”Tietysti lumesta löytyi kivi, eikä ole kunnon varaterää mukana”, sadattelee Roope Tonteri raivaussahan terää viilatessaan.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä maassa on kymmenkunta senttiä lunta. Tonterilla on käynnissä ensiharvennustyömaan ennakkoraivaus omassa metsässään Luumäellä.

”Tähän on tulossa joulukuussa korjuunäytös yhteistyössä Metsäkeskuksen kanssa. Muistin, että tämä vaati pientä raivausta.”

Moni metsuri noituu, kun metsä verhoutuu loppusyksystä lumeen, mutta Tonterille lumi on tuttu elementti. Lumilautailijan ammatissa hän ehti kiertää liki kaikki maailman lumiset kolkat. Vyölle kertyi muun muassa kolme maailmanmestaruutta, kosolti mainetta ja ilmeisesti kohtalaisesti mammonaakin.

Nyt katse on tiukasti metsässä.

”Ensimmäiset metsäpalstani ostin jo ollessani maailmalla reissuilla, enkä päässyt edes katsomaan niitä paikan päälle. En olisi niistä silloin mitään ymmärtänytkään”, Tonteri kertoo ja nauraa.

Nyt hänellä on omia metsäpalstoja kuusi kappaletta. Kaikki pienehköjä ja ostohetkellä hoidon tarpeessa olleita. Yhden tilan hän on jo myynyt.

”Tykkään siitä, että metsissä on tekemistä. Otan puita paljon polttopuuksi, joten nuoret harvennusmetsät sopivat siihen hyvin. Minä ajan puut laanille ja iskä ja äiti hoitavat rangat klapeiksi.”

Tonteri asuu Valkealassa vanhempiensa kanssa.

Isäntälinjalla

Uudelle alalle Tonteri suuntasi käytännössä pystymetsästä. Kotona ei pientä mökkipalstaa lukuun ottamatta ollut metsää. Metsurin opit hän ammensi Kouvolan seudun ammattiopistosta, jonka käytännönläheinen opiskelu sopi hänelle erinomaisesti.

”Se oli ensimmäinen koulu, jossa olen viihtynyt. Kun minulle sanottiin, että olet valmistunut, niin ihmettelin, että nytkö jo.”

Puolentoista vuoden ajan Tonteri on toiminut päätoimisena yrittäjänä. Omien metsien hoidon lisäksi hän tarjoaa metsänhoitopalveluita suoraan metsänomistajille.

Puiden ajoon Tonterilta löytyy metsävarusteltu Valtran traktori. Kesä meni kuitenkin istutus- ja raivaustöissä. Työtahdista jotain kertoo se, että painosta katosi seitsemän kiloa.

”Säikähdin vähän itsekin ja kävin lääkärissä. Siellä sanottiin, ettei miehessä ole vikaa. Ehkä pitäisi kysyä ravintoterapeutilta vinkkejä, miten metsätöissä kannattaa syödä.”

Tulevaisuudessa Tonteri työskentelee todennäköisesti yhä useammin metsäkoneen kopissa, joten evästys saa olla kevyempi. Hän paljastaa hiljattain tilanneensa ruotsalaisen Malvan pienehkön ajokoneen. Sen on määrä saapua maaliskuussa.

”Olen sillä tavalla isäntälinjan miehiä, etten tykkää liian voimakkaista harvennuksista tai leveistä ajourista. Nykyisten ajokoneiden koko tuntuu olevan korjuujäljen kannalta suurin ongelma, sillä hakkuukonehan kulkisi paljon kapeampaa uraa.”

Malvan ajokone sujahtaa helposti kolmen metrin ajourasta, kun nykyisin urat ovat ensiharvennuksilla viiden metrin hujakoilla.

Ensiharvennusten korjuujälkeä on arvosteltu muun muassa Metsäkeskuksen tarkastuksissa. Uusimmista tuloksista kerrotaan tämän lehden sivulla 12.

”Kyllä ajokoneinvestointi vähän hirvittää, mutta mitään ei saa, jos ei yritä. Pikkusen kun on koko ajan velkaa, niin työmotivaatio säilyy.”

Olan takaa neuvojia on pienen korjuukaluston suhteen jo tullut vastaan, mutta Tonterille homman kannattavuuden kyseenalaistaminen on ollut kuin kaataisi bensaa liekkeihin.

”Koulussa vitosluokalla opettaja sanoi minulle, ettei sinusta tule koskaan lumilautailijaa. Nythän se nähdään, onko korjuussa pienellä kalustolla järkeä.”

Toki nuori yrittäjä tiedostaa, että Ponssejen ja Jontikoiden kanssa Malvalla ei urakoida kilpaa. Oma asiakaskuntansa pienille koneille silti löytynee.

”Ajatus on, että tarjoamme metsänhoidollista puunkorjuuta, eli operoimme nuorissa metsissä ja tärkein tavoite on hyvä työnjälki. Uskon, että moni metsänomistaja on tästä valmis vähän maksamaan.”

Pieni askel taaksepäin

Metsätöissä on usein aikaa miettiä asioita, niin Tonterillakin. Metsäalalle ”laatikon ulkopuolelta” sukeltaminen auttaa näkemään monia asioita uudella tavalla.

Usein toistetaan, että metsän kehitystä pitää osata katsoa pitkälle tulevaisuuteen. Tonteri kehottaa katsomaan myös riittävän pitkälle menneisyyteen.

”Ajatellaanpa, että Janne Seppänen hakkaa Youtube-videolla päätehakkuuleimikkoa ja kehuu, kuinka hyvää tukkipuuta kertyy paljon. Tällöin minä ainakin mietin, mitä asioita metsässä on aikoinaan tehty oikein, jotta hyvä puusto on saatu kasvatettua.”

Vastausta kysymykseen on haettava vuosikymmenten, ehkä jopa vuosisadan takaa.

”Noissa metsissä ei ainakaan ole tehty ensiharvennuksille viiden metrin ajouria, vaan puut on ajettu hevosella tai traktorilla. Ja työn on tehnyt usein aktiivinen isäntä. Nyt noita isäntiä ei enää paljoa ole jäljellä.”

Vaikka metsänomistajan vapaus päättää metsistään on teoriassa lisääntynyt, metsänhoidon ja hakkuiden suuret linjat sanelee yhä useammin joku muu kuin tilalla asuva isäntä tai emäntä.

”Mikä on nykyisten metsänhoidon suositusten tavoite? Se on kasvattaa kuitupuuta metsäteollisuuden tarpeisiin mahdollisimman nopeasti. Onko se sitten metsänomistajalle aina järkevin ratkaisu?”

Tonteri toisi mielellään vanhan kansan viisautta takaisin metsiin.

”Esimerkiksi etukasvuiset koivut raivataan edelleen yleensä aina pois taimikosta. Mielestäni sanonnassa ´koivu kuusen kasvattaa´ on yhä paljon viisautta. Monissa metsäasioissa voisi ottaa pienen askeleen taaksepäin.”

Roope Tonteri

• 30-vuotias
• monialayrittäjä, metsuri
• asuu Valkealassa Kymenlaaksossa
• omistaa noin 60 hehtaaria metsää
• voittanut lumilautailussa muun muassa kolme maailmanmestaruutta
• sinkku

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 8/2022

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.