Metsänhoito | Tuhkassa ja tuhkassa on eroa

Huonolaatuista tuhkaa kuluu vähintään tuplasti. Tuhka itsessään ei ole lannoite, vaan ravinteiden siirtämisen välittäjäaine.

Harvennetun turvemaamännikön tuhkalannoitus aloitettiin Utajärven Nuojualla. Koneen ohjaimissa Pohjoisen Metsälannoituspalvelun yrittäjä Sampo Moilanen. (Kuvaaja: ANTTI J. LEINONEN)

”Emme levitä tuhkaa, vaan ravinteita”, yksinomaan metsälannoituksiin keskittyvän Forest-Vital-yhtiön toimitusjohtaja Petri Jykylä kiteyttää.

Turvemaa tarvitsee vähintään 40 kiloa fosforia ja 80 kiloa kaliumia hehtaarille, mutta levitettävä tuhkamäärä riippuu täysin ravinnepitoisuudesta.

”Paraslaatuisella tuhkalla riittää kolme tonnia, mutta sellaista tuhkaa on vähän. Tavallisen hyvällä tuhkalla määrät ovat lähellä neljää tai viittä tonnia hehtaarille.”

Jos tuhka on laiharavinteista ja levitysmäärä lähestyy kymmentä tonnia, niin rajoitteeksi tulevat rahti- ja levityskustannukset.

Ravinteisuuserot johtuvat lämpölaitoksessa poltetun turpeen osuudesta ja polttotekniikasta. Ravinnehäiriöt siirtyvät turpeesta tuhkaan ja vievät siitä tehon. Kivihiilen ja jätteiden poltosta syntyvää tuhkaa ei edes saa käyttää lannoitukseen.

”Ilman ravinneanalyysia en ottaisi käyttöön minkäänlaista tuhkaa, pelkkä tieto käytetyistä polttoaineista ei riitä”, Jykylä sanoo.

Irtotuhkana ja rakeistettuna

Tuhkaa saa sekä irtotuhkana että rakeistettuna. Helikopterilevityksessä käytetään raetuhkaa, maalevityksessä molempia.

Rakeistuksen yhteydessä tuhkaan voidaan lisätä fosforin ja kaliumin lisäksi booria. Jykylä ei pidä raetuhkan käyttöä boorin vuoksi erityisen välttämättömänä, sillä tuhkassa on booria joka tapauksessa.

”Metsäkonelevityksessä en lähtisi kuljettamaan tuhkaa rakeistamolle ja takaisin vain siksi, että siihen saisi lisättyä 200 grammaa booria tonnille.”

Selvästä boorinpuutoksesta kärsivät kohteet, jotka useimmiten ovat vanhoja peltoja, ovat asia erikseen, ja niille boorivalmiste on parempi lääke.

Tuhkaa etelästä pohjoiseen

Jykylän mukaan on väärä mielikuva, että tuhkaa olisi yllinkyllin ja kohteita vähän.

”Meillä on tilanne, että lannoituskohteita on, mutta tuhkaa pitää etsiä.”

Tuhkavirta kulkee etelästä pohjoiseen. Ravinteiltaan parhaat lannoitustuhkat syntyvät Etelä-Suomessa ja käyttökohteet eli turvemaametsät ovat Keski- ja Pohjois-Suomessa.

Jykylä pitää tuhkalannoitusta sen verran mutkikkaana asiana, että työ kannattaa tilata kokeneen metsäammattilaisen kautta, jotta ei mene kokeilun puolelle. Forest-Vital ei juurikaan ota työtilauksia suoraan metsänomistajilta.

Kemera kustantaa lähes kolmanneksen

Turvemaiden terveyslannoituksen kemeratuki on 30 prosenttia kokonaiskustannuksista eikä kustannuksilla ole ylärajaa.

Pohjois-Pohjanmaalla turvemaiden tuhkalannoituksen kustannukset ovat yleensä 450–500 eurossa hehtaarilla. Jos kustannukset ovat selvästi keskitasoa suuremmat, niin Metsäkeskus kysyy perusteluja ja saattaa edellyttää hankkeen kilpailutusta.

Kasvupaikan tulee vastata vähintään kuivahkoa kangasta eli puolukkatyyppiä.

”Takavuosina oli erilaisia näkemyksiä ja hakemuksiakin, että tukea tulisi saada huonommille kasvupaikoille, huonokasvuisuutensa vuoksi”, rahoituksen ja tarkastuksen asiantuntija Risto Koistinen Suomen metsäkeskuksesta sanoo. Hänen kauttaan menevät kaikki Pohjois-Pohjanmaan lannoitus- ja suometsänhoitohakemukset.

Koistinen tuntee harvoja yksittäistapauksia, että turvemaassa olisi runsaan typen johdosta piilevää potentiaalia enemmän kuin kasvupaikkaluokitus osoittaa.

Jos tukea ei olisi, niin se ei olisi tuhkalannoituksen loppu, mutta alat olisivat pienemmät.

”Kun liian karujen alueiden hakemuksia joudutaan hylkäämään, niin usein maanomistaja sanoo lannoittavansa ne omalla kustannuksellaan.”

Kemeravarojen puolesta tuhkalannoitusta on vara lisätä reilustikin ja suomaakunnissa kohteita olisi kyllä.

”Metsäammattilaisen tekemä hakemus jouduttaa käsittelyä, esimerkiksi kohteen vesitalous ja vesiensuojelutoimet osataan kuvata oikein.”

Etu elinaikana

Stora Enson Oulun ja Oulun pohjoispuolen metsäasiantuntija Lauri Leinonen harmittelee, että tuhkalannoituksia tehdään niin vähän niiden hyötyyn nähden.

”Aktiiviset metsänomistajat osaavat kysyä tuhkalannoitusta, mutta suurin osa sopivien lannoituskohteiden omistajista ei ole asiaa edes ajatellut.”

Tuhkalannoituksen etu ja erikoisuus on, että sijoittaja ehtii elinaikanaan saada panostuksesta tuoton, mikä ei ole ollenkaan pääsääntö pitkäjänteisessä metsätaloudessa. Kasvu lisääntyy vuositasolla kahdesta neljään kuutiota, harvennusten väli lyhenee noin 15 vuoteen ja päätehakkuu aikaistuu.

”Mutta tuhkakaan ei korjaa turvemaiden tyvimutkia. Tukin saanto ei yllä kivennäismaiden tasolle.”

Kommentit (1)

  1. Hyvässä puuntuhkassa on juuri sopivia ravinteita puun kasvua varten ja pH:n alentava vaikutus samanlainen kuin kalkilla peltomailla. Turvetuhkaa ei kannata yleensä levittää metsiin koska siitä puuttuu ja on vähän ravinteita ja siksi levitysmäärät pitää olla suuria. Ravinteita mahdollisesti pitää vielä lisätä ja kustannukset nousevat liiaksi.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut