Itselläni oli tuo sama ongelma kun aikoinaan harrastin polttopuukauppaa : Puita oli kotilansissa vinot pinot mutta paljon ostavia ja varsinkaan hyvin maksavia asiakkaita ei aina niinkään.
Vaikuttava kuva kärryarmadasta ja kaikki tiptop,parkkilaanikin täysin rojuton/roskaton.Taitaa olla valmiudet nopeaan toimitukseeen,kun tilauksia tulee ilmojen kylmetessä.
Montako peräkärryllistä polttopuuta pitää myydä, jotta kasassa on
yhden kärryn hinta? Ja montako siihen päälle, jotta myynti on kattanut polttoaine, ajoneuvo, henkilökulut ym. menoterät (kai siellä joku palkkaakin saa, kun noin monta kärryä=vetäjää??), eli montako kärryllistä puuta on myytävä, että saa kulut katettua ja monta, niin että saa voittoakin?
Tuo voisi kannattaa jossain H:gin seudulla, jossa on paljon maksavia asiakkaita ja klapin hinta kohdillaan. Voihan ko. klapikauppa ollakin siellä, joten lykkyä vaan puukauppiaalle valitsemallaan tiellä.
Ei halonmyynti tosiaankaan mitään ameriikan hommaa ole. Mutta jos on asiakaskuntaa ja ahkerana, niin kyllä sillä voi hieman parempaa hintaa roskapuulle saada. Voittaa se aina hommana huoltoaseman baarissa notkumisen.
Hyvältä näyttää kalusto, kun olisi vain hyvin maksavia asiakkaita lisäksi. Itsellä ei polttopuukauppa onnistu kannattavasti, liian pitkä matka maksaviin asiakkaisiin. Maalla ei puuta tarvitse kukaan, kun niillä on itsellä enemmän kuin tarpeeksi.
Halontekohan on enemmän elämäntapa kuin elinkeino. Jotkut sitä harjoittavat jopa niinkin, että kaikki raaka-aine on ostossa. Kannattavuutta voi katsella monella tapaa koko metsätaloudessa. Onko minun kannattavaa ostaa metsäpalstoja, joita vasta tyttöjeni mahdolliset lapset aikanaan pääsevät päätehakkaamaan? Maassamme on mieletön määrä terapiahalkokoneita, joiden vuotuinen käyttötuntimäärä jää päivään tai kahteen. Niiden hankinnan oman pääoman korkokustannuksella saisi halkourakoitsijan tekemään joka vuosi taloudessa tarvittavat polttopuut. Siinä tulisi samalla kone ja tekijä. Eipä vaan sitä laskutikkua monikaan käytä tässäkään tapauksessa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänomistus
Paljonko noiden oikeanpuoleisten kärryjen konaispaino on?
Ensi vaikutelma kertoo paljon pilkekaupasta, on helppo nähdä mitä on ostamassa ja tehdä päätös, ” hyvä käyntikortti ” !
Siinä on tekemisen meininkiä, kärrykapasiteettiin investoitu isosti. Tuossa on sitä asennetta, jolla kuitupuullekin alkaa saada sille kuuluvaa hintaa.
Siis pitää olla kokonaispaino.. 🙂
Itselläni oli tuo sama ongelma kun aikoinaan harrastin polttopuukauppaa : Puita oli kotilansissa vinot pinot mutta paljon ostavia ja varsinkaan hyvin maksavia asiakkaita ei aina niinkään.
Vaikuttava kuva kärryarmadasta ja kaikki tiptop,parkkilaanikin täysin rojuton/roskaton.Taitaa olla valmiudet nopeaan toimitukseeen,kun tilauksia tulee ilmojen kylmetessä.
Mikä tuossa on idea . Kärrytehtaalle töitä !
Montako peräkärryllistä polttopuuta pitää myydä, jotta kasassa on
yhden kärryn hinta? Ja montako siihen päälle, jotta myynti on kattanut polttoaine, ajoneuvo, henkilökulut ym. menoterät (kai siellä joku palkkaakin saa, kun noin monta kärryä=vetäjää??), eli montako kärryllistä puuta on myytävä, että saa kulut katettua ja monta, niin että saa voittoakin?
Aivan samoja ajatuksia kuin MIISU4F:llä tuli minullakin mieleen. Arvaukseni on, että kärryt on hankittu muilla kuin metsätalouden tuloilla?
Tuo voisi kannattaa jossain H:gin seudulla, jossa on paljon maksavia asiakkaita ja klapin hinta kohdillaan. Voihan ko. klapikauppa ollakin siellä, joten lykkyä vaan puukauppiaalle valitsemallaan tiellä.
Ei halonmyynti tosiaankaan mitään ameriikan hommaa ole. Mutta jos on asiakaskuntaa ja ahkerana, niin kyllä sillä voi hieman parempaa hintaa roskapuulle saada. Voittaa se aina hommana huoltoaseman baarissa notkumisen.
Kyllä Rukalla takkapuita tarvitaan…
Eikö tuossa ole hyvä myydä kärry ja kuorma aina samalla kertaa pois?
Hyvältä näyttää kalusto, kun olisi vain hyvin maksavia asiakkaita lisäksi. Itsellä ei polttopuukauppa onnistu kannattavasti, liian pitkä matka maksaviin asiakkaisiin. Maalla ei puuta tarvitse kukaan, kun niillä on itsellä enemmän kuin tarpeeksi.
Halontekohan on enemmän elämäntapa kuin elinkeino. Jotkut sitä harjoittavat jopa niinkin, että kaikki raaka-aine on ostossa. Kannattavuutta voi katsella monella tapaa koko metsätaloudessa. Onko minun kannattavaa ostaa metsäpalstoja, joita vasta tyttöjeni mahdolliset lapset aikanaan pääsevät päätehakkaamaan? Maassamme on mieletön määrä terapiahalkokoneita, joiden vuotuinen käyttötuntimäärä jää päivään tai kahteen. Niiden hankinnan oman pääoman korkokustannuksella saisi halkourakoitsijan tekemään joka vuosi taloudessa tarvittavat polttopuut. Siinä tulisi samalla kone ja tekijä. Eipä vaan sitä laskutikkua monikaan käytä tässäkään tapauksessa.