Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Itse miellän monimuotoisuuden kustannuksiin säännöistä tulevat rajoitteet. Hirvet eivät mielestäni näitä ole.
Siis hirvituho on monimuotoisuuden kustannus? Okei. Kuka siihen määrää, laki, EU, ELY, metsäkeskus, sertifikaatti vai maanomistajien munattomuus tai joku muu? Kaikkia takaiskuja ei voi vetää monimuotoisuuden piikkiin.
Tuo kiertoaikainen hakkuu tulo 25-30 te on terminä vähän haastava, kun tulot osuvat ajallisesti vuosikymmen päähän toisistaan. Pitäisi yhdenmukaistaa eri aikakausien tulot jollakin korkokannalla. Silti sanoisin, ettei Päijät-Hämeessäkään kaikki metsät tuota tuloa tuota. Parhaat voivat tuottaa, mutta on siellä paljon heikkotuottoistakin. Siksi tuo alkuperäinen väitekin on haastava. Käytännössä se tarkoittaisi, että 25-40 % tuotosta menisi monimuotoisuuden kustannuksiin. En usko.
Eikö puun myyntitulot ja metsän hinta kuitenkin korreloi jollakin tasolla? Posketon väite tuo monimuotoisuuden hinta ja vielä vähän huolestuttavampaa, että se uppoaa yleisöön kritiikittä kun lausujana on mhy-mies. Onneksi lapsille opetetaan tänä päivänä mediakriittisyyttä.
Kaupoissa metsähehtaarin keskimääräinen hinta taitaa pyöriä neljässä tonnissa. Monimuotoisuuden hinta 5-10 te / ha?? Ilman sertivaatimuksia yms. hintako olisi 9-14 te? Jotakin rajaa pitäisi olla liiottelussakin, ettei mene koko uskottavuus. Tai sitten on pirun kalliita riistatiheiköitä.
’5000-10000 euroa hehtaarilta tappiota’ oli siis väite. Aika raju väite. Paljonko on keskimäärin päätehakkuutulo Suomessa? Nyt ei siis puhuta niistä palstan kasvattajakeisarin puumääristä. Siihen suhteutettuna aikamoinen osuus mhy-miehen mielestä. Nykyarvo vai joku tulevaisuuden euromäärä, ei täsmennetty. Ei ihme, että maanomistaja kieltää kannattavuuslaskelmat, jos lukuarvojen suuruuksienkin hahmottaminen on metsäammattilaisillekin vaikeaa.
Apli kuvaa edellä kesähakkuun teknisen onnistumisen. Siinä ei ole ongelmia, mutta tuon juurikääpäriskin hallinnassa on. Jokainen revennyt kanto, katkennut juuri tai telan kuorma pinta on riski paikka, joka jää maanomistajien kannettavaksi. Toinen juttu on käsittelyaineen toimivuus eri olosuhteissa. Aika hiljaa siitäkin ollaan. Ristiriitaista touhua, jos taimikonhoitoa pidetään riskinä tai hankintahakkuiden kantoja pitäisi lankkailla, mutta kesähakkuiden suhteen hymistellään. Liian iso pala nieltäväksi.
Kantokäsittelyä on yhdellä tavalla tämän päivän anekauppaa, jossa ostetaan hyvää omatuntoa. Vaikuttavuudesta ei ole mitään varmuutta eikä se juurikolhuihin voikaan vaikuttaa. Juurikääpäriskistä pitäisi saada erillinen korvaus, koska maanomistaja sen nyt kantaa omalla kustannuksellaan.
Hauskaa sinänsä että upm ilmoitti lopettelevansa havupuutaimikoiden raivaukset kesäaikaan, mutta kesähakkuiden kanssa menetellään toisin. Kummassakohan riski isompi? Veikkaan hakkuita, oli käsitelty tai ei.
Keskustelua viriää. Selvää lienee kuitenkin se, ettei valtaosa istutustaimikoista ole 28-vuotiaana kasvanut 350 mottiin, vaikka joku väittää sellaisen kasvattaneensakin (ja vähän harvennellutkin välillä). Totuus on paaaaljon pienemmissä kuutomäärissä. Laskelmilla on varsin helppo osoittaa, että jokainen ensiharvennuksella hakattu istustaimi on hukkainvestointi. Toisellakin harvennuksellakin siinä kintaalla. Pitäisikö taimilaatikon kyljessä olla varoitustarra heikosta tuotosta tupakka-askin tyyliin? Muuttaako Tapio suosituksiaan joskus metsänomistajien taloudellista intressiä vastaavaksi esim. istutustiheyksien suhteen?
Päätehakkuutulon tuoton vertaaminen uudistusinvestoinnin tuottoon on vähän sama asia kuin maanomistajien ansiotulojen vertailu. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään kun investoinnin kannattavuutta mittaillaan.