Lehtikuusen lahonkesto tiedetään. Usein silti ajatellaan, että vain hitaasti kasvanut siperialainen luonnonmetsien lehtikuusi on oikeaa, lahoamatonta lehtikuusta.

”Olen eri mieltä. Suomalainen lehtikuusi pärjää vertailussa hyvin”, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Martti Venäläinen sanoo.

Jo 1990-luvulla selvitettiin, että sekä siperialaisen luonnonpuun että suomalaisen viljelypuun tiheys on sama 500 kiloa kuutiolta. Näin siitä huolimatta, että suomalaisen puun lustonleveys oli kaksinkertainen, kolme millimetriä.

Maalahotuskokeen seurannassa 15 kesän jälkeen siperialaisista lehtikuusipalikoista oli katkennut kaksi kymmenestä ja suomalaisista yksi kymmenestä. Kaikki laimeasti kyllästetyt mäntypalikat olivat katkenneet, mutta kaikki vahvasti kyllästetyt kestivät taivutuskokeen katkeamatta. Kyllästämättömät männyn pintapuukapulat olivat lahoalttiita, niiden kestoiäksi jäi keskimäärin 5,3 vuotta.

”Koe jatkuu. Tilanne on tasan siperialaisen ja suomalaisen lehtikuusen sekä vahvasti kyllästetyn mäntypuun välillä.”

Oli lehtikuusi mistä tahansa, niin sydänpuun ja pintapuun lahonkeston ero on merkittävä: pintapuu lahoaa yhtä nopeasti kuin männynkin.

”Laiturin tolpat voi tehdä lehtikuusen sydänpuusta. Kansilaudoiksi lehtikuusi käy keskimäärin yhtä hyvin kuin painekyllästetty mänty, mutta laatu vaihtelee. Jotkut laudat kestävät paremmin ja jotkut huonommin.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.