Ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyen metsäkeskusteluun osallistuu myös ne tahot, joilla ei osaaminen metsäpuolen asioihin riitä. Onko kiertoaikojen pidennyksen tavoittelu viisasta metsäpolitiikkaa, kuten moni suosittelee.
Entä miten tuoreen kankaan kuvio pitäisi uudistaa tilanteessa, jossa hirviä on n. 3 kpl, valkohäntäpeuroja 50 kpl ja päälle vielä metsäkauriit, joiden määrää tuskin kukaan tietää, mutta oman arvioni mukaan puhutaan vähintään muutamasta kymmenestä per 1000 ha.
Aita ympäri ja rauduskoivua tilalle. Eihän tuossa mitään muuta vaihtoehtoa järkevästi ole.
Kierto-aikojen pidennyksillä toitottajat tarjonnevat kaupantekijäisiksi lääketabletin, jolla mo:n ikä venyy aluksi sinne 150:n vuoteen.
Kyllä se monelle on jo kymmenenkin vuotta pitkä aika. Eihän metsää itselle hoideta vaan jälkipolville.
Yksikään puolue ei ole linjannut, että metsätalous pitäisi perustua hirvieläinten karkottamiseen heikommin suojatulle naapurin palstalle. Hyvä niin.
Kiertoaikojen pidentämisellä hiilinielujen kasvattamista esittävillä ei ole minkäänlaista käsitystä metsiemme juurikääpätilanteesta, joten he esittävät reaalimaailmasta irrallisia ratkaisuja. Kiertoaikaa voidaan pidentää turvallisesti etelässä vain kaksijaksoisella kasvatuksella, mutta se edellyttää hirvieläinten määrän leikkausta koivun ja männyn kasvatuksen vaatimalle tasolle. Kuitenkaan yhdenkään ilmastoasiantuntijan tai luonnonsuojelijan en ole nähnyt tällaista esittävän. On varmaan mukavampi visioida, kun ei tarvitse huomioida sellaista, mikä romuttaisi hienot visiot.
Hienoa linnunpönttövärkkiä runsaasti. Omassa ei noin pahaa kasaa kyllä tullut lainkaan. Harjavallan hirvet ei jaksa rampata. Ne ylensyötetään paikalleen. Ilmankos yksikin hirvi on ollut nyt ihmeissään eikä ymmärrä lainkaan muuttaa maisemaa. Pelaa melkein kuurupiiloa minun kaa joka kerta kun käyn palstalla. Kauheita paskaläjiä saa kyllä aikaan kun talven männynhavut muuttaa muotoaan.
Metsäkeskustelussa on eräät tutkijat valitelleet lahopuun vähyyttä,mutta kyllähän sitä näköjään löyttyy.Lisää varmasti löytyy pystypuuvaraston sisältä ja kiertoaikaa pidentämällä sopivissa kohteissa ei pönttöpuuaiheet lopu.
Aika pieni kasa kuvassa. Itsellä tuli yhdeltä kuviolta päätehakkuussa 265 mottia tervettä tukkia ja 72 mottia lahoa. Hain uudistustapaan vahvistuksen kahdelta asiantuntijalta ja molemmat suosittelivat uudistamaan kuuselle ja pudottamaan kiertoaikaa max. 50 vuoteen.
Meinasitko olla viidenkymmenen vuoden päästä vielä katsomassa miten meni?
Hurjia on lahokuusen määrät siellä ! Täällä Väli- Suomessa ei vielä olla aivan kuvatussa tilanteessa, noin keskimäärin.
Kun noin 80 vuotias kuusikko on täällä päätehakkuussa kannattaa sopia hakkaajan kanssa metsähylyn teosta metsään, yleensä laho häviää viimeistään 70-80 cm matkalla. Laho määrä rungossa näyttää matkivan samalla alueella, eli voi hävitä jo n. 30 cm natsallakin.
Yleinen käytäntö puunostajilla näyttää olevan , että pienikin laho tarkoittaa 3 metrin kuitua, ( ellei toisin sovita ). Haittapuoli myyjälle siinä on yhden keskikokoisen tulin kuutiomäärän menetys, joka on tukkilistalta pois.
Viidenkymmenen vuoden päästä tehdäänn seuraa lahottajille maan pinnan alapuolella…tai oikeastaan on pöllähdetty CO2 pilvenä krematorion piipusta.
Tuo esimerkkikuvio olisi pitänyt hakata jo parikymmentä vuotta aikaisemmin, mutta ei onnistunut, kun ei ollut silloin omistuksessa.
Suuri osa nykyisistä lahopuista on aikoinaan aiheutettu ajelemalla liian kapeilla ajourilla vinsseillä ja lovipankoilla varustetuilla kapearenkaisilla maataloustraktoreilla. Kaikki eivät tätä myönnä, ja iso osa ajelijoista on jo haudassakin. Nykyaikainen puunkorjuu ei juuri lahopuuta aiheuta. Nyt lahopuut onkin sitten tekemällä tehtävä metsään.
Varhaisperkauksessa max 1800 runkoa, ensiharvennus, kun puista tulee 8-10 metriä kuitua. Ensiharvennus tiheyteen 800 runkoa/ha. Päätehakkuu kun puista tulee 10 metriä tukkia, eli noin 50 vuotiaana. Nämä kait ne ammattilaisen ohjeet ja jos tyvessä on metri tai puolitoista lahoa, jää lumppi metsään. Useilla meistä tuo päätehakkuu jää näkemättä, paitsi mitä jos ensiharvennuksessa jo on tuo metrin pätkä lahoa, luulisi että lämpöiset ilmat lisäävät lahottajienkin kasvua.
Kannattaneeko kuusta alkaa kasvattamaankaan, jos sen noin keskenkasvuisena joutuu hakkaamaan.
Joko jättää uudistamatta, ruokkii hirviä tai istuttaa kuusta. Nämä kai ne vaihtoehdot usein ovat. Ihmettelen myös sitä, että kuusia kasvatetaan ylijäreiksi, moni isäntä kironnut, kun kuusen tyvestä pyyhkäistään 300 litran kuitupölkky, kun ei tyvi kelpaa enää sahalle ollessaan niin paksu.
50 vuoden kiertoajalla kun pääsee kuitenkin vajaan 200 mottia tukkia myymään, niin parempi kai tuo kun ei tekisi mitään tai ruokkisi niitä hirviä. Ja paljon parempi kuin 100 vuoden kiertoajalla osa ylijäreänä kuiduksi ja huomattava osa lahona energiaksi.
Noin se menee kuten Pihkatappi kirjoittaa. Kuusta joutuu istuttamaan kuivahkolle kankaallekin, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Se kasvaa hyvin ensiharvennukseen asti, mutta sitten on lannoitettava tai muuten kasvu tyrehtyy. Jos kuitenkin kuivat kaudet lisääntyvät ilmastonmuutoksen seurauksena, niin ne menevät kirjapainajan kitaan.
Vähän tiheämpänä kun pitää niin ei pääse ylijäreäksi ja tulee puuta hehtaarilta. Kyllä se pituutta venyy.
Missä sorvia ostetaan ei järeää kuusta kuitukasassa näy. Punkaharjun kertopuun laajennus lisännee alueellisesti järeän tavaran haluttavuutta entisestään. Ja ne harvat pölkyt mitkä ei enään sorviin mahdu, löytävät kyllä ottajansa. Jopa parempaan hintaan kuin sorvikasassa.
Pihkatappi: ”luulisi että lämpöiset ilmat lisäävät lahottajienkin kasvua.”
En tiedä, miten lämpötila asiaan vaikuttaa. Kuitenkin puun kasvun nopeutuminen kiihdyttää myös juurikäävän kasvua, joten mistä kaikki lopulta riippuu, sitä on vaikea sanoa. Lopputulos on kuitenkin huono, koska nopea kasvu on tavoitteena, mutta puu ei kasva juurikääpää karkuun. Suhtaudunkin varsin epäilevästi noihin ohjeisiin kasvattaa kuusta lyhyellä kiertoajalla. Nykyisiin päätehakkuumetsiin juurikääpä on tartutettu vasta kiertoajan varrella, mutta päätehakkuun jälkeiseen sukupolveen se tulee jo taimivaiheessa.
Lahottajasienenkin kasvukausi pitenee, kun lämpötila nousee plussan puolelle entistä aiemmin. Kantokäsittely ei ole ihan 100%:sen varma estämään tyvilahottajan leviämistä kantojen kautta.
Kuusentyvilaho on aikoinaan lähtenyt leviämään rannikkoalueilla tehtyjen kesähakkuiden seurauksena. Laivanrakennuspuuta tarvittiin eikä METLAkaan ollut silloin vielä tekemässä tutkimuksia mahdollisista tulevista haitoista.
Ihan rannikolla lahon määrä huomattavasti suurempi, kuin vaikkapa 40 kilometriä mantereen puolella. On tuossa vielä paikallisia erojakin. Jossain karsitaan vieläkin jäävien kuusien alaoksia, ikäänkuin somistetaan näkymää, ilmeisesti tärkeintä on se miltä metsä näyttää ohikulkijalle. Sellainen näppituntuma on, että kuusikon päätehakkuissa rannikolla on aina kymmenien mottien lahokuitu kasa. Ja kun kuusen istutusta tehdään, onttoja kuusenkantoja on joskus niin paljon että työ ei tunnu järkevältä, mutta mättään keskelle vaan, jonkin aikaa juuret ovat turvassa. Ja uskoisin että nopea kasvatus mätästetyllä alalla vähentää lahopuun määrää ja näin toimitaan täällä yleisesti ainakin kasvatusketjun alussa, mätästys ja kuusen istutus sekä varhaisperkaus 1800 runkoon.
Nopea kasvatus vähentää luonnollisesti huomattavasti lahopuun määrää. Jokaisen pitää arvioida, mitä merkitsee ne 20 viimeistä vuotta, kun kolmasosassa runkoja on tyvessä laho, kasvattaako lisää tervettä latvaa ja lahottaa lisää tyviä. Metsänkasvatuksessa on huomttavia paikallisia eroja, jossain ylijäreät ostetaan kovemmalla hinnalla sorviksi, jossain kuidun hinnalla ja jossain suurin osa järeistä tyvistä on lahoja.
Täällä lounaassa 20% laho-osuus on ihan tyypillinen, pahimmillaan on ollut jopa 40%. Niin on pähkäilty, että vain yksi harvennus ja sekin pitää tehdä silloin kun puun hinta on alhaalla. Ensiharvennuskertymän taloudellinen merkitys on varsin pieni ja metsänhoidollinen merkitys suuri. Kun puun hinta on alhaalla, korjuuketjuilla on enemmän vapaata kapasiteettia ja ehkä mahdollista saada ammattitaitoinen harventaja ja juuri silloin kun viidessä vuodessa sattuu täällä se yksi talvi, jolloin maa on roudassa ja lunta reippaasti.
Mitä yhtiöt maksaa lahopuusta? Itse saanut noin 10e motti, sama kun esim haapa, ennen meni selluksi, nykyisin energiaksi.
Pystykaupoissa on ollut alin tarjous 5€ motti. Osassa on ollut havukuidun hinnalla. Viimeisessä kaupassa taisi olla vajaa 14€ motti. Eli hinta haarukka aika iso. Hankinnalla on ollut havukuidunhinta. Laho tavaran määrät ovat itsellä se verran pienet että kokonaisuutta ei heilauta mihinkään suuntaan.
Tälle pinolle tuli pari euroa motille lisähintaa, kun kuva julkaistiin metsälehdessä. Olisiko siinä uusi tapa nostaa puunhintaa?
Näissä olosuhteissa kaikki käy, tosin tuon leimikon lahopuiden hinta nousee 60% ennakonpidätyksen jälkeen vain 0,4 €. Eliisa ei kyllä ole vielä rahoja tyrkyttänyt, mahtaako käytäntö olla muuttunut.
Enemmän kuin tätä toivon kuitenkin ehdokkaiden ymmärtävän mistä on kyse, minun leimikkoni tilanne ja metsätalouteni liiketulos ovat tämän yhteiskunnan kannalta yhdentekeviä. Kovin heikkoa tuntuu olevan aiheen tuntemus, vaikka biotaloutta kaikki periaatteessa haluavat edistää. Siihen se tuntuu jäävänkin, keinoista ei ole mitään käsitystä ja kaikki tähän mennessä saavutettu on taivaasta tipahtanutta itsestäänselvyyttä, josta on varaa jopa leikata.
Eräskin teoriassa ihan vakavasti otettava kepulainen totesi vain kyseessä olevan vaikean asian ja kun metsästysseuran johtajan kanssa oli aiheesta jutellut, päällimmäiseksi huoleksi jäi kiväärin luodin lentoradan pituus ja siitä aiheutuva riski. Miksi hirvieläinten määriä pitäisi lisätä, jotta olisi mahdollista ampua enemmän vaarallisia luoteja, siihen ei vastausta löydy. Minkäänlaista kiinnostusta asian korjaamiseen ei siis tuntunut olevan, taisi olla metsästäjien talutusnuorassa. Tosin yhtä vaikeaa tuntuu keskustelu toimittajilla Ylen vaalitentissäkin puheenjohtajien kanssa olevan, kysymyksiin ei vastata ja näkemyksien esittelyssä kierretään aihetta kuin kissa sitä kuuluisaa kuumaa puuroa.
Lauantaina vielä viimeinen yritys tällä erää viedä viestiä eteenpäin.
Voisi olla piristävää jos metsätalousministeriksi saataisiin vaihteeksi jokin muu kuin erään puolueen laarin pohjalta viimeiseksi esiin kaavittu jäärä.
Vaikka kuvassa on aika ruma puukasa , on turha vääntää sitä sorkkaeläinten viaksi.
Poliittiset päätökset vievät aikansa ja niiden toteuttaminenkin voi olla haastavaa , jos halu niiden toteuttamseksi puuttuu.Se politikkojen pommittaminen hirvieläinkysymyksillä on ajan haaskausta .
Pyyntilupien hakeminen on käynnissä parhaillaan . Nopeimmin lupamääriin on mahdollista vaikuttaa metsästysseurojen kautta.Kannattaa siis kannustaa seuroja hakemaan riittävä määrän pyyntilupia. Perälauta lupien suhteen on jo tarpeeksi alhaalla. Erityisiä poliittisia lisämausteita asian hoitamiseksi ei tarvita. Käsiä kylläkin lisää .
Esimerkiksi muille. Eilisessä rhy:n lupapalaverissa haettiin sekä hirvien , että valkohäntäkauriiden osalta arn:n suositukseen nähden maksimimäärä pyyntilupia . LISÄKSI PANKKIIN hirven osalta 20% ja valkohäntäkauriin kohdalla 30% metsästyseurojen tilaisuudessa esittämien pyyntitavoitteiden lisäksi.
Tiedossani ei ole, mitä menneinä vuosikymmeninä ja sitä edeltävien puusukupolvien aikana kuviolla on tapahtunut. Siksi en sitä sorkkaeläinten syyksi ole edes yrittänyt vääntää.
Kuten aloituksessa mainitsin, kyse on siitä, miten tästä eteenpäin aiotaan jatkaa. Tuotetaanko seuraavassa puusukupolvessa pystylahoa 1,5-kertainen määrä nyt kasvavaan pystylahoon verrattuna vai pyritäänkö harjoittamaan metsätaloutta samalla talousmetsien luontoarvoja parantaen.
Suorittava: ”Se politikkojen pommittaminen hirvieläinkysymyksillä on ajan haaskausta .”
Toistaiseksi haluan uskoa, että kaikki lakiin perustuvat päätökset lähtee eduskunnasta. Kun nyt demokraattisessa yhteiskunnassa eletään, ainoa keino saada asiasta päättäjille tietoa on keskustella asiasta heidän kanssaan. Tällä hetkellä heillä on käsitys, ettei ongelmaa ole olemassa ja se täytyy muuttaa. Siksi pidän häkellyttävänä Suorittavan kommenttia ajan haaskuusta. Lieneekö taustalla kuitenkin pelko muutoksesta, jolloin riistahallinto ja metsästyksen edunvalvonta joutuvat varsin kyseenalaiseen valoon yhteiskunnassa. Tästä ei ole hyötyä kenellekään, siksi asiaan kannattaisi oma-aloitteisesti puuttua niiden, joilla siihen on valta olemassa.
Esimerkkinä politiikkaan vaikuttamisesta ja aikajänteestä sanoista tekoihin on hirvikannan hoitosuunnitelma , jonka valmistelu lähti liikkeelle 2000-luvun alun vaikeasta hirvitilanteesta ja siitä seuranneesta valtion tarkastusviranomaisten tarkastusraportista 2005. Valmistelu kesti kymmenen vuotta ja suunnitelmaa päivitetään edelleen. Vuonna 2020 hoitosuunnitelma on valmiina myös valkohäntäkauriin osalta. Senkin käyttöönotto vie aikansa , joitakin vuosia.
Nämä molemmat ovat toimivia suunnitelmia , mutta vain suunnitelmia , jos niiden suomia mahdollisuuksia ei paikallisesti toteuteta. Onko kysymys halusta vai kyvystä , tiedetään paikan päällä parhaiten . Kumpi oan parempi , koettaa vaikuttaa asiaaan paikallisesti jo tänään vai odotella vuosikymmen poliittisen päätöksen mahdollista toteutumista ja vasta sen jälkeen ryhtyä toimenpiteisiin ?
Minä en halua elää mustavalkoisessa maailmassa, jossa vain yksi asia etenee kerralla.
Eräs keskustelu vihreän ehdokkaan kanssa paljasti ko. puolueen edustavan juuri tuota sinun mainitsemaasi ajattelutapaa, jossa tulevaisuuteen vaikuttavia asioita ei kannata miettiä, kun ne vaikuttaa aikaisintaan vuosien päästä. Kyse oli metsätalouden linjauksista ja tavoitteesta kasvattaa hakkuumahdollisuuksia. Vihreitä kiinnostaa vain hakkuurajoitukset, koska sillä saadaan hiilinieluja kasvatettua nyt. Se, että puuston kasvua kiihdyttämällä olisi mahdollista tulevaisuudessa lisätä hiilinielua ja uusiutuvan raaka-aineen käyttöä, ei ole puolueen agendalla ollenkaan.
Minusta tuo on varsin typerä ajatusmalli. Se loukkaa suomalaista pitkäjänteistä metsätaloutta, jossa on viimeisten vuosikymmenien aikana saatu puuston määrä tuplattua ja hakkuumahdollisuuksia kasvatettua huikealla tavalla. En voi käsittää, että vihreät eivät tätä osaa arvostaa, kun edelleenkään uusiutumattomien raaka-aineiden käytön määrä ei ole lähelläkään kestävää tasoa. Siksi en voi käsittää sitäkään, miksi metsätalouden toimintaedellytysten parantamista hirvieläinten osalta poliittisella tasolla ei kannattaisi aloittaa viimeistään nyt.
Tarvittavat elementit hirvieläinkantojen saamiseksi sopivalle tasolle lainsäädännön puolelta ovat jo olemassa. Riippuu paikallisesta tahtotasosta tai kyvystä ,päästäänkö tavoitteisiin.
Eivät näytä läheskään kaikki metsänomistajatkaan pääsevän metsien hoidossa asetettuihin suosituksiin,vaikka kyse on omasta edusta ja omaisuudesta. Pitäisikö sitten harrastepohjalla pystyä parempiin suorituksiin. Puutteellinen metsien hoito on kansantaloudelle aivan eri suuruusluokan ongelma hirvieläimiin verrattuna. Jälkimmäinen välillä kasvaa kovasta yrityksistä huolimatta ja edellinen kasvaa,kun ei viitsitä tai kyetä tekemään mitään. Tämän edellisen(hoitamattomuus) tapauksen kohdalla lainsäädännölliset toimet ihmisten aktivoimiseksi olisivat enemmän ,kun tarpeen.
Erittäin hyvä huomio suorittavalta portaalta, että jatkuvat hirvieläinten aiheuttamat taimikkovahingot johtavat metsänomistajien motivaation laskuun, kun näkevät tehtävän toivottomuuden. Hupenevasta omatoimisten joukosta yhä useampi ”heittää pyyhkeen kehään”, se taas johtaa suuriin kansantaloudellisiin tappioihin tulevaisuudessa.
Jos tuon lahokuusikon jälkihoito on lainsäädännöstä kiinni, mielelläni otan vastaan määräyksen, jolla homma hoituu liiketaloudellisesti mielekkäällä tavalla. Ellei keinoja ole antaa, on syytä pitää suu kiinni hirvieläinkeskustelussa hoitorästeistä. Kyse on kuitenkin kahdesta eri asiasta: metsänomistajan vallassa olevasta asiasta ja vallan ulkopuolisesta asiasta.