Tuhkalannoitus – suometsien ihmelääke

Puutuhkan vaikutukset on tunnettu pitkään, mutta metsään sitä on saatu laajemmin vasta 2000-luvulla. Tässä sarjassa esitellään metsäalaa mullistaneita keksintöjä.

Tuhkalannoitukset ovat yleistyneet 2000-luvulla, kun puutuhkan saatavuus on parantunut. (Kuvaaja: Mikko Riikilä)
Tuhkalannoitukset ovat yleistyneet 2000-luvulla, kun puutuhkan saatavuus on parantunut. (Kuvaaja: Mikko Riikilä)

Luultavasti jokainen metsäalan opiskelija on jo vuosikymmenien ajan saanut kuulla kertomuksen puutuhkan ihmeitä tekevästä vaikutuksesta suometsän kasvuun.

Opimme, että puutuhka sisältää kaikkia niitä ravinteita, joita suoturpeesta puuttuu. Lisäksi emäksinen tuhka neutraloi hapanta turvetta ja vapauttaa turpeen typpivarat puuston käyttöön. Saimme kuulla, kuinka pohjoispohjalainen rämesuo Muhoksella viritettiin tuhkalannoituksella tuottamaan kymmenen kuutiometrin vuosikasvuja vuosikymmenien ajaksi.

Paha vain, ettei tätä ihmelääkettä ollut saatavilla, koska menneiden vuosikymmenten lämpövoimalat polttivat turvetta. Sen tuhkasta ei puille ollut hyötyä.

Tilanne muuttui 2000-luvulla, kun puun poltto lämpövoimaloissa lisääntyi. Lisäksi valmistajat alkoivat ”terästää” ravinteisuudeltaan vaihtelevia tuhkaeriä: niihin lisättiin fosforia, kalia ja booria, jotta niistä saatiin kaupalliseen lannoitustoimintaan kelpaavaa tuhkalannoitetta.

Tuhkalannoituksesta onkin tullut osa arkista metsänhoitoa. Tällä hetkellä se on ainoa suometsiin sopiva lannoite, koska turvemaille räätälöityjen keinolannoitteiden valmistus on loppunut. Vuosittain tuhkalla lannoitetaan noin 10 000 hehtaaria suometsiä. Kivennäismailla tuhkasta ei olisi hyötyä.

Puutuhkalla lääkitään suometsien ravinnehäiriöitä ja tavoitellaan parempaa kasvua. Vanhojen kokeiden tuottamia jättikasvuja ei tavoitella, mutta vakaata 2–3 kuution vuotuista lisäkasvua hehtaarille noin 30 vuoden ajan 3–4 tonnin tuhka-annoksella hehtaarille.

Tälläkin mitalilla on kääntöpuolensa. Samalla kun tuhka mobilisoi turpeen typpivaroja, mikä saa puut vinhaan kasvuun, turpeesta vapautuu hiilidioksidia ilmakehään.

”Puuston kasvun lisäys sitoo hiilidioksidia enemmän kuin turpeen hajoamisessa vapautuu. Pitkällä aikavälillä hiilidioksidin vapautuminen voi kuitenkin olla suurempaa, ellei tuhkalannoituksen kasvattamaa puustoa käytetä niin, että hiili sitoutuu puuhun pitkäksi aikaa esimerkiksi puurakenteisiin”, kertoo erikoistutkija Hannu Hökkä Luonnonvarakeskuksesta.

Metsänhoito Metsänhoito

Kuvat