Mikäli Suomen metsien halutaan sitovan sekä varastoivan nykyistä enemmän hiiltä, kannattaisi metsiä kasvattaa nykyistä tiheämpinä ja pidempään. Esimerkiksi keskisuomalaisessa kuivahkon kankaan männikössä harvennusta suositellaan nykyisin pohja-pinta-alan ollessa noin 26 neliötä hehtaarille.
”Nykyisiä, puuntuotannon kannalta alhaisia leimausrajoja, voidaan nykyisistä korottaa ilman, että on välitöntä riskiä ylitiheydelle ja itseharvenemiselle. Noin 40 neliön pohjapinta-alassa puita alkaa kuolla ylitiheyteen. Selvitämme meneillä olevissa hankkeissa sitä, miten suureen leimausrajan nostoon on mahdollisuuksia puuntuotannon, hiilensidonnan ja talouden näkökulmista”, sanoi Tapio Oy:n järjestämässä Metsänkasvatuksen kiertoajat webinaarissa puhunut Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Toinen keino hiilivaraston kasvattamiseen olisi puuston kiertoaikojen pidentäminen nykyisestä tasosta. Vuosittaiseen puuntuotokseen kiertoaikojen reilukaan pidentäminen ei juuri vaikuttaisi.
”Esimerkiksi tuoreen kankaan kuusikossa keskimääräinen vuosittainen puuntuotos kuutiometreinä pysyy samalla tasolla, vaikka kiertoaikaa jatkettaisiin seitsemästäkymmenestä sataan vuoteen”, Hynynen kuvailee.
Vaikka puuntuotos säilyisi ennallaan, pienentää kiertoajan pidentäminen toki laskennallista tuottoprosenttia. Jos kiertoaikaa jatketaan tuoreen kankaan kuusikossa kuudestakymmenestä yhdeksäänkymmeneen vuoteen, on nettotulojen nykyarvo 35 prosenttia pienempi.
Uudistushakkuissa järeys kasvanut, mutta kiertoajat lyhentyneet
Suomen Metsäkeskuksen tilastojen mukaan yli kolmannes Suomen metsistä uudistetaan aiemmin kuin nykyiset metsänhoidon suositukset suosittelevat. Vuonna 2021 jopa noin 38 prosenttia uudistushakkuista kohdistui 02- ja 03-kehitysluokan metsiin. Luvussa ei ole mukana maankäyttömuodon muutoksen takia tehdyt hakkuut.
”Suositusrajoja alhaisempien uudistamisten osuus on lisääntynyt selvästi aiemmasta vuonna 2018 tehdystä tarkastelusta, jolloin luku oli 31 prosenttia”, kertoo metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes.
Uudistettavien metsien keskiläpimitta on kuitenkin ollut viime vuosina hienoisessa nousussa. Metsäkeskuksen metsävaratietojen mukaan uudistushakkuissa puiden keskiläpimitta on kuluvana vuonna ollut 25,7 senttiä.
Kiertoaikojen pidentämisen mahdollisuuksia tutkitaan parhaillaan Suomen metsäkeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Tapio Oy:n yhteisessä Pikma-hankkeessa.
Oikaisu 10.10.2022 klo 9.45: Toisin kuin jutussa alunperin kirjoitettiin, tutkimusprofessori Jari Hynynen ei ole sanonut, että ”Leimausrajoja voitaisiin nostaa etenkin männyllä jopa 40 neliöön ilman, että puuston kuolleisuus tai muut metsätuhot merkittävästi lisääntyisivät”, vaan että ”noin 40 neliön pohjapinta-alassa puita alkaa kuolemaan ylitiheyteen.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kuolleisuus ja tuhot eivät ehkä merkittävästi lisäänny kun harventaa myöhässä mutta latvus on supistunut 10-20%:iin. Silloin harvennuksesta ei enää juuri ole hyötyä ja yhtä hyvin voidaan tehdä päätehakkuu.
Juuri noin. Mänty on vaativa kasvatettava. Harvennus tehtävä oikeaan aikaan. Muuten menetetään suuri osa tulevasta kasvusta
Hiilivaraston turha kerryttäminen vastaa lähinnä hölmöläisten peiton jatkamista. Jossain ne puut kuitenkin hakataan. Metsissä puita uhkaa lisäksi monet riskit. Asia erikseen on, jos metsänomistajalla ei ole parempia sijoituskohteita ja hän haluaa riskeistä huolimatta hyödyntää varttuneiden kuusikkojen kasvua.
Nyt ovat kirjanpainajat tuoneet riskit konkreettisiksi, mikä johtanee siihen, ettei kukaan järkevä metsänomistaja kuitenkaan kasvata kuusikoitaan yli-ikäisiksi. Mäntyä voi tietysti kasvattaa kauemmin, mutta ei siitä hiilivarastosta kenellekään kannata maksaa, jos rehellisesti tunnustetaan, ettei maapallon metsien hiilivarasto muutu miksikään, jos yksittäinen metsänomistaja jättää metsänsä hakkaamatta, sillä sama puumäärä hakataan muualla.
Hiilenvarastoinnin kannalta järkevää olisi käyttää mahdollisimman paljon puuta pysyviin rakenteisiin, jolloin ne samalla korvaisivat fossiilisia päästöjä aiheuttavia betonia ja terästä.
En kyllä ymmärrä tuota artikkelin kirjoitelmaa. Jos puuntuotos, siis puun kasvu, pysyy samana 70- 100 vuoteen ja puut pysyvät terveinä, niin mikä se pienentää tuloja, kun järeät kuutiot lisääntyvät, joista maksetaan ja joka sinällään hyvä. No toki oikeasti käytännössä ei voine välttyä tuhoilta ja ongelmilta.
Tuo kuvitteellinen liiallinen hiilinielujen kumartaminen on typerää. Se on enempi ideologista propakantaa, jolla on haitallisia vaikutuksia.
On kaksi seikkaa jotka on hyvä muistaa ja jotka niin (ideologisen) helposti unohdetaan. Puun käyttö vähentää uusiutumattomien materiaalien käyttöä, joista se tuo ilmasto-ongelmakin on peräisin. Toinen on, metsien hiilinielu ei kasva loputtomasti, sillä on rajansa (turvemaaperästä en tiedä mitään). Jo vuosikymmenet silmiemme edessä hyväkasvuisella kivennäismaapohjalla olevalla suojelualueella ei nuo hiilinieluhypetykset näytä toteutuvan. Puut kärsii, kuolee ja jos eivät ennätä vielä kuolla, niin nuo kärsineet myrskyt runttaa nurin ja eivät säily vuosisatoja, äkkiä lahoavat. Kun potkaisee maata, niin maapohjan karikekkin ohut, ei sielläkään kummoisesti hiiltä.
Siispä hoidetaan ja kasvatetaan puitamme oikea aikaisesti ja hyvin, igeologisista huuhaista välittämättä. Pannaan kapuloita vanhan hyvän sanonnan rattaisiin, eli ”mikä ei kasva, se kaivetaan”.
Toimittaja hoi! En ymmärrä, mitä tarkoittaa ”pohjapinta-ala 26 neliötä hehtaarille” tai ”40 neliön pohjapinta-ala”. Siksi en ymmärrä koko juttua.