Tässä on tehty energiapuuharvennus koskemattomaan nuoreen metsään muutama vuosi sitten.Tältä näyttää tänään.
Tässä on tehty energiapuuharvennus koskemattomaan nuoreen metsään muutama vuosi sitten.Tältä näyttää tänään.
Metsänhoito
Niin?
Tässä on lähtökohta ollut sama , kun kuvassa vaihettumisvyöhykkeestä hieman tuonnempana. Aluskasvos ja lehtipuu on päätynyt energiaksi ja lopputulosta täydentää luonto. Riukuuntuneilla puilla on huono ennuste ,kuten kuvasta näkyy.
Hyvä kuva kiitos, herää kysymys mitä tämmöiselle metsälle kannattaisi tehdä?
Kuva on hyvä. Ihan hyvin onnistunut korjuu , muutama puu kaatunut ajouran varrelta, josta ne usein tuppaa kaatumaan. Jos olisi jäänyt harventamatta, luultavasti olisi riukuuntuneita runkoja enemmän (pieniä pääosin).
Minusta varsin normaali tilanne motohakkuun jälkeen. Aika hyvä männikkö jäänyt. Aina sieltä saa kuorman pari hehtaarilta tuulenkaatoja hakea kun moton päästää harventelemaan, pienaukkoja syntyy aina. Jostakin syystä taas viimesyksyn motoharvennuksella odottaa viitisentoista tukkirunkoa kumossa korjaamista, mutta minkä itse harvensin on pysynyt täysin pystyssä.
Ihan hyvä metsähän tuo. Runkoja vielä tosi paljon vahvistumassa.
Energiapuuharvennuksista on täälläkin hyviä ja vähemmän hyviä esimerkkejä. Noin 15:ta vuotta sitten oli uusi lämpölaitos, minkä ansiosta tuli uusia koneyrittäjiä energialeimikoille. Motot oli järeämmästä päästä ja turhan isoilla kourilla, siis vaativaa työtä kuljettajalle.
Nyt näitä leimikoita on nyt harvennettu jo toiseen kertaan ja näkymät on mennyt hyvin hoidetun metsän suuntaan.
Mottimasa tehnyt saman havainnon kuin minä. Ei yhtään tuulenkaatoa itse tehdyssä ”enskassa” mutta konetyönä tehdyissä aina jokunen nurin. Nytkin jo viimeseltä mennyt senverran että korjuu kannattaa toteuttaa ensi talveen mennessä.
Ihan sama ,kuinka puut korjataan ,jos lähtötilanne on ylitiheä hoitamaton metsä. Kun puu kasvaa vain pituutta ,mutta ei vahvista kovan kilpailun takia juuriaan ,seuraa ennemmin tai myöhemmin joko kaatuminen tai katkeaminen. On aika irvokasta ,että harvassa kasvavat susipuut on jätettävä pystyyn ,kun liian tiheässä kasvaneista rungoista ei löydy riittävästi kehityskelpoisia puita. Laatua on tavoiteltu ,mutta onkin menty ojasta allikkoon kestävyydessä luonnonvoimia vastaan.
Silmiinpistävää on kuitenkin että ne ”heikot juuret” sattuvat olemaan juuri ajourien varressa pelkästään. Minullakin näin. Kun myllätään puuta hipoen lähes metrin syvyydessä on aika turha kuvitella että sillä puolella paljon juuria olisi. Jossain kohtaa se tuuli sattuu siltä puolelta ja kippaa varmasti.
Jeessin enska lienee mennyt lähes raiskaukseksi, jos siellä ajokoneen raiteet ovat ”lähes metrin syvyiset”. Eikä hakkuukoneen kuljettaja ole tajunnut havutuksen merkitystä?
Jos vain orjallisesti hakataan ”puomin alle”, ei hakkuutähteitä ajouralle kerry. Jeessillä on kuitenkin ennakkoraivaus ollut tyystin tekemättä, mätyrunkoja 5000 kpl/ha ja aluskasukuusia 30 000 kpl/ ha. Olisihan siinä ollut havutusvärkkiä, mutta kun Jeessille piti myös latvukset ja alikasvokset asetella niin, että hän voi tehdä niistä ”poltinpuita”, niin raiteet on jätetty havuttamatta.
Tuosta kuvasta pitää sanoa, että mitä siihen on yritetty kuvata? Hakattua alaa vai hakkaamatonta taustametsää
Jätkä ei oikein hiffaa puomin alle puimisen jujua. Sillä konstilla runkovauriot voi välttää lähes täysin , kun kasa tehdään väljään kohtaan ja koko karsintalinja on kuljettajan näkyvissä . Hakkuutähdenippu tulee mukavasti kourassa uralle sopivaan kohtaan kasaan tulevan viimeisen rungon valmistamisen jälkeen.
Jessen tapauksessa runkojen kaatuminen johtuu liian kapeasta ajourasta tai liian pehmeästä maaperästä korjuun aikana. Kokemuksesta voin kertoa senkin ,että manu tuppaa tekemään ahtaampia uria motoon verrattuna.
Jätkälle vielä sen verran kommenttia kuvasta,että näkyvissä oleva metsä on ollut kauttaaltaan energiapuukohde. Puusto on lähtökohdista johtuen epätasainen ja paikoin harva. Luonto on harventanut vielä lisää muuallakin ,kun kuvassa näkyvällä alueella.
Oma havainto on vähän samanlainen kuin jessillä, tosin painaumia ei ole koneesta syntynyt, mutta itse ajoura on tolkuttoman leveä, siihen pystyisi tekemään maataloutraktorille sopivan penkkatien, oja molemmille puolille. Miten sellaisessa kaistalehakatussa voi pysyä puut pystyssä? Liiaksi mennään myös ojasta allikkoon, jos käsketään harventaa normaalisti niin on jätettävä huonokin pystyyn paikkaan missä ei muuta ole, jos kaataa sen huonon pois, tekee tilaa tuulelle pienaukot seurauksena.
Kannustaisin tekemään taimikonhoidot ajallaan senkin takia ,että hoitamattomasta riukuuntuneesta metsästä kertyy riittämättömästi hakkuutähteitä kantavuutta parantamaan. Lisäksi puiden kannot ovat pieniä eikä niistäkään ole apua kantavuutta ajatellen. Hyvälaatuisista ja elinkelpoisista puistakin on niukkuutta.
Mutta mitä olikaan energiapuun keräily konevoimin taimikosta? Kaikki pantiin kasalle eikä yhtään risua rai
…raiteeseen. Ketään ei siinä vaihessa pelottanut koneiden tekemät painumat ,vaikka ne tehtiin jo taimikkoon. Kemerankiilto silmissä tehtiin typeryyksiä oikein urakalla.
Puomin alle puinnista menee koko ajatus hakoteille, jos ensin puodaan oksat ja latvus kuuden metrin päähän ajouralta, sitten siirretään ne uralla ja työnnetään puomi taas äskeiseen rakoon. Turhaa häsläämistä.
Lisäksi tuollaisessa vitelikössä ei pitäisi tuottaa ongelmia uran reunapuiden löytyminen, kun otetaan puolen aarin ympyräkoealajohon pitää saada max kuusi jäävää riunkoa. Ympyrän keskipiste uran keskellä, säde neljä metriä = kummallekin puolelle riittää kolme jäävää puuta.
Uralta mitaten on kahdeksan metrin matka, jolla kummallekin puolen uraa pitäisi jäädä kolme puuta! Onko se niin S****nan vaikeaa?
Jätkältä loppui taas kärki kesken. Mainitsin juuri ,että se havukasa tuodaan uralle siinä vaiheessa ,kun kasan viimeinen runko on karsittu. Samaan reikään kaadetaan siis useita runkoja siirtelykaatona. Kuormainta ei siis vatkata suotta edestakaisin..on about 30%tehokkaampi ja vähemmän vaurioita aiheuttava menetelmä uran yli hilaamiseen verrattuna.
…ja motohakkuussa ympyräkoealan säde on 11 metriä ja kerroin 52 koealaa /hehtaari. Relaslooppikaan ei ole ollut käytössä enää 20 vuoteen ,kun edellä mainittuun koealamittaukseen siirryttiin. Pikkuisen vaatisivat Jätkän jotkut opit päivittämistä .Enää ei olla moottorisahakaudella.
Miksi te motohenkilöt teette ajouran kuusi metriä leveäksi ja sinne 9 – 11 metrin päähän jätätte käsittelemättömän kaistaleen? Koska uran lähikaistallakaan ei ole kuin pari hassua puuta, koska siitä on nopeampi ja helpompi niitä hamuta ja sen kaistalehakkuun vastapainoksi pitää jättää tiheikkö, että runkoluku täsmää.
Kun tulee kontrolli ja mittaus tehdään ajouriin nähden poikittaisilla linjoilla, näyttää tulos hyvältä, mutta jos se tehdään puolen aarin koealoin, näyttää mittaus, että metsä on puolillaan pienaukkoja ja toinen puoli tiheikköjä.
Selitäppä, miksi Jeessin kasvatushakkuusavotassa on survottu ”lähes metrin syvyisiä” raiteita, vaikka ajourien leveyden perusteella on päästy valitsemaan ajolinjoja? Ilmeistä on, että konehenkilöiden tekniikka ei ole kehittynyt -80 luvulta mihinkään (joissakin tapauksissa)
Tuo on tosi että aika pienellä siirrolla edes puoli metriä telat sivulta puremaan tervetä maasto olisi lopputulos paljon siistimpi myös jäämäkatseltavaksi. Nyt luonnolla on hommia runsaasti maisemoida edes hiukan raiteita. Pitäisi alkaa ajaa jollain raskaalla kapealla koneella niitten urien keskellä muutamia kertoja että painuisivat. Siinä kävi paikoin myös niin että kone upotti toisleta puolelta enemmän ja silloin alkoi lähteä reunalta puuta mukaan kuormalla ajaneen ajokoneen föliin. Pienempiä lähti jopa juurineen mukaan. Rutakon rannassa aivan normaalia varsin monessa kohtaa. Rutakon puoli tietysti petti helposti enemmän. Teki vain ongelman etten pääse Valtran kaas enää keräämään valtavaa koivumäärää raitteilta. Kyllä niihin paljon tavaraa sotkettiin mutta kun ei ajossa aina ole aivan järki mukana. Pitäisi alkaa kerätä niin että pehmeämmässä maastossa olisi vasta alkava kuorma eikä runtattaisi täydellä mällillä.
”…ja motohakkuussa ympyräkoealan säde on 11 metriä ja kerroin 52 koealaa /hehtaari. Relaslooppikaan ei ole ollut käytössä enää 20 vuoteen..”
Huolestuttavaa, nyt vedetään liikaa ”perstuntumalla” ja mennään väärään suuntaan tehokkuuden nimissä. Tulee iso virhe, sillä kerroin 52 on 11m puoliympyräkoealalle. Kyllä relaskooppiakin olisi syytä osata käyttää ja tarkistaa ajoittain jäävä PPA, eikä harventaa aina samaan tiheyteen runkojen pituudesta ja paksuudesta riippumatta.
Nämä tarinat voisi käydä paremmin tuolla myöhempänä olevan kuvani osiossa. Siitä voisi helpommin päätellä ,mikä on mättänyt Jessen työmaalla.
Kun palsta on peitteinen ,koneenkuljettaja ei näe parhaita mahdollisuuksa ajourien paikoiksi . Riittää ,kun arvaa(kun ei näe) reitin puolikin metriä vikakohtaan niin painumaa alkaa syntyä.. Sama on tilanne poistettavien puiden suhteen. Terve ja hyvälaatuinen puu lähtee ja vikainen jää ,kun jälkimmäisen viat ovat piilossa aluskasvoksen takana. Kun kuormaimen ääriulottuvuudelle mentäessä näkyvyys heikkenee entisestään ,voi urien keskivaiheille jäädä jopa käsittelemättömiä kohtia. Jesse on ottanut riskin valitessaan peitteisyyttä suosivan tavan kasvattaa metsiään. Riski on vain realisoitunut .Siitä on turha syytellä työn toteuttajaa.
Valitan, selitys meni suorittava metsään pahasti. Ei se ollut raivaamaton tämä ensiharvennusala joka viime talvena tehtiin. Sitähän siinä tuli koko edeltävä talven vaihe käytyä ja alle 0,5ha:a jäi raivaamatta. Kyllä näki ja nyt varsinkin näkee. Liian harvaksi meni rantavyöhyke missä oli ainakin toisen kuskin vihaamaa koivua. Männikköosuudet meni hiukan paremmin ja tietysti maastokin oli kovempaa. Ihme ettei tehnyt kuten uhkasi että jos hän saisi päättää kaikki koivu pois. Mutta valitettavasti ongelma olisikin ollut siinä että siihen alueelle ei sitten mitään olisi jäänytkään. Oli siis pakko hänenkin tehdä harvennusta koivikossa. Männikköön sitten tulikin jo pieniä aukkoja kun raudukset piti kaikki tuhota.
Runkolukua ei pidä käyttää harvennusohjena enää missään tapauksessa silloin, kun jäävän puuston (Valtapituus) – pituus on 15 metriä, eli ollaan tukevasti ensiharvennuksella. Relaskooppi ja pohjapinta-ala pätevät kyllä enskassakin, eli samat lukemat pitäisi löytyä siinä, kuin hieman järeämmässäkin puustossa.
”,voi urien keskivaiheille jäädä jopa käsittelemättömiä kohtia”.
Ei VOI JÄÄDÄ, -VAAN JÄÄ!
Tuolla moraalilla motokuskit kusevat omaan taikinaansa.
Sama homma on, kun alkaa syntyä raiteita: Kymmenen sentin painuma soittaa jo hälytyskelloja ja jos hakkuukone painuu sen verran, siitä ei kuormalla ajeta.
Jo muinaiset Mattalous-Fortsonnikuskit älysivät, että huonommilta paikoilta otetaan pohjakuorma ja sitten, kun on päästy paremmalle baanalle, täytetään kuorma. Vaan eihän nämä supertollot. Nämä ajavat ensin kokoojauran tyhjäksi, ja sitten siirtyvät keruu-urille rypemään. Lisäksi se ei tahdo mennä näille Urpoille kaaliin, että keruu-uralta ajetaan korkeintaan kaksi kertaa, eli se on lyhyt lenkki, josta kaikki puut tulevat kerralla, eikä kuorma silti ole vielä täynnä.
Näin tekee taitavat motokuskit ja ajokonekuski kiittää – samoin metsänomistaja, joka tässä tapauksessa ei ole Jeessi.
Herää mieleen kysymys, montako jääväksi kuvittelemaansa runkoa Suorittava jättää tuolle koealalle?
Noita ”suorituksia” on kyllä nähty, joissa yleensä reilun ajouran reunoille on sinne tänne jätetty runkoja, joiden valissä ajoura on ohjelevyinen.Muissa kohdissa on usein ajouralle tehty tilaa niin, että voisi luulla siihen perustettavan torin.
On selvää, miksi näin on tehty, eli läheltä on nopeasti ja helposti rovehrittu puita ja kauempaa on poistettu niin maltillisesti, että äkkinäinen ei huomaa sieltä mitään otetunkaan. Tuollaisen hakkuun jälkiä mitatessa voi äkkinäistä huijata oikein isoalainen koeala, mutta oikein suoritettu tarkistusmittaus – tai mittaus relaskoopilla vasta antaa oikean totuuden.
Jessenkin metsässä on tehty sellaista jälkeä,kun niistä tarpeista syntyy. Koivikkokin on varmasti tullut ohjeiden mukaiseen tieyteen ,jos kelvollista materiaalia löytyy. Koivikko on aina harvempi ,kun männikkö ,jos suosituksia noudatetaan. Tähän kuvaan palatakseni ,kuvio on ”reuna-aluekuvion” vieressä ja näkymä on ollut ennen hakkuuta samanlainen koin toisessa kuvassa.
Mites mittaatte luotettavasti relaskoopilla jos kohteessa on näkyvyyttä haittaava aluskasvos pusikko?
Pohjapinta-alasta päästään runkolukuun (-ja päin vastoin ) taulukon avulla, jos siihen on tarvetta.
Urien painumista voi vähentää tekemällä pääajouraut vain kantavalle maalle ja pehmeämmille leimikon osille vain esim. pistouria motolle, jossa ei kuorman kanssa ajeta ollenkaan. Harvennuksilla vähän hankalampi toteuttaa kuin päätehakkuissa.
Riippuu paikasta onko mahdollista ja onnistuuko tuo kunnolla vai ei.
Puiden kaatuileminen ajourien varsilta on yleistä koska ajourat painuu usein ja tuuli pääsee lumien painamia puita katkomaan helpoiten pienenkin aukon reunassa. Aikoinaan tehdyt taimikonhoidot parantaa tilannetta korjuun aikana mutta jotenkin pitää nuo huonommin hoidetutkin kohteet koettaa korjata. Joskus kasvupaikka on niin rehevä ja vesakon kasvukin niin kovaa, että taimikonhoidosta huolimatta peitteisyys estää ”helpon korjuun” tekemisen.
Jos ennakkoraivausta ei syytä tai toisesta ole tehty ,niin sitten pitää koettaa hoitaa korjuu muuten mahdollisuuksien mukaan parhainpäin. Erään käppyrän mukaan ennakkoraivauskulut alkaa peittää hakkuun hidastumisen lisäkulut, kun raivauspoistuma on yli 6000 kpl/ha. (siinä raivauksen hinta oli 150 €/ha, joka on nykyään alle normihinnan).
Näkemäraivauksen tekeminen on yksi vaihtoehto, jos halutaan säilyttää alikasvosta esim. jk:n hakkuulla. Se vähentää kuluja, helpottaa korjuuta ja säästää jääviä puita vaurioilta.
Monesti nämä hakkuukohteet ovat ostometsiä joiden menneisyyteen ei ole voinut vaikuttaa. Monelta tuntuu unohtuvan täysin että pitää katsoa miltä metsä näyttää ennen hakkuuta ja jos on aikomus harventaa, pitää harventajalla olla käsitys luonnonvoimista ja osata harventaa luonnonvoimia kestävä metsä, ei tiettyä runkolukua tavoitellen. Runkoluvut sun muut mittavälineet on unohdettava, jos ei unohda niin sutta tulee koko metsästä, ei ylitiheää harvenneta kuten hyvin hoidettua.
Planterille tiedoksi , että puoliympyräkoealamittauksessa otetaan huomioon runkojen pituus ja paksuus. Mitäs olisistte mieltä siitä , jos enskassa harvennetaan puolet runkoluvusta heikoimmasta päästä ja toiskassa jälleen puolet samalla periaatteella? Jäljelle jää näinkin menetellen 350-450/ha runkoa , joka on taulukoidenkin mukaan tavoitetiheys ennen päätehakkuuta. Turha siis tehdä asiasta sen monimutkaisempaa. Jos joku metsä on päässyt riukuuntumaan , ei se tiheyttä kasvattamalla parane. Otetaan mieluummin reilusti niitä huonolatvaisia ja hoikkia puita pois kuvan tilanteen välttämiseksi. Kun tarkkaan katsotaan , uran varressa olevat hoikat rungot ovat katkenneet ja reilusti ajouran vaikutuspiirin ulkopuolella oleva runko on kaatunut. Senkin kaatumiseen on luonnollinen syy: toispuoleiset juuret ja käyrä tyvi.
Jätkä kaipasi harvennukseen tasaista asentoa. Pollarin Ville puolestaan kehotti puoliympyräkoeala-mittausmenetelmää esitellessään(90- luvun loppupuolella) valitsemaan parhaat rungot kasvamaan tukeiksi ja jatkoi vielä , että ”asennot kuuluvat makuuhuoneeseen, metsässä niillä on vähemmän käyttöä”. Laatu edellä harvennettaessa puusto voi jäädä hieman epätasaiseksikin lopputuloksen kärsimättä.
Kyllä Pollarin opit on syytä jo unohtaa. Kaistalehakkuut ovat eri menetelmän hommia. Mutta jos aina on hakkuut ohjattu hoitamattomiin enskoihin ja kantamattomille pohjille, niin VoiVoi.
Kun niitä KEMEROITA niin kovasti ahnehditaan, niin ottakaa ne, mutta vastineeksi metsää pitää myös käsitellä ohjeiden mukaan. Ei se riitä, että vain rahat kuitataan, vaan myös raivurin pitää rallattaa.
Menninkäinen. Ei kaikkia runkoja tarvitse mitata, osan rungoista pystyy kyllä arvioimaan ilman relaskooppiakin. Esim Kymmenen metrin päässä oleva puu täyttää hahlon juuri ja juuri, kun se on D 1,3 korkeudelta 20 cm. Samoin kymmensenttinen puu täyttää aivan varmasti hahlon kolmen metrin päässä. Mitan suhde on 1m : 2 cm.
Relaskooppia käytetään luonnollisesti sitten, kun metsä on jo omasta mielestä harvennettu, jolloin siellä on vähemmän puita mitattavina, todennäköisesti jopa alle 20 kpl. Ei pitäisi olla liian vaikeaa konekuskillekaan.
Nuo pohjapinta-alan mittaukset ja runkolukujen laskemiset ovat niin simppeleitä juttuja, että jopa KEPUlainen ituniska voi ne tajuta – jonkin aikaa harjoiteltuaan.
Puoliympyräkoeala vaaditaan tekemään tänä päivänä jokaiselta harvennuskuviolta ja merkitsemään tulos hakkuun päättötietoihin. Leimikkoa ei ilman ko toimenpidettä saa lopetettua hakkuuohjelmassa…. joten Villen oppi elää edelleen ja voi hyvin jätkän antipatioista huolimatta.
suorittava porras:”Mitäs olisistte mieltä siitä , jos enskassa harvennetaan puolet runkoluvusta heikoimmasta päästä ja toiskassa jälleen puolet samalla periaatteella? Jäljelle jää näinkin menetellen 350-450/ha runkoa , joka on taulukoidenkin mukaan tavoitetiheys ennen päätehakkuuta. ”
Tuo ohje pätee koivikossa, jossa hyvä puusto hyvällä alustalla kasvaa niin hurjaa vauhtia, että muuten ei kanta-Hämäläiset metsäammattilaiset ehdi harvennustöihin.Männikössä kuitenkin asento, jossa on vain neljäsataa runkoa/ ha olisi aika monta vuotta vajaatuottoinen kehittyessään päätehakkuukuntoon.
Relaskooppi ottaa aina ja koko ajan huomioon runkojen läpimitan, joten niitä ei tarvitse erikseen mittailla.
Tiedän kyllä, että huononäköiset henkilöt eivät pysty silläkään mittaamaan tarkasti, mutta hakkuukoneen kuljettajilla ei varmaankaan ole näkökyvyssä moittimista – Vai olisiko sittenkin yhtenä syynä kehnoon harvennusjälkeen huono näkökyky?
Tehometsätalous edellyttää, että puustoa ei päästetä liian tiheäksi, eikä sitä hakata liian harvaksi. Siksi on kehitetty kasvatusmallit, jotka tukevat harvennusmalleja.
Jätkä ei ole lukenut läksyjään loppuun asti. Tiheyssuositukset pätevät vain hoidetuissa metsissä. Siitä onnohjeissa erillinen maininta.Sekään ei taida olla tiedossa ,että koneen järjestelmään syötettyjen koealatietojen jälkeen kone ilmoittaa aina oikean tavoitetiheyden kuviotiedosta saadun maaperän perusteella. 350 runkoa hehtaarille on männikössä ihan normaali tilanne ohjeen mukaan tehdyn kakkosharvennuksen jälkeen. Tämä on ihan präntättyä tietoa ,ei mutua eikä vatua.
Ei kai nykyään ole hoitamattomia metsiä?
Riukuuntuneeksi kasvaneet metsät pitää ensiharvennuksissa jättää vähän tavallista tiheämmiksi. Koville tuulille tai lumituhoille alttiin samoin. Jokaiselle tapaukselle on olemassa optimisuositukset puulajin, kehitysluokan ja kasvupaikkatyypin mukaan . Niitä voi soveltaa tarpeen mukaan. Metsäyhtiöllä on varmaan omat tiheyssuosituksensa eikä ne aina vastaa esim. Tapion suosituksia. Kauppasopimukseen kannattaa laittaa maininta min. PPA:sta, jos haluaa sen pysyvän tavallista korkeampana jonkin syyn takia. Joku saattaa mielellään hakata mahdollisimman paljon puuta harvennuksilta; se ei useinkaan ole mo:n etu .
Messäyhtiöiden käyttämät tiheyssuositukset perustuvat Tapion suosituksiin . Selkeämpää olisi kaikkien kannalta käyttää arvona runkoa/hehtaari ja unohtaa pohjapinta-alat. Selkein ja järkeenkäyvin vaihtoehto kaikille .
Nyt hakkuuohjelmien yhteydessä käsitellään pelkkiä runkolukuja , puuston pituutta ,läpimittaa ja maapohjan viljavuutta. Näillä tiedoilla saadaan oikea tiheys. Kone kertoo jokaisen koealan mittauksen jälkeen ,onko tiheys sopiva.
Itse pyrin jättämään aina parhaat puut kasvamaan eli latvukseltaan terveet ja suorat rungot. Mottikiima ei vaivaa pätkääkään. Pääasia ,että metsä jää hyvään kasvukuntoon.
Jokaisen kannattaa ensin käydä mittaamassa koealoja palstalta ennen ,kun ryhtyy arvostelemaan hakkuun onnistumista. Puusto voi äkikseltään vaikuttaa harvalta ,kun alueelta on raivattu tuhansien runkojen aluskasvos ja tarvittava puumäärä poistettu harvennuksessa.
Se n. 400 r /ha 2.harvennuksen jälkeen ei ole jokapaikkaan sopiva tiheys. Jossain voi ollakin mutta ei sen niin mene , että aina vedetään samaan tiheyteen paikasta riippumatta. Esim. väli-Suomen alueella tuo sopii hyvin kasvaneisin koivikoihin ja joskus havupuumetsiinkin, jos rk-lpm (aritm.)keskiarvo on ~ 25-27 cm harv. jälkeen kuivahkoilla kankailla ja sitä paremmilla kasvumailla.
Hankalalta jälki puinnilta selviää kun harvennus tiheys on määritelty hakkuuohjeisiin, tai kerrottu jo ennakkoon. Minusta nykyiset motokuskit osaa soveltaa runkotiheyksiä myyjän toiveiden mukaan, asiaa helpottaa ja kannustaa motomiestä hakkaamaan ohjeen mukaan jos ennakkoraivaus on hoidettu, edes näkemäperkauksena.
Uraverkoston suunnittelu vaarisi keskimäärin koneenkuljettajilta huolellisempaa paneutumista, jos niitä ei ole ennakkoon merkitty, kokooja- ja keruu-urat tulisi olla kovalla ja tasaisella paikalla, pisto- ja peruutusurista olisi hyvä jos tieto siirtyisi motolta ajokoneeseen uraverkoston mukana tiedonsiirtona.
Kantava ja leveätelainen ajokone on varoen ajettava kivennäismaiden kumpuolevilla ajourilla, siinä syntyy kuormatilan valumista joka leikkaa juuret uran reunasta, kuten jees, se aiemmin kertoikin.
Hakkuuohjeisiin on merkitty harvennuksen voimakkuus ja onko kyseessä ylä-tai alaharvennus.Työ tehdään kasvupaikkatyyppien asettamien vaatimusten mukaan.
Ajourasuunnitelmat on huomattavasti helpompi tehdä totaaliraivatuissa metsissä ja mieluiten vielä vuotta ennen raivatuissa.Tuolloin näkyvyys on hyvä ja arvailuille ja virhearvioille jää vähemmän sijaa.
On pakko todeta , että reikäperkaus tai näkemäraivaus on monesti toteutettu niin kehnosti , että siitä ei ole juurikaan apua. Hakkuuhommat menevät tuolloin liiaksi arvailun pohjalle ja tulos voi olla ihan mitä sattuu.Motokuski ei ole mikään meedio , joka arvaa aina oikein , mitä oksiston varjoista on tulossa vastaan.
Hakkuukoneen tekemistä ajourista menee tänä päivänä tieto suoraan ajokoneille ja kyseinen tieto on hyödynnettävissä myöhemmissäkin hakkuissa urakarttojen muodossa.
suoritteva porras:”Messäyhtiöiden käyttämät tiheyssuositukset perustuvat Tapion suosituksiin . Selkeämpää olisi kaikkien kannalta käyttää arvona runkoa/hehtaari ja unohtaa pohjapinta-alat. Selkein ja järkeenkäyvin vaihtoehto kaikille .
Nyt hakkuuohjelmien yhteydessä käsitellään pelkkiä runkolukuja , puuston pituutta ,läpimittaa ja maapohjan viljavuutta. ”
Et ole tainnut ymmärtää, mihin päädytään, kun käytetään runkolukuja, puuston pituutta, läpimittaa ja maapohjan viljavuutta?
V= Pohjapinta-alaan perustuva harvennusohje perustuu noihin ja se voidaan todeta opaskasvien ja relaskoopin avulla. Eikö olekin yksinkertaista? Miten et ole tuota hoksannut
aikaisemmin?
Kuinka monen metsäfirman harvennusmalleja olet päässyt vertailemaan?
Kuinka paljon ne kukin on eronnut Tapion malleista?
On tuo suorittava kumma konehemmo. Aivan sama mitä vastaa niin jankuttaa aivan muuta. Jos minulla tehtiin ensiharvennusta ja ylispuun poistoa on käsittely varmasti raivauksessakin erilaista. Nyt sitten länkytetään reikäperkaksesta vaikka aihe on harvennuksesta.
Jätkälle tiedoksi ,että tarkoitin puoliympyräkoealamallin ottavan huomioon maapohjan ,runkojen läpimitan ja pituuden. Kertomalla koealan runkoluvun 52:lla päästään suoraan runkojen lukumäärään hehtaaria kohti. Itse lasken muutaman kerran vuorossa kokonaisen 11metrin -säteisen koealan puut ja kerron niiden lukumäärän 26:lla. Kertaalleen syötän tiedot koneelle ,ja varmistan ,että tiheydet ovat kohdallaan. Opaskasveja ei tarvitse tutkailla ,kun kasvupaikkatyyppi näkyy suoraan korjuuohjeessa ja koealamittaustietokannassa.Puuston paksuuden voi mitata mittasaksilla tai koneen näyttöön perustuen valmistetuista puista. Jälkimmäisellä konstilla voi todeta myös puiden pituuden. Koealan mittakeppinä toimii 11 metrin puomi. Ei tarvitse edes pukilta poistua ,kun homma on hoidettu.
En erityisemmin viitannut Jessen tapaukseen raivausasioissa. Ihan yleisellä tasolla liikutaan. Jos halutaan kunnollinen korjuujälki,kannattaa näkyvyydestä pitää huolta. Voi olla ,että kuskin motivaatiokin pysyy parempana ,kun hän näkee koko ajan ,mitä on tekemässä. Riittämättömästä valaistuksestakin käydään mielipiteiden vaihtoa työpaikalla. Siinäkin on kyse huonosta näkyvyydestä . Liika peitteisyys on kuitenkin monta pykälää hankalampi asia oikeiden päätösten kannalta. Seurauksista on Jessekin kirjoitustensa perusteella kärsinyt reklamointitasolle asti. Ei vain ole oivaltanut ,että ainakin osa ongelmien syistä löytyy,kun katsoo peiliin.
Eräs pitkän linjan koneyrittäjä totesi aikaan että mitä pienempi puusto on leimikolla sitä harvempi konekuski sen osaa tehdä kunnolla, pitänee paikkaansa, siksi juuri harvennuksilla myös muu kun puun hinta ratkaisee..
Mitenhän suorittava mahtaisi tehdä raivauksen ylispuuhakkuulle? Kerro nyt sitten miten tehdään yp-hakkuu ilman alla olevaa nuorta puustoa? Jos kaikki raivataan se ei käsittääkseni enää ole ylispuuhakkuu? Vai oleko suorittava jossakin tehnyt ”hyvin raivatun” ylispuuhakkuun?
Eiköhän sinunkin ylispuuhakkuullesi ollut toinenkin vaihtoehto olemassa? Yleisellä tasolla peitteisissä olosuhteissa työskenneltäessä syntyy enemmän tai vähemmän korjuuvaurioita. Tämä riski jokaisen on syytä tiedostaa ,kun suunnittelee miten metsää käsitellään. ”Muutamalla”sanalla olen kyseisestä asiasta ja asian eri puolista kertoa vuosien mittaan,mutta näyttää edelleen olevan korjuuporukan vika ,jos kaikki ei mene pusikkometsissä ihan putkeen.
…mutta varsinainen tämän kuvan sanoma on yksinkertaisuudessaan se ,että pitkään hoitamattomana kasvanessa metsässä voi ilmetä hakkuun jälkeen normaalia enemmän luonnontuhoja. Kannattaa huolehtia jo taimikon kasvatusvaiheessa siitä ,että rungoilla on tilaa järeytyä ja vahvistua tarpeeksi. Tämän tuloksena hakkuussakin on enemmän valinnan varaa ,mitä jättää kasvamaan. Kuvan tilannekin olisi kenties parempi.
Ehotin jo aikoja sitten motokuskeille , että laittavat langattoman kalansilmäkameran puomin päähän , jotta näkyy puun tyvi kaukaakin kunnolla. Ei tarvi kuin tyven ympärys olla raivattu ja jonkinlainen näkymäraivaus pahimmissa kohdissa , niin onnistuu paremmin hakkuu. Kaikki ei kuitenkaan tee ennakkoraivausta eikä taimikonhoitojakaan .
Omissa metissä lumituhot kyllä kohdistuu tiettyihin maastokohtiin ennemmin kuin hoitamattomuuteen. Aivan samat kohdat oliko se -12 ja nyt -19 lumi rusikoi.
Ja motonuski saa olla aika tumpelo että se saa ensisilmäyksellä hakkuun menneen perseelleen ,hakkuu peittää jäljet ja kannoista aika paha sanoa miten olisi puuvalinta pitänyt tehdä. Motokuski näkee vain yhdestä suunnasta puut ja tekee valinnat heti, toisin kuin metsuri näkee sen ainakin kahdesta suunnasta ja jotekee valinnat sen mukaan. Vielä jos on tumpelo motonuski tulee niitä kolhuja jotka otetaan pois ja pusikko entistä harvempi. Joteski tuntuu että nyt yritetään vähän liikaa syyllistää metsänomistajaa
Tikkula kertoilee totuuksia.
Siitä pusiskosta…
Se hidastaa puuston kehitystä, puu kasvaa pituutta , mutta ei paksuutta tai pahimmillaan taimi tukehtuu pusikkoon ja kuolee pois. Hoitamattomat energiapuukohteet esimerkkinä tästä.
Pusikko vaikeuttaa ajourasuunnittelua ja haittaa oikeiden valintojen tekemistä harvennuksilla. Pusikon seassa lymyävä tyvikäyrä runko jää ja paremmin näkyvillä oleva suorarunko lähtee. Tästä oli runsaasti esimerkkitapauksia kertaalleen harvennetulla kohtalaisen peitteisellä lumituhohohteella , jonka katkenneita tai kaatuneita runkoja keräilin illalla talteen. Lähes poikkeuksetta siellä tiheän kuusialuskasvoksen seassa piilotteli tyvilenko runko. Onneksi niihin ei ollut tarvetta kajota . Vain kaatuneet tai katkenneet otettiin talteen. 250-300 -litran runkoja suoraan kuiduksi. Muita tavaralajeja ei ole markkinatilanteen takia käytössä.
….että syyllisiä en ole niinkään peräämässä , vaan kertomassa siitä , mitä metsässä tietyissä olosuhteissa tapahtuu.
Suorittava porras kertoo todellista asiaa nuorenmetsän hoitamattomuudesta ja sen käsittelymahdollisuuksista koneellisesti. Suorittavan kertomuksista huokuu hyvä ammattitaito, aktiivisuus ja taito tulkita harvennusmallit, tämä taito on tärkeä hakkuun onnistumiselle.
Kokonaisuutena koneet on tulleet puunkorjuuseen jäädäkseen, eikä entiseen ole enää paluuta.
Metsänomistajankin kannattaisi myös ottaa muutama askel siihen suuntaan, että leimikko kiinnostaisi ostajia ja siinä olisi mahdollisuuksia onnistua myös hakkaajan, josta lopullinen arvokasvuhyötykin tulisi myyjälle.
Lisää aktiivisuutta vaadittaisiin myös neuvontaan Mhy:n, metsäpalveluyrittäjien ym. toimijoiden, jotta nuoren metsien hoidot tulisi tehtyä ajallaan. Ei yhdellä harvennus kerralla pysty korjaamaan laiminlyötyä nuorenmetsänhoitoa tai jo aiemmin virheellistä hakkuuta.
Jeessi:”Tikkula kertoilee totuuksia.”
– Kuitenkin tuo on melkolailla typistetty näkökulma. Normaalimetsissä, joissa käsittelyt on tehty ajallaan ja oikein, metsä ei ole ollut koskaan – ei taimikkovaiheessakaan -ylitiheä. Sitä ei ole riudutettu kemeran takia ylitiheäksi, eikä siinä ole ylitiheyden avulla kehitelty energiapuusavottaa, van siinä vaiheessa, kun Jeesmiehet tekevät energiapuusavottaa, siinä on tehty oikea-aikainen ensiharvennus. Ne energiapuut on jo viimeistään ennakkoraivauksena suistettu maahan lahoamaan.
Näin metsä on vahvistunut kestämään normaaleja lumituhoja, tulee sellaiset kelit sitten milloin tahansa.
Tuntuu ihmeelliseltä, että nämä viidakon kehittäjät eivät tajua, että puuta kasvaa saman verran / ha, on runkoja 30 000 kpl/ha, taikka 2000 kpl / ha. Eroa on vain runkojen keskikoossa.
En sinällään mollannut suorittavan ammattitaitoa, vaan sitä että syyllistät liikaa mo. metsänhoitoa. Kuvassa ihan ok. laatumetsä, jossa puun laatu ihan hyvä. Ainakaan minusta kuvassa ei näyttänyt pahasti riukuuntuneelta. Puu kasvattaa latvuksen valon puolelle, ja tässä tapauuksessa se oli motokuskin tekemä saakutin leveä ajoura. Ja nyt ”näkyvissä” oleva ilmastonlämpeneminen saa aikaan sen että lumi katkoo puita. Eli yhteenvetona :syy ei ollut motokuskeissa, eikä mo.ssa, vaan viherpiiperteliöissä jotka keksivät ilmastonmuutoksen.
Jätkä, niitä normaaleja lumituhoja ei ole enää olemassa, on vain todella raskaita lumituhoja silloin kun sellainen ilmanala sattuu. Nykyään entistä useammin. Uskon että metsäni ovat luonnonmukaisempia minun tavallani kuin puisevana puupeltona kasvatettuna. Sen vähä mitä se tuottoon tekee olen kyllä kestänyt. Varsinkin kun talo on lämmennyt jo kohta kaksikymmentäviisi vuotta omilla puilla.
Ja olen myös manuhakkuuna ensiharvennuksen männikköön viime vuosina tehnyt. Taajaksi jäi, myönnän, mutta yhtään tuulenkaatoa ei tullut. Joten se taajassa kasvatuskaan ei niin kauan haittaa kun ei mennä harventamaan lopulliseen asentoon. Mutta pienen alueen voi kasvattaa kyllä siinäkin tajuudessa vaikka päätehakkuuseen. Muutaman lisävuoden se ottaa mutta antaa ha:n alalta myös sievän tilin.
Vaihda jesse firmaa, jos Groupin miehillä ei ole oikeanlaista konetta ja kuskia palstalle. Ei ne osuuskunnan osuudet ihan joka tapauksessa kannata. Eikä talvileimikkoa kannata myydä kesäleimikkona, varsinkaan harvennuksia.
Peiliin vilkaisun paikka ja joskus oman vastuun ottaminen olisi paikallaan
Mjo, mistähän moinen kommenttisi kumpuaa? Ei ainakaan tässä keskustelussa kait ole koneen vääränlaisuuksia kommentoitu. Enkä minä ole mitään talvileimikkoa kesäleimikkona myynyt. Olen aivan eri mieltä, osuuskunnan osuudet kannattaa aina ja mahdollisimman hyvän määräisenä.
Jos nyt oikein ymmärsin suorittavan pointin, olen samaa mieltä. Metsä kannattaa alusta saakka kasvattaa järkevässä tiheydessä. Tällöin raivaus on tehokkaampaa (tekee sitten itse tai teettää metsurilla), puusto kasvaa paremmin ja hakkuiden korjuukulut alemmat. Lisäksi on enemmän valinnan varaa siinä, millaisen metsän haluaa kasvattaa. Mutta se, että noita ryteikköjä on ja niiden hoidon tulokset ovat enemmän tai vähemmän riskipeliä, tuskin johtuu tavoitteellisesta energiapuukasvatuksesta. Nuo ovat hoitamattomuuden seurauksia, joita sitten yritetään parsia kuntoon. Lopputulos on niin hyvä kuin se lähtöarvot huomioiden voi olla ja siihen on siinä tilanteessa tyydyttävä. Sekin on parempi kuin hoitaa jatkossakin metsää huonosti.
MJO:”Vaihda jesse firmaa, jos Groupin miehillä ei ole oikeanlaista konetta ja kuskia palstalle. Ei ne osuuskunnan osuudet ihan joka tapauksessa kannata. Eikä talvileimikkoa kannata myydä kesäleimikkona, varsinkaan harvennuksia.
Peiliin vilkaisun paikka ja joskus oman vastuun ottaminen olisi paikallaan”.
Jeessin ristiriitaiset mielenailahdukset tuottavat ongelmia, mutta ei toki hänelle itselleen, koska hän ei niitä muista, eikä tajua. MG:n savotoinnista on tullut sekä hehkutusta ja kiivasta moitetta. Selkeästi savotan aloittaminen oli jo odotuttanut Jeessiä, kai pankinjohtaja hoputtanut? Sitten tuli upeat hakkuukoneet ja upeat ja taitavat kuljettajat, jopa tyttökuski tyköistuvin haalarein. Sitten alkoi ajourat olla leveitä ja puita kolhiintui, osa kuviosta jäi hakkaamatta, aliskasvustoa raiskattiin, koneet painoivat metrin syvyisiä raiteita jne.
Poltinpuita kuitenkin jäi odottelemaan kerääjäänsäja niitä on nyt ilmeisesti jo satoja kuutiota!
Tuollaisten savotoiden teko lopetettiin täälläpäin jo kolmekymmentä vuotta sitten. Nykyään konekuskit ovat saaneet kunnollisen opetuksen, urakoitsijoilla on kunnolliset koneet, Ostofirman korjuutyönjohtajat on koulutettu vastuullisiksi ja ammattitaito on kohdallaan – Kaikilla firmoilla!
Gla on sisäistänyt viestini. Sen verran kerron motiiviistani kritisoida nenegiapuutouhuja metsänhoitomenetelmänä ,että 2000-luvun alussa aivan oikeasti oltiin luopumassa taimikonhoidosta ja siirtymässä tekemään kyseinen työvaihe motolla energiapuuta korjaten. Toiminnassa alusta-alkaen mukana olleena totesin suunnan totaalisesti vääräksi tavaksi toimia. Moni alkoi tarkoituksella laiminlyödä oikea-aikaisia taimikonhoitoja kemeralla kuorrutetun maanomistajalle vähätöisen toimintamallin tultua markkinoille. Toki on paljon niitäkin , joilla taimikot jäivät muusta syystä hoitamatta.
Kun näin tulokset ,en voinut olla puuttumatta tilanteeseen omalla tavallani. Asiat ovat alkaneet mennä pikkuhiljaa oikeaan suuntaan ,mutta tekemistä ja varoittavia esimerkkejä riittää ,kuten kuvista näkyy. Kuvaviestejä olen lähetellyt siksi ,että monien toimenpiteiden tai toimimattomuuden vaikutukset näkyvät vasta vuosikymmenien kuluttua.
Silloin ihmetellään huonoa katkontaa ,kun joku taho on neuvonut viivästyttämään taimikonhoitoa ja tekemään reikäperkauksia ja energiapuunkorjuuta …ja tämä kyseinen taho on ensimmäisenä ihmettelemässä. Ihmettelyyn ei ole aihetta ,kun metsänhoitotoimet tehdään ajallaan biologisin perustein.
Tuo on kyllä täyttä puppua. Ei 2000-luvun alussa ole mistään taimikon hoidoista oltu luopumassa vaan silloin tehtiin vain enemmän e-puuharvennuksia ja niistä jopa maksettiin. Kyllä sekin edellytti käypää kertymää hehtaareilta ja konetyötä se näytti olevan kuten muutkin. Joukkokäsittelykouralla sujuvan näköistä toimintaa ja tehtiin yleensä pahimman sesongin jälkeen hiukan ehkä myös urakoijan kakkoskalustolla. Minulla ainakin jälki oli erinomaista ja pitäisi jokaisen järkeen mahtua että jos maksetaan taimikon kuntoon laitosta (muistaakseni minulle kuusi euroa/motti pystyyn) niin onko aivan tervepäinen jos itse lähtee samaan hommaan raivaussahalla huitomaan viikoksi ja tuhoamaan puutavara maahan mätänemään. Se mikä konehemmosta saattaa tuntua käsittämättömältä on metsänomistajasta ollut hyvinkin järkevää talousajattelua.
Niinhän se oli kuten yllä J-H kertoo. Kun energiapuulle oli ja näytti tulevan markkinoita, niin taimikonhoito-ohjeita rukattiin siihen suuntaan, että sopivilla kohteilla jätettiin n. 2 x määrä puita pystyyn ja lopullinen kasvatustiheys vasta energiapuuhakkuun jälkeen. Jotkut yhtiöt oli hommassa mukana samoin Tapio ohjeineen. Kun osto-ja myynti-intokin haihtui huonon kantohinnan tai huonon menekin takia, jäi osa niistä kohteista kokonaan korjaamatta.
Voidaan myös kysyä olisiko tätä vastakkainasettelua koskaan luontoväen kanssa tullutkaan jos toiminta metsissä olisi ollut luonnonvalinnan ja luonnontasapainon kunnioitusta. Tehokäsittely toi tylsät puupellot ja sitä myöten lajien kehitykseen häiriötiloja. Luonnon monimuotoisuus ei ole kirosana vaan siitä olisi pitänyt pitää ehdottomasti kiinni koko sotien jälkeisen ajan metsän käsittelyssä. Liian kaavamainen ja raju tapa aiheutti närää ja raskaat koneet tarvitsivat liikaa toimintatilaa joten maasto muuttui liian radikaalisti. Aukkoja olisi sopinut tehdä nykymaailman tapaan mutta niitä ei olisi saanut ulottaa valtateille ja vesistöjen varsien suoraan näkymään. Nk. maisemalupa olisi jo tarvittu sen vähintään viisikymmentä vuotta taaksepäin. Eikä noin kaavamaisesti kuin nyt vaan oikeasti katselun kannalta oikean suuntaisena. Onhan tuo yksi esimerkki täysin irvokas jossain kuvassa kun muuten on parturoitu paljaaksi ja järven rantaan jätetty varmaan tarkkaan mitattu kaistale puuta pystyyn. Törkeää. Aukon häivyttäminen maisemaan pitäisi tehdä silmällä, järjellä ja tunteella.
Sodan jälkeen Suomella oli ykkösasia koettaa selvitä sotakorvauksista , jotta saatiin itsenäisyys säilymään. Niihin tarvittiin kaikki puutavarakin mitä kohtuudella irti saatiin, jotta velivenäläinen olis pysynyt tyytyväisenä. Kannattaa lukea vähän historiaa ,niin pääsee jyvälle paremmin miksi silloin ei niin kovin paljon oltu huolissaan näkymämetsien ja ötököiden säilymisestä lahopuujatkumossa.
Sotakorvaukset olivat melkoinen ponnistus itsekin sodan runtelemalle kansalle. Sen aikaisella kalustolla oli pohjois-suomen laajat Osaran aukeat valtava ponnistus, mutta se hyvä, että saatiin paljon kokemusta Lapin metsien käsittelyyn ja havaittiin, että siellä ei avohakkuun jälkeen kannata kiirehtiä taimivakan kanssa metsään. Vajaatuottoisia metsiä uudistettiin jopa kymmenientuhansien hehtaarien avohakkuilla, jotka nykyään näyttävät, että puu saadaan kasvamaan Lapissakin.
Toki korvauksia maksettiin myös terästeollisuuden ponnistuksin.
Vielä 60-luvulla ajoivat täältäkin traktorikaravaanit Lappiin ylisuurten peräkärryjen kanssa ja oli mukana puolitelat ja ”joutsalaiset” ym.
Kerran me istutettiin isän kanssa mäntyjä maantien varressa, kun traktoriletka tuli – pysähtyi siihen huilaamaan ja kahvittelemaan – tehtiin nuotio ja taidettiin tarjota miehille hieman leipää ja makkaraa, kun olimme samalla reissulla käyneet kaupassa. Olivat ajaneet puolitoista vuorokautta samoilla silmillä. Matkaa vielä 150 – 200 km.
Tiedetään Puuki mutta sekään ei olisi estänyt maiseman pysymistä sierettävänä. Jota se silloin paremmin pysyikin koska manutyö ei tehnyt nopeaa repäisyä maisemaan vaan se tuli pikkuhiljaa työstön edistyessä. Silloinkin toki jo kylän väki kauhisteli ”lentokenttiä” kuten täälläkin yhtä korpeen tehtyä senaikaiseksi isoa aukkoa kutsuttiin. Kyllä ne vastarinnan siemenet sodan jälkeen metsän kovalla käsittelyllä kylvettiin kansaan itämään.
Jesse: Ensimmäisissä kommenteissa kirjoitit.
Minullakin näin. Kun myllätään puuta hipoen lähes metrin syvyydessä on aika turha kuvitella että sillä puolella paljon juuria olisi.
Jos kone myllää akseleita myöten, niin herää kysymys onkohan leimikko kesäkelpoinen ollenkaan?
Jesse oli kovasti huolissaan ,kun töitä ei aloittu hänen mielestään tarpeeksi pian. Painumien pelko on viivästyttänyt aloitusta. Niin siinä käy kun hoputetaan asioista paremmin perillä olevia. Raidetta tulee ja sitä enemmän ,mitä runsaammin palstalla kasvaa navigointia hankaloittavaa aluskasvosta. Kun palstat pidetään kohtuullisen siisteinä ,yllätyksiä tapahtuu harvemmin…ja toisaalta tiedetään mitä on tehtävä ja millon palsta kantaa.
Helmikuun alussa se aloitettiin enkä sitä paitsi ole mitään hoputtanut. Ja kesäleimikosta ei kyllä kukaan ole mitään puhunutkaan tämän yhteydessä. Eipä täällä päin ole paljon pidemmälle talvea jäljelläkään joten aika oli just oikea. Kaikinosin työtavat ei.
Jos ei työtavat miellytä, niin paras tapa ilmaista tyytymättömyys myymällä seuraavat leimikot kilpailijalle.
Kyllä ainakin vuodenvaihteen viestien perusteella motoa odotettiin jo hartaasti . Moto sitten tulikin ja töitä tehtiin rivakasti kahdessa vuorossa . Peitteisyyden haasteet korostuvat ,kun suurin osa ajasta työskennellään pimeään aikaan. Voi olla ,että Jessenkään suunnistustaidot eivät vastaavissa olosuhteissa riitä ja urat osuvat vähän minne sattuu . Ei siis mikään yllätys…paitsi Jesselle.
MJO, työtavoista on reklamoitu ja olen sen täällä jo aikaa kertonut. Mielestäni silloinkin olet palstoilla ollut joten turha alkaa uusveisuuta samasta virrestä. Vanhat ajourat olivat näkyvissä ja niitä kyllä käytettiin aika kiitettävästi mutta ongelma olikin niiltä pois kruisailut eli katkot nk. Mielestäni tuossa ei suunnistaa kyllä tarvinnut osatakkaan kun koneissa kait on valot ja omat laitteet sitä varten. Sanotaan nyt niin että tämän koneurakoijan tavat on tiedossa olleet ja kroiseiksi ennenkin todetut. Mutta aina ei voi valita urakoijaa jos tekee yhtiön kanssa kauppaa. Eikä tarviikkaan, mielestäni yhtiön kuuluu hoitaa koulutustason ja työn laadun valvonta myös aliurakoijilla. Mutta tyydyttävästi he selvisivät kuten aiemminkin olen todennut. Paljon pahempikin kokemus on takana alkuvuosilta yhdeltä ylispuuhakkuun kuviolta. Silloin oli ajokonetyö kyllä taimikossa melkoista norsun leikkimistä posliinikaupassa. Taitaisin vieläkin löytää ne kolme-neljämetriset istutusmäntyni jotka hän vain sai päähänsä ajaa maihin eli koneella yli. Useita, ajaakseen siitä vain kerran alas mäkeä suoraan lanssipaikalle tien varteen. Ajouraa myöten olisi hiukan joutunut mäkeä kiertämään kuten nyt yleensä aika usein motollakin mennään.
Periaate on ,että suorinta reittiä ja kantavinta pohjaa pitkin varastolle. Kiertely aiheuttaa monesti enemmän vahinkoa. Suoraan taimikon poikkikin on menty ,kun muut vaihtoehdot ovat olleet huonompia.
Kait nyt aina jo valmis ura kovalla pohjalla on parmpi kuin oikaisu suoraan mäkeä alas kuorman kanssa. Eihän tuo raukka eres tiennyt mitä siinä olisi voinut mäntyjen takaa löytyä. Vaikka joku isompi kuoppa alamäessä olisi tehnyt varmasti kutaa yrittää selvitä. Se kun ei ole mikään tasainen laskettelumäki. Varmasti vain sattui hiukan nuorempi urho joka oli koneen puikoissa voimainsa tunnossa.
Ei viitsisi enää jauhaa ajourie ja ajouraverkoston suunnittelusta, mutta sen puuttuminen leimikolta tuottaa juuri sen kaltaisia ongelmia, joita Jeessi on joutunut pähkäilemään.
Nykykoneet menevät telojensa varassa uppoamatta kerran – kaksi millaisesta paikasta tahansa, jos siinä kasvaa puuta ihan kunnolla. Toki isolla kuormalla kurvailu pitää unohtaa sellaisessa kohdassa.
Taimikon läpi ajaminen silloin, kun se on tarpeellista, aiheuttaa lähes olemattomat vauriot, kunhan se tehdään kurvailematta.
Meillä yehtiin maamassojen vaihtoa pihasta ja työssä oli kaivukone ja kuormuri. Urakoitsija pähkäili, minne maat kuljetettin ja koska oli kuiva kesäaika , sanoin, että tuosta peruuttamalla peltoa pitkin parisataa metriä, niin sinne vaan ja kippi pystyyn. Katsoi sitä ja sanoi, ”siinähän on isytutettu koivuntaimikko”. Kysyin -Entäs sitten? hän korjasi: ”Eihän siinä mene kuin yksi taimirivi”.
Kukaan ei koskaan löydä sitä ajouraa siitä koivikosta! Kuitenkin siitä tuupattiin 100 – 150 kuutiota maata läpi.