Tuli vaelluksella vastaan tämä puuvanhus, mikä pakotti juomaan kahvit sen juurella ja pohtimaan sen historiaa. Tämä mänty on nähnyt muutamat sodat, katovuodet, myrskyt, poliittiset päätökset ja hakkuut. Pitkään se sinnitteli olemassa olostaan, mutta lopulta tuli aika antaa tilaa uusille tulijoille.
Tervasrosohan tuon on lopulta tappanut, ilman tautia olisi varmaan elossa vielä.
Niin on myös Näädän vuoro luovuttaa tämän keskustelupalstan osalta ja antaa tilaa uusille kirjottelijoille. Alkuperäinen ajatukseni oli herättää keskustelua metsäsijoittamisesta ja etenkin niistä vaihtoehdoista, jotka pyrkivät murtamaan perinteistä ajattelumallia. Koen, että omalta osaltani olen aiheesta pintaraapaisun palstalle tarjonnut. Muistakaa, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen.
Olen alkukesästä alkaen valmistellut muutamaa kirjoitusta kannattavan metsätalouden ympärille. Aineistoa on kertynyt roppakaupalla. Ongelmani on siinä, etten ole kovin hyvä pukemaan asioita sanoiksi ilman, että saan käyttää apuna laskuesimerkkejä, graafeja, kuvia ja taulukoita, minkälaisia ilmaisuja taas ei keskustelupalsta tue. Minulle on ehdotettu blogin perustamista aiheen ympärille, mutta saa nähdä riittääkö aikani sen ylläpitämiseen ja toisaalta olen hieman skeptinen sen suhteen, että pystyisinkö tarjoamaan mitään uutta ja mullistavaa metsäekonomiasta kiinnostuneille. Aika siis näyttää, päätyvätkö ajatukseni esille vai jäävätkö ne pöytälaatikkoon.
Toki ei kannata koskaan sanoa ei koskaan, ei myöskään siihen, ettenkö joskus eksyisi palstalle takaisin kirjoittelemaan…
Menestystä ja kaikkea hyvää kaikille keskustelupalstan lukijoille!
PS. Jos ylläpito lukee tätä osiota, niin pyytäisin poistamaan käyttäjätunnukseni ja siihen liittyvät tiedot. En mistään sivustolta löytänyt tähän mahdollisuutta.
PSS. Ai niin, mistä se nimimerkki Näätä tulikaan. Lapsena kuuntelin innokkaana sukulaismiesten kertomaa tarinaa, missä he jahtasivat ovelaa ja kokenutta näätää. Näädän perässä hiihdettiin ja aina välillä pystykorva sai paikannettua ja haukulla ilmaistua metsästäjille missä näätä lymyää. Kuusi aina piiritettiin, mutta jotenkin ihmeen kaupalla näätä onnistui löytämään pakoreitin toisen kuusen, kivenkolon tai lumikinoksen kautta. Lopulta tuli metsämiesten aika luovuttaa ja myöntää näädän voittaneen. Näätä varmaan katsoi kuusen oksalta hymyssä suin tappionsa kärsineiden metsämiesten poistumista. Tuntuu, että metsäsijoittajakin on välillä piiritetty, milloin politiikan, milloin ympäristönäkökulmien, milloin eläin- ja luonnontuhojen ja milloin metsäsijoittamisen yleisen hyväksyttävyyden puolelta. Tarvitaan sitkeyttä, älyä ja rohkeutta kokeilla vaihtoehtoisia malleja, vaikka ei sentään hengestä taistella vaan kannattavasta sijoitustoiminnasta. Kohdelkoon mahdollinen seuraava saman nimimerkin käyttäjä nimimerkkiä sen ansaitsemalla kunnioituksella 🙂