Naapuritilalta paljastanut sääksen tekopesä seisautti hakkuuaikeet ja johti metsänomistajan näkökulmasta kysymyksiä herättävään selvitysprosessiin, kertoo kokenut metsänomistaja Tapani Timonen.
Metsälehti kertoi tekopesien yleisistä vaikutuksista edellisessä numerossa 12/2026. Metsätaloustoimien näkökulmasta pulmalliseksi voi osoittautua etenkin suurten petolintujen pesintää turvaava häiriövyöhyke, joka voi olla puolesta kilometristä kilometriin.
Timonen osti vajaan 30 hehtaarin suuruisen metsätilan Nurmijärveltä viime vuonna. Hän solmi tilan oston jälkeen kesällä 2025 puukaupat metsäyhtiö Stora Enson kanssa.
Hakattavaksi merkitty alue eli leimikko sisälsi niin uudistushakkuuta kuin harvennuksia.
”Olen jo vanha mies, joten halusin saada aukkohakkuut nopeasti tehtyä, että pääsen näkemään metsän uudistamisen tulokset.”
Puukauppojen solmimisen jälkeen huomattiin, että Timosen pitkulainen metsäkiinteistö rajautuu yhdessä kulmauksessa naapuritilan puolella sijaitsevaan yksityiseen luonnonsuojelualueeseen.
”Koska hakkuut ulottuivat luonnonsuojelualueen rajalle, otin silloiseen ely-keskukseen yhteyttä. Kysyin luonnonsuojelupäätöstä, josta selviää, miksi alue on suojeltu. Silloin ilmoitettiin, että suojelualueelle on asennettu sääksen tekopesä”, kertoo Timosen kanssa puukaupat tehnyt Stora Enson metsäasiantuntija Hilda Yliluikki.
Selvittely viivästyttänyt hakkuita
Hakkuuta mahdollisesti rajoittavista lajihavainnoista tulee yleensä automaattisesti tieto metsänkäyttöilmoituksen jättämisen jälkeen, mutta jostain syystä Timosen naapuritilalla sijaitseva sääksen tekopesä ei ollut vielä kartalla havaintomerkkinä.
Jos tekopesä on otettu käyttöön, luonnonsuojelulaki turvaa pesäpuun ja pesimärauhan. Sääksen pesän välitön suojavyöhyke on 50 metriä ja pesintää turvaava häiriövyöhyke 500 metriä.
Sääksen pesinmäaika on Etelä-Suomessa 1.4.–15.9. Pesintään käytettävä tekopesä naapuritilalla voi siis lohkaista Tapani Timosen korjuumahdollisuuksista lähes puoli vuotta.
Yliluikin mukaan Timosen hakkuukohteet oli ketjutettu puunkorjuuseen tänä keväänä. Hakkuuaikeet menivät kuitenkin jäihin tekopesäselvittelyn ajaksi.
Vastuullinen viranomainen vaihtui vuodenvaihteessa ely-keskuksesta Lupa- ja valvontavirastoksi (LVV).
”LVV:ltä ilmoitettiin, että tekopesälle menee lintujen rengastaja pesintää selvittämään”, Yliluikki kertoo.
Juhannuksen jälkeisellä viikolla tuli tieto, että sääksen tekopesällä ei ole pesintää käynnissä. Timosen hakkuukohteet voidaan nyt jälleen avata työmaiden ketjutukseen, mutta tarkkaa ajankohtaa korjuulle Yliluikki ei osaa vielä sanoa.
Omistusoikeiden rajoittamista
Tapani Timosta ihmetyttää se, kenen vastuulla petolinnun pesinnän selvittäminen lopulta on.
”Jos viranomaiskantoja otetaan, pitäisi saada tietoa, miten asiassa toimitaan. Oikeusvaltion ensimmäinen lähtokohta on, että viranomaispäätösten pitää olla valituskelpoisia.”
Metsätalouden uudet rajoitukset ovat Timosen mielestä harmaata suojelua. Hänen mukaansa kysymys kuuluu, kuinka pitkälti ja kauan harmaata suojelua voidaan tehdä, kunnes yksityismetsätalous ja metsäteollisuus alkavat toden teolla kärsiä.
”Suojeltakoon lintuja, jos yhteiskunnassa tällainen tahto on. Mutta kyllä se on yksityisen omistusoikeuden rajoittamista verrattuna aiempaan tilanteeseen.”
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään