Runkomuoto ei sitten ole sellaista monimuotoisuutta, mistä luonto ilahtuu. Toki haarautuneet puut tarjoaa linnuille pesäpaikkoja.
En tiedä, mikä meni pieleen, mutta raivuria käyttämällä olisi ollut mahdollista saavuttaa huomattavasti parempi taloudellinen tulos ilman, että luontoarvot olisivat kärsineet. Toki mahdollista on sekin, että tuosta olisi moni tehnyt tavanomaisen monokulttuuri.
Kun tämä kuvio , hakattiin totesimme kuljettajakollegani(metsätal.ins), että parin hehtaarin alalta löytyi tuskin ainuttakaan tukkiaihiota . Suopellon metsitys on epäonnistunut täysin . Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen tapaus laatuaan.
Raivaus olisi voinut pelastaa muutaman männyn latvuksen lehtipuun aiheuttamalta täystuholta , mutta runkoja ko toimenpiteellä ei olisi saatu oikenemaan tukin laadun täyttäviksi. Joskus kuvan leimikon puut tulevat päätymään 100%.sti kuitutarvaralajiksi tai energiaksi.
….tai
Tuli mieleen myös sellainenkin ajatus , että kuvan kaltaiset kohteet olisivat käsittelemättöminä mitä oivallisimpia tapauksia suosia monimuotoisuutta . Näitä voisi luonto hoitaa tavallaan ja velvoite monimuotoisuuden vaalimisesta tulisi täytettyä vähäisin kustannuksin siellä , missä suotuisat olosuhteet ovat jo valmiiksi olemassa . Arvokasta puustoa ja hyviä kasvupohjia on järjetöntä käyttää monimuotoisuuden lisäämiseen , kun parempiakin(kuvan)kohteita on olemassa. Riittää pelkkä päätös olla tekemättä mitään toimenpiteitä ko alueilla.
Niin että yhden sukupolven tekemä virhe pitäisi moninkertaistaa moniin tuleviin sukupolviin. Mielestäni parempi olisi pikkuhiljaa alkaa omaksua metsien talouskäyttö nykyisessä mittapuussaan sataprosenttisesti ja suojelualueitakin turhemmasta päästä purkaa talouskäyttöön.
Raivaaja oli pistänyt tiheiköt nutulleen . Harmi vain , että pusikon seasta ei parempaa puustoa löytynyt. Kuvio harvennettiin , kun oli ohjelmassa.
Tämän tyyppisissä kohteissa olisi mahdollisuus toimia toisinkin , mutta pallo on aina maanomistajalla ja suunnittelijalla.
Monta kertaa metsäsuunnitelman tiedot eivät pidä alkuunkaan paikkaansa kuvien kaltaisissa kohteissa ja toimenpiteet tehdään helposti väärin perustein. Nytkin kyseessä oli hyvin haastava uudistuskohde , jossa asiat eivät ole edenneet toivotulla tavalla . Tilanne ei helpottuisi yhtään , vaikka alue hakattaisiin sileäksi ja tehtäisiin uusi yritys. Parempi olisi ollut jättää koskematta kokonaan ja antaa luonnolle”vapaat kädet”hoitaa. Tätä mahdollisuutta kannattaa harkita , jos vastaavia tapauksia osuu itse kunkin kohdalle.
En ihan ymmärrä mikä noiden kuvien perusteella nähtynä olisi mennyt pahasti pieleen. Suokuvio joka ei kasva kunnollista mäntyä (lenkoja mutkaisia ja oksikkaita) . Ei siitä saa kovin kummoista taimikon hoidollakaan. Riukuuntuneita koivupuskia tietysti olisi voinut aiemmin harventaa mutta tal. lopputulokseen luultavasti melko vähän merkitystä silläkin.
Tämän palstan olisi voinut jättää täysin luonnontilaan , kun on käynyt ilmi , että puun tuottaminen näissä olosuhteissa on lähes mahdotonta . Toisaalta tämä huonosti menestynyt , heikosta vesitaloudesta ja ravinteiden epätasapainosta kärsinyt lohko olisi täysin käsittelemättömänä loistava vaihtoehto luonnon monimuotisuuden kannalta . Pesäpaikkoja ja suojaa olisi jo nyt runsaasti isoille ja pienille siivekkäille . Tilanne paranee vielä lähivuosina lehtipuiden lahoamisen ja pökkelöitymisen myötä .
Vastaavien tapausten varalta kannattaa olla tarkkana , että tällaiset kohteet eivät päädy puukauppakohteiksi. Laadultaan näinkin kiharaisen puuston oikea paikka on olla pystyssä niin kuan , kun pysyy . Puulajista riippumatta tuskin yhdestäkään rungosta löytyi metriä pidempää pätkää suoraa osuutta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Runkomuoto ei sitten ole sellaista monimuotoisuutta, mistä luonto ilahtuu. Toki haarautuneet puut tarjoaa linnuille pesäpaikkoja.
En tiedä, mikä meni pieleen, mutta raivuria käyttämällä olisi ollut mahdollista saavuttaa huomattavasti parempi taloudellinen tulos ilman, että luontoarvot olisivat kärsineet. Toki mahdollista on sekin, että tuosta olisi moni tehnyt tavanomaisen monokulttuuri.
Kun tämä kuvio , hakattiin totesimme kuljettajakollegani(metsätal.ins), että parin hehtaarin alalta löytyi tuskin ainuttakaan tukkiaihiota . Suopellon metsitys on epäonnistunut täysin . Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen tapaus laatuaan.
Raivaus olisi voinut pelastaa muutaman männyn latvuksen lehtipuun aiheuttamalta täystuholta , mutta runkoja ko toimenpiteellä ei olisi saatu oikenemaan tukin laadun täyttäviksi. Joskus kuvan leimikon puut tulevat päätymään 100%.sti kuitutarvaralajiksi tai energiaksi.
….tai
Tuli mieleen myös sellainenkin ajatus , että kuvan kaltaiset kohteet olisivat käsittelemättöminä mitä oivallisimpia tapauksia suosia monimuotoisuutta . Näitä voisi luonto hoitaa tavallaan ja velvoite monimuotoisuuden vaalimisesta tulisi täytettyä vähäisin kustannuksin siellä , missä suotuisat olosuhteet ovat jo valmiiksi olemassa . Arvokasta puustoa ja hyviä kasvupohjia on järjetöntä käyttää monimuotoisuuden lisäämiseen , kun parempiakin(kuvan)kohteita on olemassa. Riittää pelkkä päätös olla tekemättä mitään toimenpiteitä ko alueilla.
Niin että yhden sukupolven tekemä virhe pitäisi moninkertaistaa moniin tuleviin sukupolviin. Mielestäni parempi olisi pikkuhiljaa alkaa omaksua metsien talouskäyttö nykyisessä mittapuussaan sataprosenttisesti ja suojelualueitakin turhemmasta päästä purkaa talouskäyttöön.
Eihän tuossa ole monimuotoisuuden puolesta vielä mitään menetetty, kun vain jättää loputkin suojapuskat käsittelemättä.
Raivaaja oli pistänyt tiheiköt nutulleen . Harmi vain , että pusikon seasta ei parempaa puustoa löytynyt. Kuvio harvennettiin , kun oli ohjelmassa.
Tämän tyyppisissä kohteissa olisi mahdollisuus toimia toisinkin , mutta pallo on aina maanomistajalla ja suunnittelijalla.
Monta kertaa metsäsuunnitelman tiedot eivät pidä alkuunkaan paikkaansa kuvien kaltaisissa kohteissa ja toimenpiteet tehdään helposti väärin perustein. Nytkin kyseessä oli hyvin haastava uudistuskohde , jossa asiat eivät ole edenneet toivotulla tavalla . Tilanne ei helpottuisi yhtään , vaikka alue hakattaisiin sileäksi ja tehtäisiin uusi yritys. Parempi olisi ollut jättää koskematta kokonaan ja antaa luonnolle”vapaat kädet”hoitaa. Tätä mahdollisuutta kannattaa harkita , jos vastaavia tapauksia osuu itse kunkin kohdalle.
En ihan ymmärrä mikä noiden kuvien perusteella nähtynä olisi mennyt pahasti pieleen. Suokuvio joka ei kasva kunnollista mäntyä (lenkoja mutkaisia ja oksikkaita) . Ei siitä saa kovin kummoista taimikon hoidollakaan. Riukuuntuneita koivupuskia tietysti olisi voinut aiemmin harventaa mutta tal. lopputulokseen luultavasti melko vähän merkitystä silläkin.
Tämän palstan olisi voinut jättää täysin luonnontilaan , kun on käynyt ilmi , että puun tuottaminen näissä olosuhteissa on lähes mahdotonta . Toisaalta tämä huonosti menestynyt , heikosta vesitaloudesta ja ravinteiden epätasapainosta kärsinyt lohko olisi täysin käsittelemättömänä loistava vaihtoehto luonnon monimuotisuuden kannalta . Pesäpaikkoja ja suojaa olisi jo nyt runsaasti isoille ja pienille siivekkäille . Tilanne paranee vielä lähivuosina lehtipuiden lahoamisen ja pökkelöitymisen myötä .
Vastaavien tapausten varalta kannattaa olla tarkkana , että tällaiset kohteet eivät päädy puukauppakohteiksi. Laadultaan näinkin kiharaisen puuston oikea paikka on olla pystyssä niin kuan , kun pysyy . Puulajista riippumatta tuskin yhdestäkään rungosta löytyi metriä pidempää pätkää suoraa osuutta.