Kevään mieluisat työt

Hyvää vuodenaikaa ei pidä tuhlata mihin metsätyöhön tahansa. Kannattaa valita ne puuhat, joissa kevät auttaa pitämään työn laadun ja tekijän mielialan korkealla, Matti Kärkkäinen kirjoittaa.

Parasta kevättä ei kannata tuhlata perkaukseen, jonka voi tehdä varjossa jopa heinäkuun helteillä.

Kevättä parempaa vuodenaikaa ei ole metsässä työskentelylle. Kevään tilastosää on valoisa ja kuiva: työskentelyn voi aloittaa aikaisin aamulla tai lopettaa myöhään illalla. Mäkärät ovat vasta latautumassa kiusaamaan ihmisiä, ja hirvikärpästen terrori on vielä monen kuukauden päässä. Ei ole liian kuumaa eikä kylmää.

Tällaista hyvää vuodenaikaa ei pidä tuhlata mihin metsätyöhön tahansa. Kannattaa valita ne puuhat, joissa kevät auttaa pitämään työn laadun ja tekijän mielialan korkealla.

Pienten taimien pelastaminen heinikosta onnistuu parhaiten juuri lumen sulamisen jälkeen. Havupuun taimen vihreys auttaa havaitsemaan sen päälle kaatuneen ruskeanharmaan kuloheinän alta. Taimi ei lannistu siitä, että se on maannut koko talven maata vasten. Pystyyn nostettuna ja tarvittaessa puunkarahkalla tuettuna se on valmis jatkamaan kasvuaan. Puisen tuen käyttö ei ole mitään toiveunta: monimetrisen hyvin kasvavan taimen juurelta saattaa tukija löytää sen oksaisen kepin, jonka muistaa asetelleensa taimen pystyasennon turvaajaksi muutama vuosi aiemmin.

Hyvä sesonki kestää vain lyhyen aikaa. Kun ruoho alkaa viheriöidä, tainta on vaikea löytää kuloheinän alta.

Arvoa on myös sillä, että ennen lehtipuiden kasvuunlähtöä ikivihreät kuusi ja mänty erottuvat pusikosta hyvin.

Taimikon varhaishoito kivisillä alueilla luontuu helpoiten keväällä, kun kaikki maanmuokkauksen pystyyn nostamat kivet ovat näkyvissä. Raivaussahan terä säästyy vaurioilta paremmin kuin ruohon noustessa peittämään kiviä. Samoin tiiviisti maata vasten painautunut kuloheinä ei peitä niitä kuoppia, joihin raivaussahan käyttäjä myöhemmin kesällä ja syksyllä helposti lankeaa.

Arvoa on myös sillä, että ennen lehtipuiden kasvuunlähtöä ikivihreät kuusi ja mänty erottuvat pusikosta hyvin. Keskikesällä havupuun taimia leikataan vahingossa pois kevättä enemmän huonon erottuvuuden takia. Kevättöihin kannattaa siis varata ne turkintiheät yleensä kosteat kuviot, joissa on riittävästi pelastettavaa kuusta, mutta tuhottoman paljon lehtipuuta.

Rajamerkkien löytäminen onnistuu heti lumen sulamisen jälkeen paremmin kuin myöhemmin kasvukauden aikana. Vanhat pyykit ovat usein neliön muotoisia rauniopyykkejä, joiden keskellä oleva napakivi on kaatunut näkymättömiin. Keväällä huomiota voi kiinnittää maata vasten tiukasti painautuneessa kuloheinikossa näkyvä neliön muotoinen vähäinen kohouma. Siinähän se pyykki on odottamassa esille kaivamistaan.

Vastaavasti voi miettiä, mitä töitä ei pidä mennä tekemään keväällä, jos muitakin vaihtoehtoja on.

Heinäkuun helteille kannattaa jättää ainakin tulevan avohakkuualueen ennakkoraivaus jätepuustosta ja metsänviljelyä vaikeuttavasta alikasvoksesta. Vain itsensä kiduttaja jättää hakkuualan raivauksen tehtäväksi hakkuun jälkeen. Mukavuudesta pitävä tekee sen ennakolta, mutta ei uhraa siihen kevätsäitä.

Viisasta ei ole myöskään raivata kookkaita havupuita tulevista ensiharvennusmetsiköistä keväällä. Tuoreet kantopinnat lisäävät riskiä saada maannousemalaho metsikköön. Lisäksi tuoreet havupuut lisäävät hyönteistuhojen vaara. Parveiluajan jälkeen kaadetut puut sen sijaan kuivuvat riittävästi ennen seuraavan kevään parveiluaikaa.

Julkaistu Metsälehdessä 7/2019

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito