Lisää säästöpuita hakkuualoille ja leveämpiä suojavyöhykkeitä vesistöjen ympärille. Muun muassa tätä on luvassa, kun PEFC- ja FSC-metsäsertifioinnin kriteerit ensi vuonna uudistuvat.
Metsänomistajien kannalta merkitystä on varsinkin PEFC-sertifioinnin uudistuksilla, sillä noin 90 prosenttia Suomen metsistä on PEFC-sertifioituja. FSC-sertifioitujen metsien osuus on noin kymmenen prosenttia.
Lahopuita ja tekopökkelöitä
Metsäsertifioinnin kriteerit on kirjattu niin sanottuihin standardeihin. Metsänomistajien arkeen vaikuttavia muutoksia on tulossa erityisesti PEFC-standardiin. PEFC-sertifioiduissa metsissä hakkuualalle tulee jatkossa jättää yhteensä vähintään 20 elävää tai kuollutta puuta hehtaarille, kun määrä tällä hetkellä on kymmenen.
”Kyseessä ei ole desimaalipilkun takana olevan luvun muuttaminen, vaan määrän kaksinkertaistuminen. Jos olemme – ja mehän olemme – yhtä mieltä siitä, että metsiin tarvitaan lisää lahopuuta, tällä on ehdottomasti olennaisia vaikutuksia monimuotoisuudelle”, sanoo PEFC Suomen pääsihteeri Auvo Kaivola.
PEFC-sertifioituihin metsiin jätettävistä säästöpuista kymmenen tulee jatkossa olla eläviä ja kymmenen kuolleita. Elävien säästöpuiden vähimmäisläpimitta nousee nykyisestä kymmenestä senttimetristä 15 senttimetriin.
Jos kuollutta puuta ei ole riittävästi, tulee hakkuualalle tehdä kahdesta viiteen tekopökkelöä. Ne ovat muutaman metrin korkeudelta katkaistuja pystypuita.
Lisää kokovaihtelua
FSC-sertifioitujen metsien hakkuissa tulee niin nyt kuin jatkossakin säästää vähintään kymmenen järeää elävää säästöpuuta hehtaarille. Järeä tarkoittaa Etelä-Suomessa yli 20 senttimetrin paksuista ja Pohjois-Suomessa yli 15 senttimetrin paksuista puuta.
Jatkossa päätehakkuissa pitää lisäksi jättää vähintään kymmenen läpimitaltaan vähintään kymmenen senttimetrin paksuista säästöpuuta hehtaarille.
”Tavoitteena on, että metsiin saataisiin erikokoisia säästöpuita”, sanoo Suomen FSC:n metsä- ja standardiasiantuntija Teemu Huikuri.
Säästöpuiden lisäksi FSC edellyttää tiettyjen monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden puiden säästämistä.
Lahopuuta FSC-sertifioituihin metsiin on tähän asti pitänyt jättää vähintään 20 runkoa hehtaarille, ja kaikki lehtilahopuu on tullut säästää. Jatkossa yli kymmenen senttimetrin paksuisia lahopuita ei saa joitain poikkeuksia lukuun ottamatta viedä pois metsästä lainkaan, ellei metsätuholaki sitä edellytä.
”Myös tekopökkelöt otetaan nyt mukaan kriteereihin. Osasta säästöpuita voi tehdä tekopökkelöitä”, Huikuri kertoo.
Selkeyttä kriteereihin
PEFC-sertifioiduissa metsissä vesistöjen ja lähteiden varteen tulee jatkossa jättää keskimäärin vähintään kymmenen metrin levyinen suojakaista. Nykyisin suojakaistojen tulee olla viidestä kymmeneen metrin levyisiä. Jatkossa suojakaistoilla saa lisäksi tehdä vain poimintahakkuita.
FSC-sertifioiduissa metsissä vesistöjen suojavyöhykkeiden leveys on nyt ja jatkossa kohteesta riippuen 10–30 metriä. Hakkuita suojavyöhykkeillä ei saa tehdä.
Metsänomistajien kannalta merkittävin FSC-sertifioinnin kriteereihin tuleva muutos on Huikurin mielestä se, että kriteereitä on pyritty selkiyttämään.
”Tavoitteena on, että FSC-sertifioitujen metsien määrä Suomessa voisi kasvaa.”
Lopputulos kompromissi
Julkisuudessa metsäsertifikaatteihin suunnitteilla olevat muutokset ovat pitkälti jääneet PEFC-sertifiointiin kohdistetun kritiikin jalkoihin. Keskustelu sai alkunsa, kun PEFC-standardityöryhmässä mukana ollut ely-keskusten ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue ilmoitti julkisuudessa, ettei se allekirjoita esitystä PEFC-metsäsertifioinnin uudesta standardista. Sen mukaan PEFC muun muassa sivuuttaa tutkimustietoa eikä turvaa metsien hiilinielua.
PEFC Suomen Kaivola kummeksuu päätöstä ja sen perusteita mutta toteaa, että jokainen osallistuja päättää osaltaan allekirjoittamisesta.
”Kestävyyden sisällöstä ei ole olemassa yhtä ja lopullista totuutta. Lopputulos on aina kompromissi, jossa eri näkökulmat sovitetaan yhteen”, hän sanoo.
Suojelumäärä hiertää
PEFC-sertifikaattia on kritisoinut muun muassa Tampereen ammattikorkeakoulun metsäekologian lehtori Petri Keto-Tokoi. Hänen mukaansa standardiin suunnitteilla olevat muutokset ovat esimerkiksi säästöpuiden osalta oikean suuntaisia mutta riittämättömiä.
”Säästöpuututkijat esittävät, että säästöpuita tulisi jättää vähintään viidestä kymmeneen prosenttia hakattavan puuston tilavuudesta. Uudenkin PEFC-standardin vaatimustaso on selvästi alle yhden prosentin.”
Viidestä kymmeneen prosenttiin ei Keto-Tokoin mukaan tosin yllä FSC-sertifiointikaan.
PEFC-sertifioinnin suurin puute on hänen mukaansa se, ettei se turvaa luonnonsuojelullisesti arvokkaita talousmetsien luontokohteita juurikaan metsälain vaatimuksia enempää.
Sekä PEFC- että FSC-standardeissa on omat listansa elinympäristöistä, joiden ominaispiirteitä ei metsänkäsittelyllä saa muuttaa. PEFC-standardissa metsänkäsittely on tällaisilla kohteilla rajoitettua tai kiellettyä, FSC-standardissa kiellettyä.
Lisäksi FSC-sertifiointi edellyttää metsänomistajaa suojelemaan vähintään viisi prosenttia metsäalastaan, jos tämä omistaa yli 20 hehtaaria metsää.
”Metsälailla ja luonnonsuojelulailla suojellut talousmetsien luontokohteet kattavat alle prosentin talousmetsien pinta-alasta. PEFC:n tuoma lisäys tähän on 0,04 prosenttia sertifioidusta pinta-alasta, FSC:n yli neljä prosenttia”, Keto-Tokoi sanoo.
Tulonmenetyksiä luvassa
PEFC-standardityöryhmässä mukana ollut MTK:n metsäasiantuntija Lea Jylhä toteaa, että metsäsertifiointia ei ole luotu suojelujärjestelmäksi, vaan edistämään talousmetsien kestävyyttä.
”Metsien suojelua edistämme muilla keinoin, muun muassa Metso-ohjelman kautta.”
Jylhä muistuttaa myös, että metsäsertifioinnin tulee huomioida kestävyyden kaikki ulottuvuudet. Julkisessa keskustelussa korostuvat ekologiset näkökulmat, mutta taloudelliset, puuntuotannolliset, sosiaaliset ja kulttuuriset näkökulmat ovat yhtä tärkeitä.
”On myös hyvä muistaa, että kyseessä on metsänomistajien ja metsäalan toimijoiden vapaaehtoinen lisäpanostus metsäympäristön turvaamiseen”, hän sanoo.
Tapion viime syksynä tekemän raportin mukaan PEFC-sertifioiduissa metsissä säästöpuuryhmiin ja suojakaistoille jatkossa jäävän lisäpuuston arvo on noin 20 miljoonaa euroa vuodessa.
”Summa on merkittävä. On selvää, että metsiin tarvitaan lisää lahopuuta, mutta ilmaista sen jättäminen ei ole”, Jylhä toteaa.
Keto-Tokoin mielestä ei ole kohtuutonta edellyttää metsänomistajia jättämään säästöpuiksi viisi prosenttia puustosta.
”Parhaita tukkipuita ei tietenkään kannata jättää, vaan puita ja puulajeja, joista saisi korkeintaan kuitupuun hinnan. Viisi prosenttia tilavuudesta ei ole sama asia kuin viisi prosenttia hakkuutuloista”, hän sanoo.
Huomio kokonaisuuteen
Metsäteollisuus ry:n metsäjohtajan Karoliina Niemen mielestä metsäsertifioinnissa tulisi yksittäisten kriteerien sijaan katsoa kokonaisuutta.
”Meillä on Suomessa korkea metsälainsäädäntö ja sen päälle vielä kaksi kansainvälisesti hyvin toimivaa metsäsertifiointijärjestelmää.”
Metsäteollisuus ry on ollut mukana laatimassa sekä PEFC- että FSC-standardia. Niemen mukaan julkisessa keskustelussa on unohtunut, että molempien taustalla on kansainvälinen standardi.
”Linjaukset tehdään kansainvälisellä tasolla. Se ohjaa kansallisen standardin valmistelua, eli sooloiluun ei ole varaa, jotta vertailtavuus säilyy.”
Metsäsertifikaattien eroja selittää Niemen mukaan osaltaan lähtötilanne. PEFC perustettiin varmistamaan kestävyys pienmetsänomistajien tiloilla, FSC painottui suurmetsätalouteen ja trooppisiin metsiin. Kansainvälisillä markkinoilla tarvitaan molempia sertifikaatteja.
”Kestävyyden kaikki osa-alueet tulee huomioitua molemmissa standardeissa. Sillä, millainen kattavuus niillä on, on suuri merkitys, joten standardien tulee olla sellaisia, että metsänomistajat hyväksyvät ne ja haluavat niitä käytännössä toteuttaa.”
Näin sertifioit metsäsi
- Jos metsänsä haluaa sertifioida, voi sen tehdä joko PEFC:n, FSC:n tai molempien kautta.
- Metsänhoitoyhdistysten jäsenet ovat mukana PEFC-sertifioinnissa.PEFC-sertifiointiin voi ilmoittautua myös esimerkiksi Kestävän metsäta-louden yhdistyksen kautta.
- FSC-sertifioinnista kiinnostunut voi hakea omaa sertifikaattia, liittyä johonkin jo olemassa olevista ryhmistä tai perustaa oman ryhmän. Ryhmäsertifiointia tarjoavat ryhmät löytyvät Suomen FSC:n nettisivuilta.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
