Entisen poimintahakkumetsän vieressä kertaalleen harvennettu 41-vuotias kasvatusmetsä. runkoja 769 kpl/ha, 173 m3/ha, tukkia 39 %, kasvu nyt 11,7/m3/ha/v.
Kun näitä kuvioita vertailee, niin ei voi kuin ihmetellä, kuinka ihmisiä yritetään huijata kuhumalla jatkuvaa kasvatusta.
Kyllä.Käynnissä on laajamittainen sumutus kampanja. Pahintahan on se, että virheet alkavat realisoitua vuosikymmenten jälkeen.
Yhdytään edellisiin kommenteihin.Jatkuvakasvatus on taitolaji,joka pitemmän päälle ei yleensä ole niin kannattavaa,kuin kampanjoivat tahot uskottelevat metsänomistajille.
Jatkuvan kasvatuksen tulos paljon tyvilahoa.60 luvulla kerättiin sahapuut 35 Massikkalla ja lovipankolla 70 luvulla 165 Massikalla ja juontovinssillä. Alue hakattiin 2000 aukoksi tuli tyvileikkoja lahon takia noin 30 kuutiota 3,5ha
Niin, en väitä taloudellisuudesta, siinä olette oikeassa varmasti mutta tuo metsän tylsyys yksilajisena ja yksikokoisena on se jota vastaan hiukan sodin. Itse en tuollaista metsää kasvata ollenkaan. Minulla joka metsässä on kyllä kerroksia ja monipuolisuutta myös muihin puulajeille. Vielä täyteen uudituskeenkin pyrin jättämään enemmän vanhaa kuin vain säästöpuut.
Kyllä tuollaisessa metsässä sielu lepää. Siellä aistii metsän syvän rauhan ja hienon ilmaston.
Toki siellä voisi aluspuuna kitua lehtipuuta, mutta kun sitä ei ole sinne syntynyt – eihän sitä sinne väkisin kukaan istuta.
Niin ja sitä lehtipuuta voisi olla tuossa isossakin puustossa joukossa aivan hyvin. Eikä välttämättä taloudellisuusongelmakaan. Kun se järeytyy varmasti ronskimmin samassa ajassa ja antaa aivan oikeasti jopa aiemman päätehkkuutuntuman kun metsän olemuskin järeytyy.
Päätehakkuuntuntuma voi olla jokaisella eri. Taloudellisesti ajatellen nykyisillä arvostuksilla kuvan puusto on parempi ilman niitä koivuja, joissa ei tuolla tiheydellä tukkia nopeasti suurta määrää tulisi. Voi olla että kuvan puuston arvo tuplaantuu 10 vuoden aikana, eli 51 vuotiaassa havupuustossa tukkiprosentti ja puustopääoma jo niin suuri että päätehakkuukin on taloudellisesti ajatellen mahdollinen. Ei kannata alkaa tekemällä tekemään tuollaista kuviota jatkuvankasvatuksen kuvioksi, nyt arvokasvu yli 800 euroa/vuosi, kun kasvusta reilusti yli 100% on tukia. Eri asia, jos on aukkoinen ja erirakenteinen kuvio.
Taloudellisesti hyvä, mutta sekametsän ystävänä ei hyvän näköinen omaan silmään, Jessen tapaan myös omissa kuusikoissa kasvaa muitakin puita, jatkossa yhä enemmän..
Sekapuustoja kannattaa suosia koska nykyään metsien kuntoon vaikuttaa entistä herkemmin erilaiset luonnontuhot ja vaihtelevampi puulajikoostumus kestää paremmin niitä.
Niin, tuollahan Metsälehden uutisissa mainittiin ilmastonmuutoksen vaikutuksista metsätalouteen ja ne tulevat vuositasolla kustantamaan kymmenistä miljoonista jopa miljardeihin. Joten mitä yksipuulajisempi sen isompi voi kertatuho olla.
Hieno metsä, mutta silti Jessen, Aplin ja Puukin tavoin itsekin ajattelen.
Tuolle ei ole muuta tehtävissä kuin kasvattaa päätehakkuuseen, eikä siinä mitään vahinkoa varmaankaan ehdi syntyä. Kuitenkin ne kuviot, joihin voin itse vaikuttaa, ovat eri näköisiä.
Ei ole tosiaan paljon koivua. Suunnitelman mukaan 23 kpl/ha. En muista, että oliko koskaan ollutkaan. Meillä aika usein esiintyvä ilmiö. Lähellä ensiharvennetaan 30-vuotias kuusikko n 1500 runkoa/ha, jota ei ole koskaan perattu ja jossa koivua vielä vähemmän. Vaikea kyllä olisi kasvattaakin koivua ja kuusta yhdessä.
Meillä oli aikanaan Tehdaspuun kanssa metsäpalvelusopimus. Aluksi tarkoitus oli, että tähän 4 ha:n kuvioon istutetaan mäntyjä. Tuli uusi n. 30-vuotias puunostaja hommiin. Oli sitä mieltä, että väärä puulaji. Istutettiin kuusta, Hieno suoritus paljasjuuritaimilla tuohon kivikkoon. Ostaja siirtyi eläkkeelle 9 vuotta sitten. Ennätettiin tehdä ensiharvennushakkuusta kaupat. Kiitokset vaan Tapsalle.
Erittäin tylsän näköinen kuusikko, joka toistaiseksi kasvaa, varmaan kannattaa harkita lannoitusta jossain vaiheessa, jos ja kun maaperässä ei voima jossain vaiheessa riitä. Sinänsä ihan tuottoisan näköinen. Multa meni nyt varmaan ohi, että missä oli nyt se katastrofaalinen jatkuvan kasvatuksen kuvio, mihin tätä pitikään verrata?
Katastrofaalista kuviota ei jostain syystä ainakaan vielä ilmestynyt vaikka lähetin ja kuittauksenkin sain.
On kyllä käsittämätöntä se, että kun jossain on siisti hyvin kasvava kuusikko, niin jotkut alkavat heti naukumaan sen olevan yksitoikkoinen puupelto – tietämättä ja ymmärtämättä sitä, että tuollainen kuvio ei ole suuri. Ei takuulla sitä yhtä ja samaa ole kymmenin hehtaarein, vaan metsä ja maasto muuttuu, siellä on mäntyvaltainen kuvio, siellä on koivuvaltainen kuvio, sielää on sekapuustoinen kuvio.
Millaiseksi voi sellaista metsää ihan vilpittömästi sanoa? No tietenkin MONIMUOTOISEKSI metsäksi.
Olisi yksitoikkoisen konua metsää sellainen, jossa koko alue olisi saman kokoista ja -ikäistä sekametsää, jossa puulajisuhteet olisivat 40 – 40 – 20 Mä-Ku- Ko. Kohta joku alkaisi naukua, kun siellä ei ole Tervaleppiä, tai Hybridihaapoja, puhumattakaan Katajista ja Pihlajista.
Eipä noissa jätkän viimeksi mainitsemissa puulajeissakaan mitään vikaa ole metsän joukossa olevaksi. Sitä juuri, monimuotoisuutta. Ite jätän aina katajat ja parempia, hirvien vähemmän raiskaamia pihlajiakin. Joissa on selkeää rungon muodostusta vielä jäljellä. Tervalepät ja haavat ilman muuta ansaitsee sekametsään paikkansa. Tervaleppää tosin ei saa pimeämmissä paikoissa edes kasvamaan vaan se on lähinnä reunametsän puu.
Haavallekkin on tulossa sahaustoimintaa Akaaseen joten varsinkin suorat ja ehjät haavat voivat olla hyvinkin haluttuja 2021 valmistuvaan sahalaitokseen. Tähtää tyystin vientiin ja nimenomaan haapatuotteilla ja koivun erikoisjäreillä tyvipölleillä. Vannesahatyyppinen linja ilmeisesti.
Aika taajalta näyttää vai valehteleeko kuva?Mielestäni olis virhe tehdä tuhon 2-harvennus.Tuuli- ja kirjanpainajatuhot saattaisivat viedä tilistä suuren osan
Kuusikko on aivan varmasti kakkosharvennusta vaillla olevaa metsää.
Hehtaarikasvu lisääntyy, kun runkoluku pudotetaan neljäänsataan. Tukkiprosentti nousee huippuunsa.
Tilavuuskasvu pienenee selkeästi, jos harvennetaan 40% rungoista pois ja lisäksi tuhoriski kasvaa. Jos kasvu lisääntyisi harventamalla, poimintahakkuu olisi kannattavin kasvatusmenetelmä. Toki jäävien tukkipuiden koko paranee, kun alaharvennetaan vielä ja aikaistettu tulo harvennuksen myötä on merkittävä lisä kiertoajalla. Tuossa kuitenkin joka puu on tulevaisuuden tukkipuu ja poistaisit noita huomattavan paljon harvennuskuidun hinnalla, ei mitään järkeä pudottaa runkolukua vielä alle 600 ja silloin harvennuskertymä on nolo.
Pihkatappi on oikeassa. Eh tehty ilm. n. 10 vuotta sitten. Ei 2. harvennusta tuohon tekisi kuin korkeintaan selluyhtiö omaan metsäänsä.
Kuvista on hankala arvioida mitään, mutta omassa metsässä todennäköisesti harventaisin.
Runkoluku päätehakkuuseen asti on liian suuri. Harvennus voidaan tehdä yläharvennuksenakin, koska puut ovat hyväkuntoisen näköisiä.
On omituisia käsityksiä sellaiset, että harvennettuun metsään iskisi automaattisesti myrsky ja lumituhot. Eihän niin ole ennenkään käynyt, miksi muka nyt?
Onko metsänhoidon luennoilla krapula painanut silmät ja korvat umpeen, kun metsien kasvatus ja -käsittelyohjeet ovat menneet ohi?
Hoidettu metsä kestää parhaiten tuulia ja lumilastia. Leimikot pitää rajata järjen kanssa.
Kun latvukset näyttäisi olevan hyvässä kunnossa, niin vasta muutaman vuoden jälkeen tehtynä 2.harvennus antaa vähintään kaksinkertaisen hakkuutulon verrattuna siihen, että se tehtäisiin heti. Oikea harvennusajankohta on kompromissi, johon vaikuttaa mm. metsän kunto, kasvupaikka, tiheys ja hakkuutulot.
Viime syksynä laadittu suunnitelma antaa harvennusvuodeksi 2026. Suunitelman ehdotukset perustuvat Tapion taulukoihin. Olen Puukin kanssa samaa mieltä, että vasta n. 3 vuoden kuluttua lienee oikea aika. Suunnitelman antamat harvennusajat ovat mielestäni yleensä turhan myöhäisiä. Latvukset ennättävät supistua liikaa.
Tapion harvennusmallit on hyvä perusta harvennusajankohdan määrittämiseen, mutta voihan sitä vapaasti kehittää omia mallejaankin. Laatutekijät kannattaa huomioida Tapion harvennusmallien kanssa ja heikon laadun perusteella voisi olla viisasta harvennusta aikaistaa ja kasvatella vain tukkirunkoja, tässä ei tuota tarvetta ole. En minäkään tuota suunnittelisi 51 vuotiaana aukeaksi laittaa, vaan todennäköisemmin harventaisin jo vähän ennen tuota ikää Tapion ohjeen mukaisen tukkipuuharvennuksen ja lannoittaisin muutama vuosi harvennuksen jälkeen ja kasvattaisin noin 60 vuotiaaksi. Mutta jos 51 vuotiaan kuvion tukkiprosentti on 80 ja sattuisi olemaan tukeilla poikkeava kysyntä ja huippu hintapiikki, laittaisin helposti aukeaksikin.
Kasvatusmetsä ja harvennus vielä ennen päätehakkuuta ! Kuvio on kiihkeän kasvun vaiheessa ja harvennus vielä ennen kuin kasvu alkaa taantumaan ja lisäksi tarkastelu lannoitusmielessä ennen päätehakkuuta.
Jätkältä hyvä huomio kuvioiden erilaisuudesta kaukomaisemassa, niissä toinen kuvio täydentää toista ja tuo monimuotoisuutta siten lisää.
Lisäpuulajien kasvattaminen alemmassa kerroksessa on niitä asioita jota itsekukin voi vaalia ja säästää oman harkinnan mukaan, pääpuulajin arvokasvuun niiden merkitys on vähäinen.
Jatkuvaa kasvatusta kommentoineiden kanssa samaa mieltä jk:n kestävyydestä ja rahallisen arvon tuotosta pitemmällä kiertoajalla. Jk. on vaihtoehto on vain niille, jotka ei muuten tekisi metsäkauppaa ollenkaan.
Kuusikko on aivan varmasti kakkosharvennusta vaillla olevaa metsää.
Hehtaarikasvu lisääntyy, kun runkoluku pudotetaan neljäänsataan. Tukkiprosentti nousee huippuunsa.
Jos tuosta joku on tehnyt tulkinnan, että Jätkä ampaisisi heti – välittömästi tuota harventamaan, niin Jätkä pyytää hänen puolestaan anteeksi.
Tarkoitus on – ja ehdottomasti – se, että tuo kuusikko tarvitsee vielä toisen harvennuksen ennenkuin se olisi päätehakkuuasennosssa. Mielellään lannoitus kerran tai pari ennen avohakkuuta.
Hehtaarikasvu ei lisäänny harventamalla. Jätkäkin ollut pois joltain kurssilta vuonna miekka ja kilpi.
Ei se siitä johdu vaan kaksineuvoisesta persoonasta. Hän itse (jätkä) juuri hiljan julisti minulle jossain keskustelussa että hehtaarikasvu on aina sama. Noh, kakkospersoona otti ilmeisen vallan taas välillä.
Ette ole – mäntit -ymmärtäneet poistumaa, joka tuohonkin kuusikkoon iskee aivan pian.
Kun luonnollinen poistuma on riittävän pitkälle kehittynyt, siellä on enää muutama puu hehtaarilla, jotka kasvavat, mutta niiden pohjapinta-ala jää liian alhaiseksi.
Kyllä joillakin metsäalan harrastelijoilla olisi ymmärryksessä paljon parantamisen varaa.
Kun puuston kunto ylitiheyden takia heikkenee, sinne iskeytyy myös tuholaiset = kirjanpainajat, jotka voivat tappaa puita nopeammin kuin mitä ne kasvavat. Jeessinkin on vain parasta pysyä tiskin takana ja antaa MHY:n hoitaa pusikkonsa.
Minä en kyllä enää 2 harvenna omia kuusikoita enkä suosittele sitä tässäkään, vaikka on ikää mikä on antaisin rauhassa kasvaa ja sitten kun aika koittaa päätehakkuu…
Niin on, että ylitiheys kun saavutetaan ja väyrystellään vielä senkin jälkeen, ainoa konsti on päätehakkuu ilman toista harvennusta. Kun ppa on kuitenkin selkeästi alle 30 ja runkoluku vajaa 800, niin aikaa on odottaa tukkipuuharvennusta ja päätehakkuuseen odottelukaan ei ole varsinaisesti virhe, joku voi ajatella esimerkiksi että avohakkuu on katoavaa kansanperinnettä.
Jätkä kirjoittaa itseharvenemisesta vaikka ei ymmärrä näköjään siitä juuri mitään. Tuommoisessa kuusikossa itseharvenemisraja tulee vastaan n. 26-27 cm rk-keskiläpimitan kohdalla. Harvennushakkuun kun tekee ennen sitä, jolloin tukki% on n. 60, niin hyvin ehtii parhaat lihoa päätehakkuuseen.
MHY ei hoida minun metsiäni varmaan ainakaan minun hallinnointiaikanani. Kirjanpainajatuhoista on senverran kokemusta että jos sellainen alkaa levitä puuston tiheydellä on kovin vähän siihen merkitystä. Naapurin puolelta se minullekkin levisi ja puusto oli kuitenkin hyvässä kasvuasennossa. Mitä enemmän puusto kärsii esim. lahosta ja kuivuudesta tuulineen, sekä liian karusta kasvupohjasta sitä pahemmin ja nopeammin se leviää.
Kannattaisi kuitenkin vilkaista kuvia isommassa koossa uudelleen. Silloin voisi ”sokea kanakin löytää jyvän”, eli jeessinkin kaipaamat koivut ovat heikossa hapessa, osa jo maahan langenneina. Myös kuusissa on luonnollista poistumaa syntynyt ja syntymässä. Muutamat männyt ovat heikossa hapessa.
Kasvupohja on MT – mikäli näen oikein. Toisin paikoin ppa lienee hyvinkin haarukassa, mutta myös sellaisia kohtia löytyy, jossa mennään jo nyt yli kolmenkymmenen.
Olen varma, että tiedot puuston määrästä ei perustu mittaukseen, vaan ainoastaan muutamaan koealaan, joiden sijoittelu voi olla vähän niin ja näin.
Muutama kuusikon alle aikoja sitten jäänyt koivu ja yksi mänty noissa kuvissa, se ei ole vielä kuusikon itseharvenemista. Ja koko alan PPA:aa ei kuvasta voi päätellä. Se kun näyttää metsä aina erilaiselta kuvassa kuin luonnossa; taaempana oleva metsä näyttää ylitiheltä vaikka ei sitä olisikaan.
Minun silmään tuo näyttää MT:n karummalta laidalta. Harvennus on vielä tarpeen, mutta en kyllä minkäänlaista kuusikko laskisi alle 500kpl/ha. Oma resepti olisi tähän lannoitu Metsän NP:llä heti nyt (maa on vielä suht lämmintä) tai ensi kesänä. Noin 6 vuotta kasvattelua ja harvennus. Harvennuksen jälkeen parin vuoden kuluttua lannoituksen toisto. Päätehakkuu puukauppatilanteen ja oman rahantarpeen mukaan noin 2030-2040.
Sekametsien eduista monet suureen ääneen puhuu, mutta omissa ja naapureidenkin metsissä yhden puulajin (toki jotain sekoitusta aina on) viljelymetsät ovat selkeästi kaikkein terveimpiä ja elinvoimaisimpia.
Mielenkiintoista miten täällä kelkka kääntyy mielipiteissä. Metsälehden keskusteluissa tuntunut aiemmin olleen konsensus jatkuvan harventelun ja useamman harvennuskerran kannalla; Taisipa paras ennätysmäärä olla, että kuusikoita harvennetaan kolme kertaa ja vielä väljennellään ennen päätehakkuuta. Hyvää toimintaa puunostajan/sellufirman näkökulmasta; sellufirman orja myy puunsa heikolla harvennushinnalla
Näiden kuvien kuusikko: Tuolla tiheydellä ja kasvulla, nyt voi vaikuttaa väljältä, mutta vuosi vuodelta kasvun myötä maisema muuttuu. Kymmenen vuotta ja edessä olisi perusteltu harvennus. Silloin noin 50-vuotias kuusikko olisi päätehakkuutiheydessä. Ja päätehakkuun voi sitten tehdä, +60-120-vuotiaalle, ei ole kiire sitten, voi antaa olla seuraaville sukupolville,
Ilman toista harvennusta, mikä olisikaan simulaatio n. 750r/ha kuusikon tulevaisuudelle, jos ei harvenneta? Kiertoaika ainakin venyisi pidemmälle. Sitten aikanaan on tekijöillä edessään pähkäily, mitä pitäisi tehdä, kun tuollainen kuusikko on 60-vuotias ja jätetty tuohoon tiheyteen…Päätehakkuu ei oikein kannata, hiukan voisi olla järeämpää runkoa…Harventaa ei uskalla kun latvukset supistuneet….
Muistelen, niin onhan noita vastaan tullut, järeitä vanhoja tukkikuusikoita, suurella ppa:lla. OMT-pohjilla voi kyllä kasvattaa tuollaisessa 750r/ha, ilman että puusto tärveltyy pilalle. Kasvu toki laskee rajusti. 120-vuotias kuusikko sitten OMT-pohjalla, niin jotakin potentiaalia on hukattu. Toisella tavoin tehtynä olisi toinen päätehakkuukierto menossa.
Meillä on ollut paljonkin käytössä hyväpohjaisilla kuusikoilla kolmen harvennuksen kierto. Ja sillä nimen omaan nostetaan tukkiprosenttia ja kokonaiskasvua, eikä kasvateta kuitua. Harvennukset on tehty itse joten ei tarvitse eh:ssa odotella metsäyhtiötä kiinnostavaa poistumaa. Nykyiset kuusten istutus ja hoitosuositukset antaa ensiharvennukselle pelivaraa paljon verrattuna entisaikojen istutustiheyksiin.
”Muutama kuusikon alle aikoja sitten jäänyt koivu ja yksi mänty noissa kuvissa, se ei ole vielä kuusikon itseharvenemista. Ja koko alan PPA:aa ei kuvasta voi päätellä. Se kun näyttää metsä aina erilaiselta kuvassa kuin luonnossa; taaempana oleva metsä näyttää ylitiheltä vaikka ei sitä olisikaan.”
Kuvissa näkyy myös alle jääneitä kuusia, jotka olisi ollut syytä listiä pois harvennuksessa. Kun puu on viisikin metriä matalampi kuin puut ympärillä, niin pois vaan.
Karsiutuminen on monen puun kohdalla jo aivan liian pitkällä.