan metsissä 50 vuotta antaa lähinnä nolla tulosta ja hoidon kulut siihen päälle. Se on aivan sama mistä vähennät, kun vakiintuneissa jk metsissä samaan aikaan sitä vähennettävää ei ole.

Yhtä totuutta ei ole. Riippuu kohteesta, mutta ole melkoisen (vain melkoisen) varma, että siinä minun kuusikossa, jonka uudistin 40 vuoden jälkeen istutuksesta kahden harvennuksen jälkeen, ei olisi jk:lla päässyt samaan tulokseen. Siinä on nyt 10 vuoden jälkeen 9 metrinen täystiheä kuusi/koivu istutusmetsä odottamassa ensimmäistä harvennusta. Edellisen puusukupolven aikana (40 v) siitä saatiin 400m3 hakkuukertymää + halkoja myyntiin taimikon ylispuustosta. Sanottakoon, että olisin ehkä kasvattanut hetken, ellei olisi tullut tuulenkaatoja syöksyvirtausten vuoksi.

Joku voi varmaan samalla tavoin kertoa jk-kohteesta, jossa olisi vaikea päästä samaan jaksollisella.

Tosin kuten kirjoitin aikaisemmin, yhden kuvion talousluvut saa näyttämään miltä haluaa, kun valitsee laskennan alkuajankohdan oikein.