Vajaa vuosi harvennuksesta valmiiksi lahossa peltoheiton naapurikuusikossa. Kuvassakin on mennyt kesän helteillä jo neljä isoa arvopuuta keloksi ja alueella toukan syömiä riittää lukuisia. Lahoja oli pääosa jo poistetuista kuusista ja tällä saadaan lisää. Eikös joku voisi tehdä jottain, että saataisiin jotain järkeä näihin hakkuu hommiin?? En tiedä kenen on, mutta Lempäälässä.
Peitteisyys on säilytetty. Tekeeköhän Metsäkeskus minkäänlaisia tarkastuskäyntejä?
Tossahan on kaikki ns. kohdillaan. Peitteisyys säilyi, syntyy lahopuuta metsään ja maanomistaja on saanut tuloja. Lopputulos siis miellyttää kukkahattuisia tätejä, viherpiiperöitä ja maanomistajalle ei koidu taloudellisia tappioita tuollaisesta rääpimisestä. Vai kuinkas se nyt menikään……..
Olisiko A…metsä ollut asialla tekemässä hakkuusuunnitelmaa?
Tyypillistä vanhojen kuusikoiden käyttäytymistä.
Tyypillistä vanhojen metsänomistajien käyttäytymistä tämä jk-änkyröinti?
Noin vakavasti, kuvassa näkyy etualalla raivattu kuusentaimi. Jos tämä olisi Arvometsän kohde tai jos tarkoitus olisi harrastaa jonkinlaista jatkuvaa kasvatusta, se varmaan olisi edelleen pystyssä.
Eiköhän kyseessä ole Metsäliitto, joka haluaa tällä harvennushakkuulla varmistaa suurikokoisen kuitupuun saamisen tältä palstalta lähivuosina edulliseen hintaan.
Tuosta kuusentaimesta en tekisi kovin paljon johtopäätöksiä. Nimittäin kuvan perusteella ei mielestäni voi päätellä sitä oliko taimi hakkuuvaiheessa elävä vai kuollut.
Vanhat metsänomistajat tosiaan käyttäytyvät joskus näin ja he ovat liian vanhoja myös katsomaan vuoden parin päästä lopputulemaa joka on pystyynkuollut kuusikko jota vaivaa tuholaaset. Ja siitähän se leviää sitten naapureiden harmiksi pahimmassa tai piipertäjien mielestä siunauksesksi ötököille.
Etelässä on pulaa suojeltavista kohteista. Kelpaisikohan tuo sellaiseen, kun lahopuun määräkin vauhdilla lisääntyy?
Todella ikävää että noita tehdään. Kovasti tuttua varsinkin Pohjois-Satakunnan suunnallakin. Vanhat mo:t tosiaan eivät rohkene vetää aukoksi vaan harventavat loputtomiin ja tekevät sitten täyttä susimetsää kuten kuvassakin.
Minun mielestä tässä on ollut nimenomaan nuori metsänomistaja, jo on uskonut vihreiden hörhötyksiin. Me vanhat, jotka on liikkuneet metsissä jo -50 luvulla muistamme kuinka karmeassa kunnossa harsitut metsät oli. Kuulostaa vähän ikärasismilta!!
Jep…
Näyttää ihan kuusikon yläharvennuksen lopputulokselta tuulenkaadot vaan puuttuu. Itse en enää 60v. ja yli kuusikoita harvenna (kokemus opettaa). Jos tuollaista on pakko hakkuuttaa niin sitten suoraan aukoksi…
Jos oletetaan, että tämä on yläharvennus, niin missä ovat ne isot kannot, ja missä ovat ne välikoon puut, joiden pitäisi järeytyä?
Hiihtoniilo voi katsoa Karttapaikasta rekisterinumeron, niin voidaan käydä katsomassa Metsään.fi:n avoimen datan metsänkäyttöilmoituksista, miksi hakkuumuodoksi tämä on tilastoitu, niin loppuu tämä niin kutsuttu vatulointi.
Valmiiksi laho kuusikko + kesän helteet. Aika selvä juttu mistä johtuu lopputulos. Aivan sama millä tyylillä on harvennettu.
Ei kannata vanhan kuusikon harvennus , jos tyvilahoa on paljon. Muuten kyllä mahdollista, jos olosuhteet siihen sopivat: Ei liian tuulinen paikka eikä harvenneta liian voimakkaasti. Kasvu lisääntyy vielä vanhoillakin puilla, jos latvukset on kunnossa. Mutta jos PPA pudotetaan esim. jk:n hakkuulla alle 60 % normaalista ei kannata yrittää, jos talousmetsässä ollaan.
Halusin vain tuoda esiin, kuusikoiden hakkuiden erikoisuuksia ja lainalaisuuksia. En leimata ketään metsänomistajaa tai yrittäjää
Siksi en julkista omistajaakaan.
Siinäpä todella malliesimerkki. Mutta miksei Mhy:n tai firman ukkeli tiedä / älyä seurauksista? Vai tarkoituksellako tehdään?
Kotiliesi 20/2018. Sivu 20. Professori Timo Pukkala: ”Varttuneessa metsässä jatkuvapeitteiseen metsätalouteen voi siirtyä saman tien myymällä korkeimmat puut”
Tässä linkki Timpan mainitsemaan juttuun:
https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/metsa-perija-kyseenalaista-enta-jos-toimisit-toisin-kuin-edeltavat-sukupolvet/
Ei varmasti kasvun kannalta optimaalisin toimenpide. Mutta jos ei tiedä ja tunne kyseisen metsän omistajan elämäntilannetta ja omistamisen tavoitteita, niin aika paha mennä arvostelemaan. Annetaan jokaisen taaplata tyylillään.
Luin Pukkalan jutun. Tuollaisesta hakkuusta ei sinänsä ollut tässä kyse. Kuvan hakkuussa ei valittu isoimpia puita vaan normi harvennus lahossa kuusikossa, ei yläharvennus tai siis yläharsinta.
Joka tapauksessa tämän hakkuunseurauksena saattaa tulla alueellinen epidemia naapurienkin metsien riesaksi ja se ei ole sinänsä kivaa.
Sillä ei taida olla merkitystä miten vanhaa kuusikkoa harvennetaan. Lopputulos on aina sama. Takavuosina teimme vanhan kuusikon yläharvennuksen. Parin vuoden kuluttua piti kutsua moto uudelleen paikall ja tehdä alue aukoksi, koska paljon kuusia oli kuollut tai kaatunut.
Näiden tiedoittajien pitäisi ensin ihan OMASSA metsässä kokeilla tuota varttuneen kuusikon harvennusta ennen kuin alkavat sitä muille markkinoimaan.
Joku 5v. kokeilujakso voisi olla sopiva…
Yhden vanhan kuusikon olen harventanut 80-luvun puolivälissä alaharvennuksena OMASSA metsässä.
Osa siitä päätehakattiin n. 10 vuotta sitten ja osa kohta 2 vuotta sitten.
Kuusikon ikä oli päätehakkuuvaiheessa yli 100 vuotta. Kasvu oli vielä yllättävän hyvä sen ikäisenäkin. Riippuu monesta eri tekijästä onnistuuko ja kannattaako vanhan kuusikon kasvatus pitkäksi vai ei. Maisema-arvo oli yksi tekijä hakkuuajankohtien valinnassa ko. tapauksessa.
Kellekään muille en ole yrittänyt markkinoida enkä kehoittanut samaa kokeilemaan. Tämä ei ole tietääkseni mikään sijoitusneuvojien palsta (jotka edes ne ei ota mitään vastuuta virheneuvoistaan ) vaan lähinnä kokemusten jakamista.
Kuusikon myöhäisharvennuksen kannalta plussia ovat käsityö, kosteahko maapohja, ravinteikas/savi/hiesu maapohja, harvennuksen lievyys ja hakkuu talvella.
Tämän kuvan kohde on kivistä kangasta, johon osuu aika reippaasti valoa siltä peltoheitolta ja muualta, ja joka on siinä hilkulla ehkä muutenkin, että kasvaisiko mieluummin mäntyä.
Hyvä kuva silti, ja keskustelua on syntynyt.
Kokemusten jakamista kyllä ja useamman leimikon kokemuksella 🙂 …
Näitä terminaalivaiheen kuusikoiden harvennuksia näkee aika usein ja itsekin aina jään pohtimaan, miksi moiseen ratkaisuun on päädytty. Onko joku metsäammattilaisen statuksella huseeraava suositellut harvennusta vai onko metsänomistaja itse päätöksen taustalla? Taitaa jopa Erkki Lähde ja kumppanit olla sitä mieltä, että vanhassa kuusikossa paljaaksihakkuu ja sitä seuraava luontaisesti syntyvä nuorennos on viisain menetelmä erirakenteiseen metsään tähdättäessä.
Kuitenkin omistajalla on perustuslaillinen oikeus päättää omaisuudensa hoidosta, metsän kohdalla lähinnä metsälain puitteissa. En ymmärrä, millä valtuudella ulkopuoliset tässäkin viestiketjussa vatvovat asiaa, joka ei meille varsinaisesti kuulu.
Menee aiheen sivuun, mutta en malta olla jatkamatta. Satuin taannoin taimikonharvennuskohteelle, joka oksakiehkuroista laskettuna noin 15 vuotta sitten istutettua kuusikkoa soistuneella kankaalla. Ojat kaivettu asiallisesti maanmuokkauksen yhteydessä, joten vesitalous kunnossa. Taimikon perkaus tehty viitisen vuotta istutuksesta, kuten pitääkin. Nyt 10 vuotta myöhemmin taimikon harvennus kasvukuntoon. Mutta: perkauksen jäljiltä noussut koivun kantovesakko nyt noin viisimetristä ja 50 000 runkoa hehtaarilla. Kuuset enimmäkseen puolitoistametrisiä, osa toki kovassa kasvussa ja koivikon edellä. Nyt lokakuussa koivuvesakko niitettiin nurin, parin vuoden päästä uusi vesasukupolvi on jälleen kuusten edellä. Luultavasti viidentoista vuoden päästä joku katsoo atk:lta, että ensiharvennus olisi käsillä, ja lähetetään metsuri ennakkoraivuulle rääseikköön.
Varhaisperkaus viiden vuoden iässä, taimikon perkausharvennus 15 vuoden iässä. Kaikki on mennyt paperilla nappiin, mutta istutuskuuset ovat alisteisessa asemassa ankarasti kasvavan koivikon alla vuodesta toiseen. Raivauksen työmäärä maksimoituu, samoin kustannukset, kuusikko nyt jo 5-10 vuotta jäljessä siitä, että olisivat päässeet kasvamaan häiriöittä. Asioihin perehtymätön metsänomistaja on hätää kärsimässä, laskuja tulee aika-ajoin, mutta metsän tuotto on murto-osan siitä, mitä se voisi oikein ajoitettujen toimenpiteiden myötä olla.