17-vuotias männikkö odottelee kevyttä ensiharvennusta. Ei vielä ensitalvena mutta ehkä seuraavana. Alue laikutettu ja naveromätästetty.
17-vuotias männikkö odottelee kevyttä ensiharvennusta. Ei vielä ensitalvena mutta ehkä seuraavana. Alue laikutettu ja naveromätästetty.
Metsänhoito
Itsellä samanlaista, taitaa kyllä olla parikymppistä jo (23v. näyttää metsään.fi). Talvella olis tarkoitus tiuhempia kohtia väljentää.
Ikää hiukan enemmän lisää, ei ne kovin mielellään vielä tuollaiseen edes lähde tekemään.
Miksi ei?.Jos kerran ukko ite puottaa mehtään.
Maahan kaatasin moiset riesat.
Ja sitä olen tehny ja vielä jokusen ha,n teen kuhan lonkan kanssa päästään sopuun milloin mennään. Luonnon kylvämästä juttelen
Kuva antaa vaikutelman, että 5-10 vuotta lisää kasvua ja siten harventamaan. Puusto on alkanut kuivattamaan alaoksiaan josta luonto nyt alkaa hoitaa karsintaa tehokkaasti.
Liian aikaisin tehty systemaattinen harvennus tuo sivuoksille liikaa kasvutilaa, joka tuottaa vahvoja sivuoksia pituuskasvun kustannuksella.
Pystykaupalla myyntiin tulevan ensiharvennuksen kertymä tulisi olla 45 m3 ….. / ha, jotta ostajan saisi kiinnostumaan kannattavasti leimikosta !
Sanoisin, että hienojakoisella männylle rehevällä maapohjalla pintajuurinen ja talven lumien vääntelemä ja latvaa vaihtanut (räkä)männikkö.
Minulla on noita.
Vaikea päätellä miten tieheässä männyt on, mutta kasvatus 30 v ikään alkaa jo kiinnostaa ensiharvennuksena ostajaa.
Motomiehelle ei kannata jättää leimausta, vaan tehdä itse nauhaleimaus punainella nauhalla puille, joista saa tyvitukin.
Kuvista on vaikea päätellä, mikä on elävän latvuksen osuus. Elävän latvuksen tulisi olla minimissään 40 %. Jos on jäänyt taimikonhoidossa liian tiheäksi (kuvista päätellen ei ole) niin joutuu tekemään harvennuksen pienemmällä saannolla, mutta sillähän ei ole merkitystä jos tekee itse ja tarvitsee vaikka polttopuuta.
Eihän tuosta räkämännikköä saisi tekemälläkään. Oksat ovat ohuita ja oksavälit pitkiä. Muutaman vuoden päästä laatuharvennus. Ajourilta kertyy puuta ihan mukavasti, joten kyllä ostaja löytyy. Jos ei löydy, metsä sijaitsee väärässä paikassa Suomea.
Eikös se oksavälin pituus ole enemmänkin lisätakuu räkämännikölle? Ja jos metsätalous alkaa perustua ajourilta kertyvän puun saantoon ollaan kyllä aika kummalla tiellä. Eikö silloin paras saanto tule kun parturoi sileäksi saman tein.
Muutaman kesän antaisin vielä kasvaa. Valoa näyttää riittävän maahan asti. Tyvitukin mitalta pitää olla oksat kuolleet ennen ensiharvennusta. Mitä karumpi paikka männyllä, sitä tärkeämpää on pitää latvus kunnossa.
Visakallon kanssa samaa mieltä. Ei tuo ole mikään räkämännikkö, eikä löydy yhtään latvan vaihtoa. Laatumännikkö ja nopeasti kasvaa. Mistä kurki oikein horisee?
Täysin kurjen linjoilla, juuri tuollaista näyttää tyrkkäävän. Aika heikkoa ja hyvää tulee vasta uudistuksen jälkeen aikanaan. Tuosta jää harvakseen jonkinmoinen metsälö.
Ensiharvennus on taimikonhoitoon verrattava hoitotoimenpide, jossa hakkuusta saatu tuotto ei olese tärkein, vaan jäljelle jäävän puuston tuotto.
Vasemman puoleisessa kuvassa näen 4 latvanvaihtoa.
Oikeanpuoleisessa kuvassa 3 latvanvaihtoa.
Kaikissa kolmessa kuvassa näen heikon juuriston vuoksi lumen aiheuttamaa lenkoutta.
Liekö vielä hirvien syötiä aivan tyvellä, kun oksat harottavat miten sattuu.
Kyllä tuolta varmasti tukkityviäkin löytyy lähes riittävästi, mutta kuten sanoin leimausta en jättäisi motolle. Leimaus varmaistaa, että kaikki hyvälaatuiset puut varmasti jäisivät silloin metsään.
Merpeltä sitä tyypillistä. Eihän metsästä tuloja tarvita kuin kerran sadassa vuodessa. Tuosta kuvan vasta 150v:n päästä. Tuleehan siitä mieli hyväksi kun jälkipolven jälkeläisille metsää pohjustelee. Mitäs todellakaan turhia, rahastahan tätä ei tehdä!
Jos tuohon on nyt kauhea hinku jotain mennä tekemään niin raivurilla maahankaato (raskaalla kädellä). Ensiharvennus sitten 10v. päästä…
Kuvat voivat hieman narrata, mutta hieman rehevän näköisellä pohjalla on ja joukossa huonolaatuisia puita: -paksuoksaisia ja latvansa vaihtaneita, sekä lenkoja, joista ei voi tukkia tehdä isonakaan.
Todella hyvin on massaa tullut 17 vuoden aikana. En kuitenkaan ole varma, onko alaoksat jo kuolleet tuonne viiteen metriin asti niissä puissa, jotka olisivat runkomuodoltaan edes yhden tukin laatuisia joskus tulevaisuudessa.
Kun harvennus tulee, niin sen pitää olla laatuharvennus, jossa tukiksi kelpaamattomia runkoja poistetaan, samoin välipuut pois kaikki.
En kylläkään kovin kehuisi mäntyjen laatua, tuollaista tulosta tehdään, kun MT:llä mätästetään ja pannaan mäntyä kasvamaan. Puustossa on paljon kallellaan olevia ja käyriä runkoja. Kieroa puuta ei näy ainuttakaan.
Hankintana hakataan. Ja paras laatuisten puiden elävän latvuksen mukaan ajoitetaan. Kerralla ei vedetä harvaksi. Tarkoitus on lihottaa niitä tulevia tukki runkoja eikä ensiharvennus kuitua parempilaatuisten kustannuksella. Ikää on kuitenkin sen verran että minä ne toisenkin harvennuksen tilit nimiini kuittaan jos ei mitään ikäviä ennen sitä satu.
Lähtö tilanteeseen verrattuna parempi metsä on tulossa, oli harvassa mäntyjä ja koivuja sekä kuitu kokoista kuusta. Jätettiin alue jossa oli luontaista kuusta muokkaamatta. Se alue toimii nyt lisäämässä luonnonmonimuotoisuutta. Kuusi ei menesty alueella. Rauduskoivullekin turhan märkää suurin osa alueesta. Upottivat aikoinaan päätehakkuulla ajokoneen aukkoon.
Ja sen verran noissa on paksuutta että nopeammin nuo moottorisahalla kaataa maahan kuin raivurilla.
Tullu mitä tullunna.
Tekisin kuvien perusteella laatuharvennuksen vaiheessa, jossa elävän oksiston/latvuston määrä ei ole vielä liikkaa kitistynyt.
Jos joku näkee kuvien männikössä jotain ongelmaa, niin miten sellainen ihminen reagoi koettuaan ihan oikeita ongelmia? Olisiko suhteellisuudentajussa hieman kehittämisen varaa? Kesäretkeläiset näkivät meillä monenikäisiä männiköita ja muita metsiköitä sekä myös monenlaisia ongelmia. Jos olisin aikoinaan keskittynyt ongelmien märehtimiseen, minulta olisi kyllä jäänyt metsät hoitamatta!
Metsässähän ei huonolaatu ole ongelma. Se vain pistetään juuresta poikki ja aletaan kasvattaa parempilaatuista metsää. Sillä siitä vaivasta pääsee.
Tyvilenkous se isoin ongelma ainakin kuvan perusteella. Voi tietysti löytyä isommalta alueelta riittävästi parempilaatuisiakin.
Löytyy. Minulle ei ole mikään ongelma kuvion nykyinen puusto. Paljon huonomminkin voisi olla, kuvio on hirvien kulkureitillä mutta eivät ole onneksi tykästyneet majailemaan alueella
Kaikki suomen metsäthän ovat hirvien kulkureittejä. Eikä tuossa iässä ole kovin paljon yleensä enää näkyvää tuhoa. Ne on mädänneet ne tröntit jo pois. Omassakin yksi ensiharvennettu jota ei uskoisi kuinka pahasti syöty se oli. Mutta ensiharvennuksen jälkeen ne raiskiot katosi ja osaksi jäi tyhjiäkin kohtia. Ja pystyyn jätetyissä ne kalvetut ja latvanvaihdot vain jäävät aika hyvin silmältä piiloon. Saattaa silti sahuri kirota pahastikin laatua.
Ne jotka enemmän metsässä liikkuvat tietävät mitä hirvien kulkureitti tarkoittaa. Samat vesistön ylitys kohdat, kallioiden kiertämiset, metsäkäytävät vuodesta toiseen. Siirretään se kulkeminen yleensä vain siihen peitteisimpään kohtaa. Se ei sitä tarkoita etteikö hirviä voisi löytyä mistä tahansa.
Itse antaisin kasvaa vielä jonkun vuoden niin oksaisuus karsiintuisi luonnostaan. Jossain vaiheessa kahden harvennuksen jälkeen hyvä männikkö siihen syntyy. Kummasti nuo huonokuntoiset poistuu kahden harvennuksen jälkeen ja kasvamaan jää vain metsän parhaat puut. Niitäkin tuosta varmaan ihan riittävästi löytyy.
Kovasti tosiaan kiinnostaisi nähdä niitä hyviä männikön alkuja, jos tuo kuvan männikkö on jonkun mielestä huono!
Hyvä männikkö tulossa,harvennuksessa huonoimman yksilöt pois.Oksat ovat pienehköjä,joten karsiintuu ajan kanssa.5 vuoden päästä laatuharvennus,on oma näkemykseni.
..
Kyllä tuosta varmaan löytyy päätehakkuuseen neljäsataa hyvälaatuista tukkirunkoa, mutta KAIKKI hoitotoimenpiteet pitää tehdä niiden ehdoilla.
Laatuharvennukset kahteen kertaan melko voimakkaina.
Tuo olisi kiitollinen pystykarsintakohde, jos parhaiden puiden oksat ovat niin ohuet, miltä näyttää.
Kriittisyys on kasvanut, kun olen sahannut tuulenkaadoista puutavaraa vuosien mittaan omaan tarpeeseen. Vähänkin lengossa mäntytyvitukissa on niin pahat jännitykset (näpistää), että niiden sahaaminen on suorastaan hengenvaarallista, sillä saattaa jumittaa terän tai pukkaa pienemmän tukin takaisin ja tässä rytäkässä vielä terän jännitys saattaa mennä pilalle. Lisäksi puutavara käyristyy pahimmillaan kahteen suuntaan. Jos käyristyy vain ohuempaan suuntaan, niin laudoissahan se ei ole kovin suuri ongelma, kun taaplaa ne lenko ylöspäin, mutta lankulle jo pitäisi olla enemmän painoa.
Vain tikkusuoraa mäntyä sahaan enää.
Olen sahannut vuosien kuluessa oksia noista omista räkämäntytaimikoista ja sahannut oksat vain tattina seisovista puista eli tyvityvitukiksi varmasti kelpaavista eikä niitä kovin montaa kymmentä hehtaarilta löydy.
Männynkasvatus minulla on mennyt pieleen monella hehtaarilla, onneksi kuusta on nousemassa alikasvona ja niistä pitää nyt koettaa kasvattaa uutta puusukupolvea.
Tuuli kaatoi viime syksynä 23 vuotiaan istuttamanani siperian lehtikuusen ja sain siitä 2 tukkia. Tyvileikossa mittaa n. 30cm ja pituutta n.15m. Oli hieman lenko tyvestä, mutta jännityksiä siinä ei kuitenkaan ollut ja tuli hyvin muotonsa pitävää puutavaraa, vaikka voisi sanoa olleen ”pikakasvettua” tukkia..
Yhden puun sahauksen kokemuksen pohjalta sanoisin, että siperian lehtikuusi on jännityksiltään parempi sahapuu kuin suomalainen mänty.
Istutin tuon kaatuneen siperianlentikuusen yhteen aarin kokoiseen aukkoon samalla kun suomalaista kuusen taimiakin siihen.
23 vuoden kuluttua lehtikuusi oli 15m ja suomalaiset kuuset 1…2m mittaisia. Lähellä sattui olemaan tuomikasvustoa ja mahdollisesti kuuset kärsivät siitä tai sitten kasvuero lehtikuusen hyväksi on tätä luokkaa.
Hyvällä pohjalla Siperian lehtikuusi kasvaa rajusti ja siitä saa kaunista puutavaraa esim paneleiksi ja kohteisiin, jotka eivät joudu kovalle rasitukselle. Kun lehtikuusi kasvaa hieman liian tiheässä ja vaikkapa puolukkatyypillä, se tulee tiheäsyiseksi ja todella kovaksi, mutta aika hauraaksi puuksi. Sopii esim lattialankuiksi.
Kun havupuu on lenko, sen sahaamisessa tarvitsis olla kapeat terät (raamisaha tai vannesaha). Voin kyllä taata, että lehtikuusikin nipistää, kun se on lenko, kuten sanot, se sattaa tulla takaisin sirkkelinterästä ja jos se nousee terän päälle, se lähtee aika vauhdikkaasti Sama koskee toki muitakin havupuita.
Mutta hyvällä sahalla, hyvällä terällä ja voimakkaalla moottorilla selviää aika pahoistakin pölleistä.
En minäkään ottaisi sahattavaksi muita kuin suoria tukkeja. Kierous ei sahuria haittaa, lankut ja laudat pannaan nippuun ja kuivataan. Ne on suori sen jälkeen hetken aikaa, ennenkuin vääntyvät propelliksi.
17- vuotias männikkö: Tässä vaiheessa nuori männikkö on niin alkuvaiheessa, että lopullista tukin laatua on vaikea hahmottaa, yleensä silmään pistää ne heikompi laatuiset rungot.
Tärkeä huomio tässäkin on oikea-aikaiset harvennukset. Sama näkemä harha oli aikanaan kun ensimmäisiä peltoja metsitettiin männylle.
Oli siellä varmasti kelvottomiakin, mutta keskinkertaisesti onnistuneista tuli oikein harvennuttuna hyviäkin männiköitä.
Taimikon raivausvaiheessa 3..4m ratkaistaan tuleeko hyvä tukkimetsä vai ”räkämännikkö”.
Silloin jo näkee männystä suurella todennäköisyydellä, mistä kasvaa suora. Yleensä etukasvuiset oksaiset ja vähänkin lengot kannattaa poistaa. Minä jätin nuo puut.
Olen tullut siihen tulokseen, että nyt teen aivan turhaa työtä, kun olen laitellut ensiharvennusta varten vajaa 10 metristä 3 ha männyntaimikkoa poistamalla etukasvuisia lenkoja ja harventamalla tiheikköjä pottopuuksi jättämällä puita noin 1000…1200 kpl/ha.
Tämän aivan turhan työn olisin välttänyt, kun raivausvaiheessa taimien pituus 3..4m olisin pitännyt taimien minimietäisyytenä 2,5m.
Toiset jättää taimikonhoitovaiheessa nuo etukasvuiset ja oksikkaat puut lihoamaan ensiharvennukseen asti. Niistä etukasvuisista tehdään tiliä siinä vaiheessa, kun kuutioita tulee!
Nuo ”Etukasvuiset” = Susipuut, ovat vieneet tilaa ja syöneet ravinteita hyvälaatuisilta puilta. Maaperä antaa vain sen verran kasvuvoimaa / kykyä, kuin se viljavuutensa perusteella pystyy antamaan. On tietenkin jokaisen oma asia, kasvattaako nolla-tilillä susipuita, vai suosiiko laadukkaita tukkirunkoja, kuutiometrimäärä molemmissa tapauksissa on sama, kun loppuyhteenvetoa tehdään päätehakkuun jälkeen. Rahasummat vain ovat täysin erilaiset.
Ei tuolta n.20vuostiselta 3ha alalta, josta olen tässä puhunut, juuri susipuita puutu, että niillä tiliä voisi tehdä, mutta varjostavat nyt suorempia ja siksi niitä pitää poistaa, muuten tukkipuukasvu olisi heikkoa 10 vuoden päähän ensiharvennukseen asti.
Turhaa työtä, sillä on nyt liian tiheää muutenkin. 10 vuotta sitten olisi voinut tehdä laaturaivauksen ja jättää puut sinne, mutta nyt kaikki, suurimmat 15cm, pakko kerätä pois. Muuten olisi liian hurja näkymä ja paljon puuta maassa.
Hyvä puoli tietenkin on, että saa polttopuuta.
Mutta, jos mennään tähän menninkäisen metsään niin hyvä tästä tulee. Toimii harvennusten kanssa oikein niin ei mitään ongelmaa.
Tuon ikäiset männiköt näyttää aina oksikkailta, sen suhteen ei mitään syytä huoleen.
Kuvissa on oikein hyvä nuori männikkö. Kamera aina hieman vääristää ja hyvin todennäköisesti lenkous ei ole tässä minkäänlainen ongelma.
Kuvien perusteella harvennus ei vielä vaikuttaisi ajankohtaiselta. Ehkäpä reilu 5 vuotta täytyy vielä odottaa. Kuitenkin niin, että elävän latvuksen osuus ei laske alle 40 prosentin. Mitään erityistä tarvetta varsinaiselle laatuharvennukselle ei tuossa ole, mutta ainahan ensiharvennus on jossain määrin laatuharvennus. Toisessa harvennuksessa voi jo mennä puhtaalla ala-harvennuksella tai ylä-harvennuksella jos näkee sen aikanaan järkeväksi.
Tuossa on mahdollisuus tuottaa järeää tukkia kohtuullisella kiertoajalla.
Laatuharvennus pitää aloittaa taimikonhoitovaiheessa. Jopa perkauksessa pitää poistaa etukasvuiset ja pystyoksaiset puut, mikäli vain on värkissä varaa.
Jos harvennushakkuun aikana joku puu on kallellaan, niin siitä ei tule suoraa tukkia, vaikka odottaisi sata vuotta.
Kuten on tullut monessa yhteydessä moneltakin: Kuitupuuta ei kannata kasvattaa. Se ei tarkoita sitä, etteikö sitäkin pidä hakata, mutta sen kasvatus päättyy siihen, kun se kaadetaan ja viedään pinoon.
Olen Jätkän kanssa samaa mieltä, että taimikonhoidossa (=taimikon harvennuksessa) kannattaa laatuharventaa. Se on sitten eriasia kuinka tarpeellista se on ensiharvennuksessa. Jos sen tekee aidosti ajallaan niin sitten se on vielä mahdollista, mutta minä en poista isoimpia puita vaikka ne olisivat laadultaa heikompia JOS on kuitenkin ilmeistä että ne voivat kehittyä tukkilaatuisiksi. Jos on turhan kriittinen laadun suhteen ja harvennus on vähääkään myöhässä, niin seuraavaa hakkuuta joutuu odottamaan monta vuotta pidempään ja sen tukkikertymä jää pienemmäksi. Kuitenkin jos varaa valita on, niin ensiharvennuksessa jätetään vain runkojka joista voi kehittyä tukkirunkoja. Tämän takia esimerkiksi hieskoivu ja haapa lähtee harvennuksissa armotta tulevia jättöpuuryhmiä lukuunottamatta.
Lapsuuskotini metsässä kävi niin, että parin hehtaarin avohakkuun jälkeen äitini hoidellessa metsäasioita ja minun ollessani maailmalla – MHY:n istutusporukka istutti alueen avojuuritaimilla. Kaikki taimet oli pantu vinoon ja ainakin viisi senttiä liian syvälle, koska alimmat oksat olivat maan sisällä.
Taimet kasvoivat kohtuu hyvin, mutta niistä tuli lenkoja ja jostain syystä H-tin oksaisia.
Luonto kylvi uudet huippulaatuiset männyntaimet niin, että niistäkin sai suurimman osan kaataa samalla kun listin istutuskuuset pois.
Paikassa on hieno männikkö, jonka voi sanoa syntyneen luontaisesti.
”Laatuharvennus pitää aloittaa taimikonhoitovaiheessa”
Juuri näin.
Mänty on se hankalampi puu rehevimmillä hienojakoisilla maapohjilla, joissa se ei pääse tekemään paalujuurta. Taimi on aluksi kuin naru, jota joutuu ”pitelemään pystyssä” monta vuotta. Viime talvi oli täällä paha, painoi lumihangen yläpuolelle yltävistä männyntaimista suuren osan lumen sisään pitkälleen, jotka joutui sitten keväällä suoristelemmaan ja lenkoutti isompia. Pahinta on se, että taipuu juuresta, kun juuristo on tässä vaiheessa männyllä heikko.
Kuusi on jäykempi taimena. Taipuu kyllä lumen painosta, mutta oikenee paremmin itse, sillä juuret ovat lujemmin kiinni maassa ja alkuunlähtö on hitaampaa.