Olisiko kuvan taimikon perkaus jo ajankohtaista tulevana kesänä vai kannattaako odotella varvikon kasvua? Oikealla oleva kuvio on muutaman vuoden vasemmalla olevaa vanhempaa.
Olisiko kuvan taimikon perkaus jo ajankohtaista tulevana kesänä vai kannattaako odotella varvikon kasvua? Oikealla oleva kuvio on muutaman vuoden vasemmalla olevaa vanhempaa.
Metsänhoito
Parinkesän kasvu ja sitten
Vähän makuasia. Olen perannut tuollaisia kohteita hyvällä menestyksellä. Ensi kesänä vesakko saattaa olla liki metriä korkeampi ja kuusien kasvu hidastuu. Saat Kemeraa 160 euroa/ha.
Siis suositus. Perkaa.
Vesakko ei kuitenkaan ole mahdottoman tiheää, joten kuusille riittää valoa, eikä kasvu vuodessa hidastu. Itse lykkäisin vuoden päähän. Tällöin kuusetkin saavat 30 cm etumatkaa.
Glan linjoilla, vaikka pari-kolmekkin vuotta, ei haittaa. Kuusen oksisto pitää tehokkaasti vielä noiden varpujen lähentelyt loitolla.
Vuosi – kaksi saa odotaa. Jos itse raivaat niin samahan se on vaikka milloin sen tekee. Jos vesottuu uudestaan niin raivaa taas. Vieraalla raivattaessa ei ole vielä kiire.
Näissä kasvuhommissa ei kyse ole välttämättä valosta vaan myös vesitaseesta. Siis lehtipuut haihduttavat runsaasti, mistä kuusi kärsii. Aikoinaan käytiin asiasta varsin vilkasta keskustelua.
Toinen seikka, mistä keskusteltiin oli se, että millaista on paksumman ja ohuemman kannon jälkivesominen. Edustin sellaista näkemystä, että paksumman kannon vesat kasvavat voimakkaammin, jolloin perkauksen lykkääminen ei johdakaan siihen, että seuraava perkaus myöhentyisi. Ainoa seuraus olisi, että kuusentaimien kasvu hidastuisi. En toki väitä, että olisin oikeassa. Mutta näin kuitenkin toimin.
Vesakko on jo hieman korkeampaa kuin kuusikko. jos on mahdollista, niin ensi kesänä silloin, kun lehti on kasvanut täyteen mittaansa. Se olisi nopea ja helppo homma ja kuuset saisivat sopivasti etumatkaa.
Raivaisin. Turhaa sitä kuusen kasvua on hidastaa ja odotella vesakoiden kasvua
Oma mielipiteeni on, että niillä, jotka menevät välittömästi raivaamaan kyseisen kohteen täytyy olla rutkasti joko omaa aikaa tai ylimääräistä rahaa. Nuo kuusentaimet eivät kärsi lehtipuista. Jos nyt raivaa, niin hyvin todennäköisesti edessä on uusi raivaus myöhemmin.
Jos on työn puutetta,silloin raivaamaan.Vähänlaisesti vesakkoa on,joten Näädän kommenti edellä vastaa omaa näkemystäni.
”Oma mielipiteeni on, että niillä, jotka menevät välittömästi raivaamaan kyseisen kohteen täytyy olla rutkasti joko omaa aikaa tai ylimääräistä rahaa. Nuo kuusentaimet eivät kärsi lehtipuista. Jos nyt raivaa, niin hyvin todennäköisesti edessä on uusi raivaus myöhemmin.”
Oletko koskaan kuullut taimikon perkauksesta?
Entä ymmärrätkö, millaista on taimikon harvennus?
Itse käyn tuollaisen kohteen läpi Raiva-veitsen kanssa ja reikäperkaan ainoastaan haittaavat yksilöt. Sivupuristus kirittää kuusentaimien kasvua ja lehtipuuvesakko tuottaa runsaasti ravinnekiertoa nopeuttavaa emäksistä kariketta.
Olen kokeillut tuota reikäperkausta. Ei se ainakaan meillä näyttänyt toimivan toivotusti. Jätetyt koivut kyllä kasvoivat villisti. Kuuset eivät niinkään. Kärsivät varjostuksesta ja kaiketi myös vedenpuutteesta. Pian piti tulla uudelleen töihin.
Lukijoiden kuvissa on kaksi esimerkkiä totaalisesta perkauksesta. Molempien kuvioiden kasvua on vähän haitannut muutama vuosi sitten ennen juhannusta ollut halla.
Niin on monta mieltä kuin miestäkin… Perkaan kuvan oikean reunan kuvion 1,4 ha ensikesänä ja vasemman (pari vuotta nuoremman taimikon, vaikkakaan kasvussa sitä ei huomaa) parin vuoden päästä. Näin saan haettua kemeraa myös toisaalla olevalle 0,8 ha:n kiireellisille kohteelle. Toki ilman kemeraakin työ tulisi tehtyä mutta kukapa ei rahaa ottaisi vastaan jos sitä on tarjolla.
Timppa: ”Näissä kasvuhommissa ei kyse ole välttämättä valosta vaan myös vesitaseesta. Siis lehtipuut haihduttavat runsaasti, mistä kuusi kärsii. ”
Jos tuollainen vesakko kuivattaa maata liikaa, kovin on huono ennuste kuusilla muutaman vuoden kuluttua, kun puuston veden kulutus on nykyiseen verrattuna moninkertainen. Puhumattakaan KL3 puustosta. Riippumatta siitä, millainen vesakko alla kasvaa.
AC:lle. Mihin perustuu väite että sivuvarjostus lisäisi puiden pituuskasvua. Ainakin minulle se on uusi tieto. Olen aina kuvitellut että parhaassakin tapauksessa pituuskasvu pysyy samana mutta paksuuskasvu heikkenee aina. Se aiheuttaa näköharhan, että puu vaikuttaa pidemmältä.
Ei ainakaan noissa lähettämissäni kuvissa ennuste ole heikko. Nimittäin puuta oli ennen hakkuuta liki 400 m3/ha. Kuten tiedetään taimi tarvitsee vettä ja valoa. Peratussa taimikossa on kumpaakin.
Jätkä: ”Oletko koskaan kuullut taimikon perkauksesta?
Entä ymmärrätkö, millaista on taimikon harvennus?”
Tunnen taimikon elinkaaren aikaisten eri hoitovaiheiden merkitykset. Pahoittelen sanavalintojani, en ole metsäalan koulutusta saanut henkilö. Yleisesti puhekielessä raivaamisella tarkoitan raivaussahalla tehtyä työtä ja harvennuksella moottorisahalla tai monitoimikoneella tehtyä työtä. Olen huomannut, että palstalla yleisesti nämä yleiskäsitteet ovat käytössä.
Ehkä kommenttini kaipaisi hivenen tarkennusta. Itse pyrin sijoittamisessa, mitä minulle myös metsän omistaminen on, huomioimaan kustannukset. Totta kai taimikon laadun kannalta raivaus on järkevä toteuttaa joka kesä tai vaikka kaksi kertaa kesässä. Voihan sijoitusasunnon seinätkin käydä maalaamassa joka vuosi, eri asia sitten on, lisäävätkö nämä samassa suhteessa tuottoa. Kun optimoi sijoitustoiminnan kannattavuutta, ei aina voi mennä laatu edellä. Lasken myös oman työn osaksi kokonaiskustannuksia.
Jos on työnpuutetta niin siitäpä vaan ja kahdenvuoden päästä sitten uudestaan… 🙂
Lukijan kuvissa on kaksi vuotta aiemmin varhaisperattu taimikko. Kuten näkyy ei lähivuosina ole perkaustarvetta. Toki vielä kerran jossain vaiheessa.
Näillä Etelän rehevillä mailla kaikki on toisin… 🙂
Aina ei ymmärrä kumpaa halutaa kasvattaa: kuusia vai niitä haittaavia koivuja. Kaikki vaan sileäksi. Jokainen risu, joka ei tuota, on turha. Suomessa ei metsässä ole koskaan liikaa aurinkoenergiaa
Siinä keskisuomalaisessa kuviossa kasvoi siis n. 390 m3 kuusta/ha. Minusta kohtuullisen rehevää maata. Mutta niinhän se on, että monenlaista pohjaa on, joten on parempi jokaisen arvioida tekemisensä ja tekemättä jättämisensä.
Jos ei perkaa, ja tuosta samasta kohdasta ottaa kuvan ensi kesän lopulla, niin porukka huutaa täällä, miksi Timppa ei ole raivannut taimikkoaan ajoissa! Kyllä noin rehevässä maapohjassa joutuu raivurin kanssa kaksi kertaa käymään joka tapauksessa.
Olikin morizin taimikko, anteeksi! Lausuntoni kuitenkin aivan sama.
Ei siis lopu vesi puustolta tuohon vesakkoon, jos liki 400 m3 puustollekin se riittää.
Visakallon kommenttiin, että minusta tuo vuosi odottelua olisi sopiva määrä. Koska vesakko ei ole harvaa, ei vahinkoa ehdi tapahtua. Mutta kun kuuset saa hiukan kasvaa, vähentää se seuraavan perkuun työläyttä aavistuksen.
Toisaalta hauskaa on keskustella siitä, raivataanko nyt vai 1-3 vuoden kuluttua. Paljon huonompi aihe olisi se, miksei ole raivattu 10 vuotta sitten.
Hiluxin kommentista voisi äkkiseltään päätellä että kuusetkin sileäksi. Kun kaikki vaan sileäksi joka ei tuota. Tuotanoin, mites sitten kun se koivukin tuottaa. Eli mitä raivataan vaiko eikö raivata. Voisihan noita sanavalintojakin hieman miettiä. Jos suoraan nopeinta tuottoa ajatellaan se tulee kyllä noista koivuista. Kaikenlisäksi.
Korjaus edelliseen kommenttiini: Koska vesakko on harvaa, ei vahinkoa ehdi tapahtua.
SM, väite perustuu käytännön kokemuksiin (vanhimmat istutukset 70 vuoden takaa, jo päätehakattu).
Melko pieniä taitaa olla vielä vas. puoleiset taimet eikä vesakkokaan ole tiheää. Odottaisin vielä yhden vuoden , jotta ei tarvitse tuplata varhaisperkausta. Mutta vähän makuasihan tuo kieltämättä on miten kukin
haluaa tehdä.
Tuommoista ”niittää” monta ha/päivä ja moni menee sinne nykyisen tuen innoittamana. Muutaman vuoden päästä saa mennä uudelleen jos menee nyt.
Oikea perkausajankohta on juurikin ensi kesä. Vielä kun saisi tipan glyfosaattiliuosta kannoille, mutta ei siitä sen enempää.
Koneelliseen kitkentäänkin tämä sopisi oikein hyvin.
Veden ja ravinteidrnpuute on kasvua rajoittava tekijä pienissä taimikoissa. Kuusen juuristo ei ole isoksi kehittynyt joten kilpailevan kasvuston poistolla on merkitystä. Kitketyt kuviot kasvavat sen takia 10-15% nopeammin vaikka perustamistapa ja valo-olosuhteet on samat. Tämä on tutkittu juttu. Silti raivaussahatyönäkin päästään parempaan kasvuun kuin tehdään ajoissa.
”tungos” ei paranna pituuskasvua. Asennon täytyy olla todella harva jotta jonkinlainen pituuskasvun hidastuminen olisi havaittavissa. Tämäkin on tutkittu juttu ja taatusti perusteellisemmin tutkittu kuin ACn hehtaarit.
Rehevät taimikot vaativat kaksi raivausta ja jotkut kolme. Näin siis jos kemiallinen metsänhoito ei ole käytössä.
Periaatteessahan tuon voisi vaan ruiskuttaa ensi elokuussa sumuruiskulla laimealla glyfosaattiliuoksella. Samalla voisi levittää boorin. Seuraava toimenpide olisi hyvinkin kannattava ensiharvennus.
Jätetään ne torjunta-aineet suosiolla pois ja tartutaan kesällä raivaussahaan ja oikeanpuoleinen kuvio siistiksi. Kuntokasvaa ja tulee hyvä mieli. Jos sitten on tarvetta vielä palata niin palataan. Laitoin vielä kuvia siltä 0,8 ha:n kuviolta jossa perkaus on kaksi vuotta tätä kuviota myöhemmässä. Uskomattomasti tuo risukko vaan hyökkää päälle jos ei ole ajoissa liikkeellä.
Peten tutkimukset on taidettu tehdä lähinnä klyfon kyllästämällä omalla aivolohkolla. Juuri tulin kuviolta jossa kuusia harvakseltaan. Niissä tyvi on paksu ja tukkikin jo tulisi, peräti yksi. Mutta iän puolesta pitäisi kyllä olla mittaa huomattavasti enemmän. Samalla kuviolla on täysin pitelemätön kuusipusikko joka on todella suhteellisen taaja. Siellä ei enää muuta ryönää edes kasva. Niissä kuuset eivät ole yhden tukin mitoissa tyvestä mutta mittaa on aivan toisin. Ja uskon että siistä tosiaan tuleekin usean tukin kuusia. Malli on oikeaa sorttia. Kyllähän se vahvuuskasvu sitten tulee senkin pusikon harvennuksen myötä. Olen Antonin linjoilla tuossa kyllä.
Samanlaisia tuloksia kirittämisestä olen nähnyt mistä Pete kertoo eli talousmetsässä ilmiötä ei ole. Tarvetta glyfosaatille en tuossa kohteessa näe.
Pituuskasvun paraneminen tungoksessa on optinen harha. Jos yleensä kasvattaa pusikoissa riukuja niin näyttäähän se harvassa kasvanut puu erikoiselta kun ne kasvavat paksuuttakin.
Ehkäpä paras tapa varautua ilmastonmuutokseen on kasvattaa puut, lajista riippumatta, riittävän harvassa eli jämptisti harvennusmallien mukaan.
Glyfosaattiruiskutukseen en tässä itsekään ryhtyisi. Pieni suihkaus tai sively tuoreelle vesakon kannolle tekisi kuitenkin hyvää. Ja silti lehtipuuta vielä nousee sekapuuksi.
Kitkemisestä sen verran että rehevillä kohteilla kuusikon pitäisi olla n. 1,5 m mittaista, jotta sen avulla säästyttäisi siltä ylimääräiseltä raivauskerralta. Manumenetelmää kalliimpaa kitkemistähän on markkinoitu kannattavaksi juuri sen seuraavan varhaisperkuukerran poisjäännillä. Vesakko on varmaan kitkennän jäljiltä vähäisempi seur.
perkauksessa, mutta kustannuksiltaan tullee silti kalliimmaksi, jos kitkentä on tehty pieneen taimikkoon.
Vai tulisiko se Peten optinen harha lähinnä harvassa kasvavan kuusen oksaisuudesta. Sitä ainakin piisaa. Toisin kun taajassa kasvava kasvattaa kelporungon eikä alhaalta asti oksaista ja siten lähes hylkyä tukin suhteen. Jotenkin se kuusen anatomia muuttuu erilaiseksi harvassa. Pakkaa tulemaan semmonen tassale. Kyllä tuo Antonkin noita kuusikoita on pienen ikänsä kait kasvatellut joten uskoisin että havainnot siinä kehittyy. Enemmän kuin alan kirjallisuutta ja nettiä plaraamalla.
En tiedä mitä jeessi pitää harvana, ilmeisesti 1600-1800kpl tasaisesti jakaantuneena on jeessin ja ACn mielestä harva? Itse pidän sitä tavoiteltavana tiheytenä kuusentaimikoissa johon ei tarvita yhtään lisää ”tungosta” vaan kuusi kasvaa nopeasti ja laadukkaaksi.
Puuki, kuvan taimikko ei näytä kasvavan erityisen rehevällä pohjalla. Se sopii hyvin kitkentään juurikin ensi keänä.
Kitkentä on hyvä menetelmä. Kehoitan kaikkia kokeilemaan sitä omassa metsässä jos palvelua on alueella saatavilla. Sen jälkeen voi viisastella syvemmällä rinta-äänellä.
Tuossa joutuu ehkä vielä kerran perkaamaan, mutta sellaista elämä on: aina ei tule kerralla valmista. Toisaalta noin tasainen maasto ja pikkuisia koivunruikkuja on helppo perata.
Voihan perkausta odotellakin, mutta kun tässä ilmeisesti on tarkoituksena saada kuuset kasvamaan, niin minä poistaisin kaikki haittaavat tekijät.
Itselläni on kuusia rehevällä maalla ja siinä ei todellakaan riitä yksi raivaus. Toisaalta kun tarpeeksi odottelee niin on ihan turha enää mennä raivailemaan koska ei ole mitään jäljellä…
Petelle :
Tunnustan että en ole kitkentää käyttänyt itse, vaan kirjoitteluni perustuu
muiden asiaan paremmin perehtyneiden lausuntoihin.
N. 1,5 m pituusraja homman kannattavuuden saavuttamiseksi on vastikään
tutkittu asia.
Metsälehdessä muutama päivä sitten julkaistun artikkelin mukaan kuusien pituuden tulee olla 110cm jotta noin 90 prosenttia kuusista kasvaa ensiharvennukseen ilman vesakon ahdistusta. Kuvan taimikossa tämä kriteeri mielestäni täyttyy ensi kesänä. Kuusia ei kannata päästää liian pitkiksi varsinkin jos pelkää niiden vahingoittumista.
Niinpä olikin. Tutkimuksen mukaan kitkettävä taimikko oli ”yli 110 cm pitkää”. Silloin ei tarvita kolmea raivassahauskertaa. Voisi tosiaan lisätä taimivahinkoja entisestään, juuriston painumisten lisäksi, kun pitkät taimet taittuisi koneen alla .
Kun taimikko alkaa olla yli 150 cm , selvitään yleensä yhdellä manu- varhaisperkauksella+taimikonhoidolla ensiharvennukseen asti.