On se onni joskus isännänkin puolella. Hyvä laatuinen oksakulmakin hyvä, ilmeisesti menee ensiharvennukseen ilman raivauksen tarvetta. Oksisto kyllä hillitsee sivuoksien liiallista vahvistumista.
Tässä oli semmonen tapaus, että mä-taimia oli jostain syystä syntynyt hyvin paljon. Varhaisperkauksen jälkeen tiheys oli vielä n. 4-5000 kpl/ha . 1,5 vuotta sitten taimikonhoito tuohon tiheyteen, muutama haapa oli seassa , muuten pelkästään mäntyjä . Taustalla oikealla on ½ ha:n haavikko.
Kaikkeahan voi sattua , mistä sitä etukäteen varmaksi tietää…
Todennäköisyyksiä voi silti koettaa pienentää. Voihan tuossa joku kateellinen käydä vakka suolaa kylvämässä puun juurille. Mutta sekin on melko epätodennäköistä .
Kyllähän ne hirvet vielä tuon kokoisia taimia saattaa taivutella, mutta ei yleensä kesällä puhtaissa männiköissä.
Tämä kuva oli yksi esimerkki taimettumisherkästä kohteesta. Hiesumaata jossa heinittyminen saattaa haitata mutta ei liiaksi , kun äestys sattuu sopivaan aikaan. Varhaishoito melkein pakollinen, jotta pieni taimikko ei ehdi tukehtua liikatiheyteen.
Puuki:Kyllähän ne hirvet vielä tuon kokoisia taimia saattaa taivutella, mutta ei yleensä kesällä puhtaissa männiköissä.
En malta olla muistuttamatta kun suorittava aikoinaan kertoi että raivauksen oikea-aikasuudella voidaan vaikuttaa hirvituhoihin niin palaute oli aika valtaisa. Eikä ainakaan posittivisessa mielessä.
Meidän seuran alue on ns ”suomenselänalueella” jossa puhtaita mäntytaimikoita on paljon. Onneksi alue on valtaosin MG:n ja MH:n maita ja siellä taimikonhoito tehdään ajallaan. Hirvikanta on voimakas mutta siitä huolimatta männtytaimikoita on paljon. On selvää että alueella on myös hirvituhoja mutta ei missään niin paljoa että sillä olisi vaikutusta puuvalintaan.
Varhaishoito on varsinkin männiköissä tarpeellinen. Aina se ei riitä estämään hirvituhoja mutta keskimäärin onnistumis% paranee, kun taimet pääsee paremmin kasvuun (& karkuun hirviltä) ja vesakko vähenee. Kituviin mä-taimiin ei kerry yhtä paljon ”syönninestoa” kuin valossa kasvaviin. (Olikohan se jotain terpeeniä tjms.).
Kukaan palautteen antajista tuskin kiisti taimikonhoidon vaikutusta hirvituhojen vähentämisessä. Silti taimikonhoito ei ole alkuunkaan riittävä menetelmä hirvituhojen rajaamisessa siedettävälle tasolle. Ei ainakaan täällä, jossa kyse ei ole pelkästään hirvistä, vaan hirvieläimistä ja pelkästään vhp:n määrä on kymmenkertainen hirviin verrattuna. Siinä koko maakunta on yhtä talvehtimisaluetta ja naapurin pellolla olevalle ruokintapaikalle johtaa lukematon määrä polkuja. Tuollaisesta jäljestä Planter joskus kuvankin tänne laittoi. Metsästäjät vielä kehtaa puhua ruokintapaikkojen vahinkoja pois taimikoista ohjaavasta vaikutuksesta.
Kun tällaissa ympäristössä yrittää mäntyä ja koivua kasvattaa, kun kuusi ei juurikäävän takia ole hyvä vaihtoehto, voit Mm ehkä edes yrittää ymmärtää, miltä viisastelut jostain raivauksesta kuulostaa varsinkin, kun raivausrästejä ei ole.
Onkos sekin metsäammattilaisten taholta vituilua ,kun lähes poikkeuksetta raportoivat hirvituhotaimikoissa olevan liikaa lehtipuuvesakkoa ? Oikealla raivauksen ajoituksella on sekeästi vaikutusta hirvituhoriskin todennäköisyyteen. Työ vuosi pari myöhässä niin vahinkoriski kasvaa toiseen potenssiin.
Kyllä tätä tapahtuu että varhaisperkauksen jälkeen hirvet tuhoavat männyn taimikon. Lehtipuun poiston jälkeen männyt maistuivat. Tätä ennen saivat olla rauhassa.
Joillakin paikoilla maistuu. Täysin yhdentekevää onko taimikko raivattu tai ei. On ihan kokemusta hirvituhotaimikoista, joissa ei varmasti ollut vesakkoa.
Luontaisesti syntynyt taimikko . Onko alue muokattu ? Lähinnä jäin miettimään tuota sanaparia Luontainen uudistaminen , voi hyvinkin olla , että metsäalan ulkopuolinen luulee , ettei edes muokata maata .
Fantastinen männikkö, minkä taustalla varmasti varhaisperkauksen teko. Kun puita on alun alkaen runsaasti ja puustoa harvennetaan vaiheittain, lopputulos on hyvä. Omilla hirvilaitumilla hirvittäisi kyllä tuommoinen kasvatusasento, ainakin runkoja jokseenkin varmasti kaluaisivat hyväkasvuisista, mehevistä puista.
Puuki kirjoitti: ”Harvemmin jos koskaan puut ”ihan itsestään” alkaa aukolle kasvamaan.” Onko joku saanut pidettyä mitään hoitamatonta maata puuttomana? Tahtoo metsä syntyä ajanoloon vaikka hylätylle asvalttikentällekin. Mutta ei tästä tämän enempää, ajatus on oikea. Jatkan pamfletilla liittyen tuoreessa Metsälehdessä olleeseen artikkeliin taimikon perustamisen tasosta.
Puuntuotannollisesti hyvän taimikon aikaansaaminen edellyttää luontaisessakin uudistamisessa yleensä määrätietoisia toimenpiteitä, jotka lähtevät jo uudistusalan ollessa pystymetsää. Jos kyseessä on toista sataavuotta vanha männikkö, jota ympäröi keskenkasvuiset metsät, on siemenpuumenetelmä epävarma -> viljely on viisaampi. Jos taas tuoreen kankaan uudistusalan vieressä on hyvälaatuinen koivikko, tulee kuusenistuttajan riesaksi joka tapauksessa ainakin 50 000 siemensyntyistä koivua. Ts. luontaista uudistamista ei joka kohteella kannata yrittää, kun edellytykset onnistumiselle ovat huonot ja vastaavasti otollisilla paikoilla onnistuminen on lähestulkoon varmaa.
Taimikonperustamismenetelmiä (viljely / luontainen uudistaminen) vertailtaessa niputetaan samaan luontaisen uudistamisen kategoriaan ne uudistusalat, joissa menetelmän valinta ja sitä seuraavat toimenpiteet (siemenpuiden jättäminen, maanmuokkaus yms.) on tehty pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti niiden kohteiden kanssa, missä alue on hakattu ja jätetty Herran haltuun. Väittäisin, että jos luontaisen uudistamisen alat jaettaisiin suunnitelmallisesti ja välinpitämättömästi tehtyihin, suunnitelmallisesti tehdyissä hyvin onnistuneiksi luettavien osuus olisi noin 80 ja piittaamattomasti tehdyissä 20.
Itselläni on yksi kuvio, jossa avohakkuun jälkeen en muokkauttanut maata ja nyt toivon, että taimia ilmaantuu. Metsäkeskuksen viskaali saattaisi todeta tuon epäonnistuneeksi uudistusalaksi. Kyse on varsinaisen järvenrannan suojavyöhykkeen ja 15 vuotta sitten uudistetun rinteen väliin jäävästä 5 – 20 -metriä leveästä kiilamaisesta kaistaleesta, jolle sijoittuu aikanaan rinnemetsän hakkuun vaatima ajoura. Aikoinaan suojavyöhyke jätettiin normaalia tuntuvasti leveämmäksi, kun lahden takana on huviloita, mutta nyt rinteen taimetuttua kaisteen saatoi kaventaa. Paikalla oli jo ennen hakkuuta pieniä kuusentaimia ja paikka on sen verran kostea, että hieskoivua tulee ainakin. Mätästys ja kuusenistutus olisi ollut mahdollista, mutta kuusentaimista oli niukkuutta. Viereisen laajemman aukon kylvin männylle, mutta kapealla kuviolla männyn kasvatuksen onnistumisedellytykset ovat huonot.
” ”Harvemmin jos koskaan puut ”ihan itsestään” alkaa aukolle kasvamaan.” Onko joku saanut pidettyä mitään hoitamatonta maata puuttomana? ”
Oli vähän huonosti muotoiltu , kun puhuin ”puista” . Olisi pitänyt kirjoittaa tuossa tapauksessa männyn taimista ja niiden kasvuun lähdöstä. Mutta kyllä niitä puuttomia alueitakin on olemassa ; tuskin metsän hakkuun jäljiltä mutta peltoheittoja on, joihin ei ole tullut puita vielä n. 50 vuoden aikana.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Komea on! Eikä hirvetkään osuneet kai pahemmin paikalle. Tuliko ihan itsekseen vai oliko siemenpuita jossain kohtaa pystyssä?
Harvemmin jos koskaan puut ”ihan itsestään” alkaa aukolle kasvamaan.
Siemenpuut tuossa oli aikoinaan. Ei ole hirvien talvilaidun aluetta.
Ei taida olla myöskään alueella, jossa on peuroja jokunen kymmenen per 1000 ha.
Eikä ole tainnut olla myyriäkään alueella.
On se onni joskus isännänkin puolella. Hyvä laatuinen oksakulmakin hyvä, ilmeisesti menee ensiharvennukseen ilman raivauksen tarvetta. Oksisto kyllä hillitsee sivuoksien liiallista vahvistumista.
Tässä oli semmonen tapaus, että mä-taimia oli jostain syystä syntynyt hyvin paljon. Varhaisperkauksen jälkeen tiheys oli vielä n. 4-5000 kpl/ha . 1,5 vuotta sitten taimikonhoito tuohon tiheyteen, muutama haapa oli seassa , muuten pelkästään mäntyjä . Taustalla oikealla on ½ ha:n haavikko.
On todella onnekas taimikko.
Tarvinneeko pelätä myrskyäkään?
Kaikkeahan voi sattua , mistä sitä etukäteen varmaksi tietää…
Todennäköisyyksiä voi silti koettaa pienentää. Voihan tuossa joku kateellinen käydä vakka suolaa kylvämässä puun juurille. Mutta sekin on melko epätodennäköistä .
Taimikon kanssa harvemmin myrskyä tarvitsee pelätä, mutta hirvivaara ei taida vielä olla ohi.
Kyllähän ne hirvet vielä tuon kokoisia taimia saattaa taivutella, mutta ei yleensä kesällä puhtaissa männiköissä.
Tämä kuva oli yksi esimerkki taimettumisherkästä kohteesta. Hiesumaata jossa heinittyminen saattaa haitata mutta ei liiaksi , kun äestys sattuu sopivaan aikaan. Varhaishoito melkein pakollinen, jotta pieni taimikko ei ehdi tukehtua liikatiheyteen.
Puuki:Kyllähän ne hirvet vielä tuon kokoisia taimia saattaa taivutella, mutta ei yleensä kesällä puhtaissa männiköissä.
En malta olla muistuttamatta kun suorittava aikoinaan kertoi että raivauksen oikea-aikasuudella voidaan vaikuttaa hirvituhoihin niin palaute oli aika valtaisa. Eikä ainakaan posittivisessa mielessä.
Meidän seuran alue on ns ”suomenselänalueella” jossa puhtaita mäntytaimikoita on paljon. Onneksi alue on valtaosin MG:n ja MH:n maita ja siellä taimikonhoito tehdään ajallaan. Hirvikanta on voimakas mutta siitä huolimatta männtytaimikoita on paljon. On selvää että alueella on myös hirvituhoja mutta ei missään niin paljoa että sillä olisi vaikutusta puuvalintaan.
Varhaishoito on varsinkin männiköissä tarpeellinen. Aina se ei riitä estämään hirvituhoja mutta keskimäärin onnistumis% paranee, kun taimet pääsee paremmin kasvuun (& karkuun hirviltä) ja vesakko vähenee. Kituviin mä-taimiin ei kerry yhtä paljon ”syönninestoa” kuin valossa kasvaviin. (Olikohan se jotain terpeeniä tjms.).
Kukaan palautteen antajista tuskin kiisti taimikonhoidon vaikutusta hirvituhojen vähentämisessä. Silti taimikonhoito ei ole alkuunkaan riittävä menetelmä hirvituhojen rajaamisessa siedettävälle tasolle. Ei ainakaan täällä, jossa kyse ei ole pelkästään hirvistä, vaan hirvieläimistä ja pelkästään vhp:n määrä on kymmenkertainen hirviin verrattuna. Siinä koko maakunta on yhtä talvehtimisaluetta ja naapurin pellolla olevalle ruokintapaikalle johtaa lukematon määrä polkuja. Tuollaisesta jäljestä Planter joskus kuvankin tänne laittoi. Metsästäjät vielä kehtaa puhua ruokintapaikkojen vahinkoja pois taimikoista ohjaavasta vaikutuksesta.
Kun tällaissa ympäristössä yrittää mäntyä ja koivua kasvattaa, kun kuusi ei juurikäävän takia ole hyvä vaihtoehto, voit Mm ehkä edes yrittää ymmärtää, miltä viisastelut jostain raivauksesta kuulostaa varsinkin, kun raivausrästejä ei ole.
Kyllä raivauspuheet hirvituhojen pelastajana voi ottaa ihan ”vittuiluna” joillakin alueilla.
Onkos sekin metsäammattilaisten taholta vituilua ,kun lähes poikkeuksetta raportoivat hirvituhotaimikoissa olevan liikaa lehtipuuvesakkoa ? Oikealla raivauksen ajoituksella on sekeästi vaikutusta hirvituhoriskin todennäköisyyteen. Työ vuosi pari myöhässä niin vahinkoriski kasvaa toiseen potenssiin.
Kyllä tätä tapahtuu että varhaisperkauksen jälkeen hirvet tuhoavat männyn taimikon. Lehtipuun poiston jälkeen männyt maistuivat. Tätä ennen saivat olla rauhassa.
Joillakin paikoilla maistuu. Täysin yhdentekevää onko taimikko raivattu tai ei. On ihan kokemusta hirvituhotaimikoista, joissa ei varmasti ollut vesakkoa.
Siitä saatu korvaus oli kylläkin vittuilua.
Luontaisesti syntynyt taimikko . Onko alue muokattu ? Lähinnä jäin miettimään tuota sanaparia Luontainen uudistaminen , voi hyvinkin olla , että metsäalan ulkopuolinen luulee , ettei edes muokata maata .
”Äestys” on maanmuokkausta. Ei niitä taimia tuohon olisi tullut ilman sitä.
Ok . Ei tullut kaikkea tarkkaan luettua .
Fantastinen männikkö, minkä taustalla varmasti varhaisperkauksen teko. Kun puita on alun alkaen runsaasti ja puustoa harvennetaan vaiheittain, lopputulos on hyvä. Omilla hirvilaitumilla hirvittäisi kyllä tuommoinen kasvatusasento, ainakin runkoja jokseenkin varmasti kaluaisivat hyväkasvuisista, mehevistä puista.
Puuki kirjoitti: ”Harvemmin jos koskaan puut ”ihan itsestään” alkaa aukolle kasvamaan.” Onko joku saanut pidettyä mitään hoitamatonta maata puuttomana? Tahtoo metsä syntyä ajanoloon vaikka hylätylle asvalttikentällekin. Mutta ei tästä tämän enempää, ajatus on oikea. Jatkan pamfletilla liittyen tuoreessa Metsälehdessä olleeseen artikkeliin taimikon perustamisen tasosta.
Puuntuotannollisesti hyvän taimikon aikaansaaminen edellyttää luontaisessakin uudistamisessa yleensä määrätietoisia toimenpiteitä, jotka lähtevät jo uudistusalan ollessa pystymetsää. Jos kyseessä on toista sataavuotta vanha männikkö, jota ympäröi keskenkasvuiset metsät, on siemenpuumenetelmä epävarma -> viljely on viisaampi. Jos taas tuoreen kankaan uudistusalan vieressä on hyvälaatuinen koivikko, tulee kuusenistuttajan riesaksi joka tapauksessa ainakin 50 000 siemensyntyistä koivua. Ts. luontaista uudistamista ei joka kohteella kannata yrittää, kun edellytykset onnistumiselle ovat huonot ja vastaavasti otollisilla paikoilla onnistuminen on lähestulkoon varmaa.
Taimikonperustamismenetelmiä (viljely / luontainen uudistaminen) vertailtaessa niputetaan samaan luontaisen uudistamisen kategoriaan ne uudistusalat, joissa menetelmän valinta ja sitä seuraavat toimenpiteet (siemenpuiden jättäminen, maanmuokkaus yms.) on tehty pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti niiden kohteiden kanssa, missä alue on hakattu ja jätetty Herran haltuun. Väittäisin, että jos luontaisen uudistamisen alat jaettaisiin suunnitelmallisesti ja välinpitämättömästi tehtyihin, suunnitelmallisesti tehdyissä hyvin onnistuneiksi luettavien osuus olisi noin 80 ja piittaamattomasti tehdyissä 20.
Itselläni on yksi kuvio, jossa avohakkuun jälkeen en muokkauttanut maata ja nyt toivon, että taimia ilmaantuu. Metsäkeskuksen viskaali saattaisi todeta tuon epäonnistuneeksi uudistusalaksi. Kyse on varsinaisen järvenrannan suojavyöhykkeen ja 15 vuotta sitten uudistetun rinteen väliin jäävästä 5 – 20 -metriä leveästä kiilamaisesta kaistaleesta, jolle sijoittuu aikanaan rinnemetsän hakkuun vaatima ajoura. Aikoinaan suojavyöhyke jätettiin normaalia tuntuvasti leveämmäksi, kun lahden takana on huviloita, mutta nyt rinteen taimetuttua kaisteen saatoi kaventaa. Paikalla oli jo ennen hakkuuta pieniä kuusentaimia ja paikka on sen verran kostea, että hieskoivua tulee ainakin. Mätästys ja kuusenistutus olisi ollut mahdollista, mutta kuusentaimista oli niukkuutta. Viereisen laajemman aukon kylvin männylle, mutta kapealla kuviolla männyn kasvatuksen onnistumisedellytykset ovat huonot.
” ”Harvemmin jos koskaan puut ”ihan itsestään” alkaa aukolle kasvamaan.” Onko joku saanut pidettyä mitään hoitamatonta maata puuttomana? ”
Oli vähän huonosti muotoiltu , kun puhuin ”puista” . Olisi pitänyt kirjoittaa tuossa tapauksessa männyn taimista ja niiden kasvuun lähdöstä. Mutta kyllä niitä puuttomia alueitakin on olemassa ; tuskin metsän hakkuun jäljiltä mutta peltoheittoja on, joihin ei ole tullut puita vielä n. 50 vuoden aikana.