Metsänhoito sujuu mummon opeilla

Läntän tilan nuori isäntä Sakari Hurskainen pääsee pian ensiharventamaan itse istuttamiaan metsiä.

Tilan omalla kalustolla onnistuu ammattimaisesti niin maanmuokkaus kuin puiden ajokin. (Kuvaaja: Sami Karppinen)
Tilan omalla kalustolla onnistuu ammattimaisesti niin maanmuokkaus kuin puiden ajokin. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Monella maa- ja metsätilalla innokkaan jatkajan löytäminen on nykyisin vaikeaa. Läntän tilalla Kannonkosken Käräjämäessä asia on kuitenkin ollut harvinaisen selvä. Tilan uusi isäntä, 30-vuotias Sakari Hurskainen on nimittäin osoittanut kiinnostusta tilan töihin niin kauan kuin vesuri on pysynyt käsissä. Kun mittariin tuli 11 vuotta, oli Jari-isän ostettava pojalle ensimmäinen oma raivaussaha.

”Mummo oli meillä se, joka raivasi taimikot ja hän opetti minutkin raivaamaan. Ensin sahasimme samalla sahalla, mutta pian tinkasin isää ostamaan minulle oman.”

Aino-mummon kanssa nuori mies ehti hoitamaan kymmeniä hehtaareita taimikoita. 

”Mummon ansiota on, että tilalla on nyt niin hyvin kasvavia metsiä.”

Maatila vaihtoi omistajaa

Nyt roolit ovat vaihtuneet. Viime vuoden alussa Hurskaiset tekivät tilalla sukupolvenvaihdoksen. Sakarista tuli tilan isäntä ja Jari jäi virallisesti eläkkeelle. Mummo asuu nyt Kannonkosken keskustassa ja Hurskainen tilan päärakennuksessa avopuoliso Johannan kanssa. 

”Sukupolvenvaihdos toteutettiin ammattilaisen tekemien laskelmien jälkeen kaupan ja lahjan yhdistelmänä. Viljely on tilalla edelleen merkittävässä roolissa, mikä mahdollisti maatilan sukupolvenvaihdoksen.”

Hurskaisen mukaan maatilan sukupolvenvaihdos on jatkajalle taloudellisesti huomattavasti edullisempi kuin pelkän metsätilan sukupolvenvaihdos. 

”Jos tila pitäisi näiltä alueilta ostaa käypään arvoon, niin yhtään jatkajaa ei varmasti löytyisi. Se olisi taloudellisesti mahdotonta.”

Metsää Hurskaiselle siirtyi noin 120 ja peltoa 36 hehtaaria. Viljeltävää alaa on vuokrapeltojen kanssa lähes 100 hehtaaria. 

Tekemättömäksi ei tilan vanha isäntäkään heittäytynyt, vaikka osti uuden moottoripyörän. 

”Ensi töikseen isä perusti osakeyhtiön omille hommille. Hän on tärkeä apu esimerkiksi rakentamistöissä. Minulla ei vasara pysy niin hyvin käsissä.”

Sakari Hurskainen istutti tämän männikön 12-vuotiaana vuonna 2008. Muutaman vuoden päästä ensiharvennus on ajankohtainen. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Täydellinen työkuvio

Hurskainen opiskeli metsäalaa peruskoulun jälkeen Saarijärvellä Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistossa ja päätyi sittemmin metsäkoneenkuljettajaksi. Nykyisin hän on talvet palkkatöissä hakkuukoneen puikoissa ja kesät tilan töissä. 

”Tämä sopii minulle todella hyvin. En oikeastaan keksi parempaa tilannetta työkuvioiden suhteen. Järjestely sopii myös työnantajalle, kun he saavat kesän hiljaiseen aikaan yhden miehen kynsistä pois.”

Työsuhde-etuna Hurskainen on saanut vuokrata hakkuukonetta tarvittaessa myös omaan metsään. Vuokrakoneella on tehty niin harvennuksia kuin päätehakkuutakin. Omasta pihasta löytyy jo entuudestaan Valmetin ajokone vuosimallia 2004. 

”Ajamme paljon puuta myös omiin tarpeisiin, sillä hakkeena puuta palaa talojen lämmitykseen ja viljan kuivaukseen 250–300 kiintoa vuodessa. Teemme lisäksi paljon polttopuuta myyntiin, joten koivukuitu ja -tukkikin otetaan klapitarpeiksi.”

Itse istutetut pian ensiharvennukseen

Kun on aloittanut metsänhoidon alle kymmenvuotiaana, pääsee myös tuloksista nauttimaan poikkeuksellisen nuorena. 

”Isä myi tästä mäntytukkileimikon, kun puun hinta oli edellisen kerran korkealla vuonna 2007. Minä istutin tähän uudet taimet keväällä 2008. Palkkaa taisin saada isältä viisi senttiä taimelta”, Hurskainen muistelee.

Istuttaja on ollut siis 12-vuotias. Nyt täystiheä männikkö kurottelee jo kymmenen metrin mitassa, eikä ensiharvennuskaan ole enää kaukana. Hurskainen vannoo edelleen nuorien metsien hyvän hoidon nimeen. Hakkuukoneen kuljettajana näkee usein toimitun toisinkin.

”Taimikoiden hoidossa ei ole varaa viivytellä eikä tinkiä, muuten metsänhoidosta tulee jatkossa kallista. Toistaiseksi olemme pystyneet tekemään taimikonhoitotyöt omin voimin, mutta tarvittaessa voisin hankkia sen ostopalveluna.”

Syyskuun lopulla Läntän tilalla riittää tekemistä. Vanhan isännän rakennellessa lisää tilaa syksyn sadolle, suunnittelee nuorempi rypsin puinteja. Haastattelu tehdään aamusta, jottei iltapäivän puintikelit mene hukkaan. 

”Kai se into tekemiseen on tullut veren perintönä. Ja pittäähän sitä vähän koittaa touhutakin, että pystyy täällä maalla asumaan.”

Lue myös

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Kuvat