Jatkuvan kasvatuksen läpimurtoa saadaan vielä odotella, osoittaa Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden Metsälehden verkkosivuilla toteuttama kyselytutkimus.
Metsätalouden opiskelijoiden Onni Raution ja Arttu Suhosen opinnäytteen mukaan vain kolme prosenttia kyselyyn vastanneista harjoitti metsissään pääasiassa jatkuvaa kasvatusta. Lisäksi kaksi prosenttia oli kokeillut jatkuvaa kasvatusta ja aikoi siirtyä siihen metsissään.
Jatkuvaa kasvatusta oli yksittäisillä kuvioilla kokeillut onnistuneesti 11 prosenttia vastanneista, vaihtelevalla menestyksellä 14 ja huonolla menestyksellä 12 prosenttia. 15 prosenttia ei ollut kokeillut jatkuvaa kasvatusta mutta oli siitä kiinnostunut.
Niiden osuus, jotka eivät olleet kokeilleet eivätkä myöskään aikoneet kokeilla jatkuvaa kasvatusta, oli 43 prosenttia.
Kyselyssä selvitettiin myös, oliko paikallinen metsäasiantuntija ottanut esille jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtona tasaikäisrakenteiselle kasvatukselle. Peräti kolme neljästä vastanneesta kertoi, että näin ei ollut tapahtunut.
Avoin kysely oli esillä Metsälehti.fi-sivustolla viime vuoden lopulla. Vastauksia kertyi yhteensä 123.
Vastanneiden joukko painottui suurempiin metsäomaisuuksiin, sillä 39 prosenttia ilmoitti omistavansa metsää yli sata hehtaaria ja 27 prosenttia 51–100 hehtaaria.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
”…Niiden osuus, jotka eivät olleet kokeilleet eivätkä myöskään aikoneet kokeilla jatkuvaa kasvatusta, oli 43 prosenttia.
Kyselyssä selvitettiin myös, oliko paikallinen metsäasiantuntija ottanut esille jatkuvan kasvatuksen vaihtoehtona tasaikäisrakenteiselle kasvatukselle. Peräti kolme neljästä vastanneesta kertoi, että näin ei ollut tapahtunut…”
Hyvin looginen johtopäätös hyvinkin selkeästä asiasta. Ammattilaiset eivät sorru jymäyttämään katteettomuuksilla, eivätkähän valveutuneet mo:t ole sen puutoksessakaan.
Metsässämme on yksi kuvio jossa me aiotaan alkaa harjoittaa jatkuvaa kasvatusta. Johtuen puhtaasti siitä että edellisten sukupolvien jäljiltä siellä on täydellisen sekalainen ikä- ja kokorakenne sekä riittävän iso ppa jotta se voitiin harventaa sopivaan runkolukuun.
Isotätini oli biologi ja hakkuuohjeissa jo 70- ja 80-luvulla säästettiin aina isot lehtipuut. Tästä on jäljet erityisesti tällä kuviolla missä on järeitä haapoja ja koivuja jokusia.
Tämä kuvio toki edustaa metsästä 0.5% osuutta, ettei meitä varmaan jatkuvan kasvatuksen faneiksi voi kutsua.
Mutta hoidetaan metsää aina kuviolle parhaalla tavalla, tässä kuviossa jatkuva kasvatus tulee sopimaan.
Jatkuva kasvatus, aikaisemmalta nimeltää harsintahakkuumuotoinen metsänhoito, osoittautui toimimattomaksi jo Ruotsissa ja Suomessa 1800- luvulta aina 1950 – luvulle asti. Kun pää- ja lisävaltapuut on hakattu, seuraavan valtapuusukupolven järeytyminen onkin hyvin hidasta ja tuottaa pettymyksen.
Rautalammilla Sahalan Kartanon metsiä (1000 ha) hoidettiin siten yli 100 v. Kun siitä luovuttiin ja aloitettiin järkevä metsänhoito 1960-luvulla, kasvut on tuplattu n. 5 m3:n tasolta nykyiselle n. 10 m3/n tasolle, joka on vieläkin kiihtymässä.
Olen kirjoittanut itse artikkelin (vessi.eu sivuilla), jossa listaan 18 kpl eri syytä, miksi jatkuva kasvatus on huono vaihtoehto puun tuotannossa, metsätaloudessa ja metsän terveydessä.
Kaikki tekijät mukaan lukien se ei ole myöskään parempi menetelmä lajirikkauden kannalta kuin eri kasvuvaiheissa oleva metsikkötalous. Jatkuvaan kasvatukseen hurahtavat antavat huijata itseään.
Sahalan isännältä arvokas aikajana, ”jatkuva kasvatus”. Lisäksi jatkuva kasvatus kärsii keti hakkuun jälkeen tuuli ja lumituhoista, joka näyttää olevan toistuva ilmiö jatkuvan kasvatuksen kuviolla.