Keskustelut Luonto Metsä meidän jälkeemme

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 228)
  • Metsä meidän jälkeemme

    Merkitty: 

    Emeritusprofessori Sixten Korkman valitsi tietokirjallisuuden finlandiapalkinnon saajaksi ”Metsä meidän jälkeemme” teoksen.

    ”Suomalainen metsä elää kohtalonhetkiään. Metsistämme valtaosa on talousmetsää, joissa hakkuut ovat ennätysmäisen suuria. Miten tähän on tultu? Mitä voitaisiin tehdä, jotta metsäluonto säilyisi seuraaville sukupolville? Journalistisella otteella kirjoitettu teos tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen. Se ehdottaa vaihtoehtoja ”puupelloille” ja pohtii yhdessä metsänkäyttäjien ja tutkijoiden kanssa, millaista suomalainen metsä voisi olla tulevaisuudessa – sellainen metsä, josta hyötyvät niin kansantalous kuin elintilastaan taisteleva helmipöllökin.”

    https://agricolaverkko.fi/tietosanomat/vuoden-2019-tietokirjallisuuden-finlandia-palkinto-metsa-meidan-jalkeemme-teokselle/

  • Remie

    Nykyään kun en omista eläimiä niin ei lumikosta ole haittaa. 1960 luvulla kerrottiin naapurin lehmällä olevan kurkussa pieni reikä ja lehmä oli kuollut veren hukkaan. Eläin lääkäri vahvisti lumikon puremaksi ? Miten ihmeessä talousnakin kokoinen pieni jyrsijä tappaa lehmän, vielä tietää minkä suonen puree auki. Melkoinen taito, ja mikä tappaja. Minun puolestani lumikkoja saisi olla runsaasti, mieluummin niitä kuin myyriä ja metsähiiriä.

    Tilley

    Olisko kuitenkin lehmän lajitoveri keihästänyt sarvellaan kurkun? Tuntuu epätodennäköiseltä että lumikko saisi niin ison reiän purtua, että lehmältä veri loppuisi, ellei ollut sitten hemofiliaa sairastava lehmä.

    puunhalaaja

    Vai eläinlääkäri vahvisti, että lumikko tappoi lehmän. Kävikö syy selville missään vaiheessa? Oliko lumikko kyllästynyt juoksemaan hiirien perässä ja päättänyt tappaa kerralla vähän isomman otuksen, josta piisaisi poikasille syötävää pidemmäksi aikaa. Mutta siinä vaiheessa kun oli raahannut lehmän kolon suulle olikin huomannut, että eihän se lehmä mahdu koloon. Vai epäiltiinkö lumikon silkkaa pahuuttaan moista ilkityötä tehneen?

    Remie, sinun juttusi tarjoavat kyllä erinomaisen uniikin akkunan todellisuuten.

    Remie

    Saattapi olla näin , mutta tuo lumikko juttu ei ole minun vaan 1950 luvun naapurin. Totena pidettiin , enkä voi asialle jälkikäteen mitään. Onhan se näätä eläinin kuten kärppäkin. Lehmähän makaa lattialla yöllä joten hyvin nuo pääsevät kaulaan käsiksi. Käyhän rotta ja kissakin kurkkuun kiinni kun ahdistelee. Mistä ne tietävät ihmisen heikon kohdan. Olen ollut molempien ruokalistalla mutta sain torjuttua yrityksen. Kissa tosin veteli rinnuksen takajaloillaan syviä haavoja täyteen jotka kesti parantua kauan ja oli kipeitä.

    Ellette sattumoisin tiedä niin 1950 luvulla lehmät olivat nutipäitä maatiaisia.

    Pitäneekin vain puhella hyvin tavanomisia ja mieluummin saman päivän asioita koska näyttävät vanhat asiat ärsyttävän yli kaiken , lukijoita. Olkoon sitten.

    Timppa

    Ellette sattumoisin tiedä niin 1950 luvulla lehmät olivat nutipäitä maatiaisia.

    Oli niitä sarvipäitä Ayshirejä ainakin meillä.  Yksi meinasi hukkua ojaan.  Lypsämään tullut äitivainaa sai köytettyä liinansa elikon sarviin ja autettua elikon kuiville.  Ei nyt ollut lumikon kokoinen, mutta kuitenkin selvästi pienempi kuin lehmä.

    Remie

    Teillä oli jokin uusi suuntaus, meille nuo jalostetut ehti vasta 1960 luvulla.Meillä tehtiin vielä hevosella peltotyöt ja metsätyöt tuolloin. Oliko 1955 kun lehti kirjoitti kuvan kera Ayshirestä ja ihmeteltiin että se on intialaista pyhän lehmän rotua kun on sarvet. Pirulliset haitakkeet nuo sarvet vaan on.

    https://www.ayrshire-finland.com/yhdistys/ayrshirerodun-historiaa/

    puunhalaaja

    https://www.ayrshire-finland.com/yhdistys/ayrshirerodun-historiaa/

    Ayrshireja tosiaan tuotiin Suomeen jo ennen 1800 -luvun puoliväliä.

    Remie

    Joo ja 1960 luvulla oikein isot vahvat sonnit, ne oli kamalia, minä pelkäsin niitä vaikka olin vikkelä, ja ujo. Astutus ei sopinut minulle kun asutuspaikan nuori tyttö pyysi apuun sonnin talutukseen joka ei niin kamalasti ollut kiinostunut lehmistä taas sinä iltapäivänä. Siksi kävinkin seraavilla kerroilla toisissa naapureissa joista tuli taas harmia kun ne olivat maatiaisia. Maatias sonni oli hirmun nopea, nuo jalosukuiset olivat kovin laiskoja ja kesti kauan, joskus isäntä kutsui kahville ja sanoi katsotaan kuinka käy kun ovat kahdestaan. Kyllä sonni oli lähtenyt pois kun  tulimme kahvilta jolloin isäntä sanoi, homma on hoidettu. Vasikoita tuli joka kerta. Myöhemmin tuli Kravatti sonnit jota pyyhälsivät paikalle laukkuineen ja lähtivät taas wolkarit savuten seuraavaan paikkaan. Kupa Wolkkari kulki kinoksissa hyvin , ei jääneet siemenet kevääksi kuten viljoissa.

    Olipa tapauksia kun jonkun lehmä sai vasikoita vaikka ei ollut astutettu, naapurin sonni oli tehnyt temput metsässä.

    Miikkam

    Pukki toi kyseisen kirjan. Saa nähdä pystyykö lukemaan loppuun, nyt 10 sivua takana ja jo ahdistaa. Se on totta että ei vanhoja metsiä liikaakaan ole, mutta syyttävä sormi tuntuu osoittavan jokaiseen joka metsiä talousmielessä käyttää. Metsätiloja on jatkuvasti myynnissä joten eikun ostamaan ja suojelemaan. Jos esim. Jokainen eteläsuomen cityvihreä ostaisi edes 10ha niin syntyisi jo mukavasti suojelualueita.

    Jätkä

    Timppa:”Ellette sattumoisin tiedä niin 1950 luvulla lehmät olivat nutipäitä maatiaisia.

    -Myös Kyyttöjä on sarvipäisinä, mutta ilmeisesti vähemmistönä. Ne vaan ovat periaatteessa alkuperäistä Suomi-karjaa, jopa satoja vuosia vanhaa juurta.

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 228)