Mätästetyt kuviot vaativat hoitoa. Tässä esimerkki ajalta, jolloin kuviteltiin, että taimi menestyy ilman hoitotoimenpiteitä, kun se istutetaan mättääseen. Useampi koivunvesa samassa mättäässä on kuitenkin huonoa seuraa.
Mätästetyt kuviot vaativat hoitoa. Tässä esimerkki ajalta, jolloin kuviteltiin, että taimi menestyy ilman hoitotoimenpiteitä, kun se istutetaan mättääseen. Useampi koivunvesa samassa mättäässä on kuitenkin huonoa seuraa.
Metsänhoito
Kelpaako?
https://aijaa.com/h4AiPF
Aukkopaikkoihin jätin lisäksi metsähoitosuositusten mukaisesti koivua, ettei tule ihan monokulttuuria.
https://aijaa.com/FELIkv
Onko koskaan edes ajateltu istutus kuusentaimikon selviävän ilman taimikonhoitoja?
Silläkö tavalla yhtiö tosiaan aikoinaan hoiti metsiään? Sain kyllä aikaisemmin käsityksen, että hoitamattomuutta on esiintynyt vain yksityisten mailla.
Ei taida olla metsäyhtiön maita. Siellä on osattu taimikoiden hoito jo aika pitkään.
Hienot taimikot planterilla. Harmi vain että männylle ei ole oikein menestymisen mahdollisuutta suuresta hirvieläinkannasta johtuen.
Minuakin vaivaa tuo väite kuvitelmasta, että mätästetty kuusikko ei hoitoa vaatisi. Joku saattaa olla näin kuvitellut. Kenties ne firman ekonomit, joiden mielestä koivu kannattaa kasvattaa ylitiheänä, jotta hakkuussa kertymä kasvaisi riittävän suureksi.
Ehkä jonkinlainen muotivirtaus on joskus tässä aiheessa ollut ja siksi lähdekritiikki kannnattaa muistaa. Markkinamiehet ja muut aktivistit ei kumoa biologian perusasioita edes uudella risukoneella tai suomalaista taloutta vahingoittavalla idealismilla puiden kasvujärjestyksestä ja uudistumisesta. Vanha viisaus liian hyvän suhteesta totuuteen pitää edelleen paikkaansa.
Hyvältä näyttää Planterin kuusikko, Näillä kulmilla yhtiön mailla sekä männiköt , että kuusikot , jotka on perustettu ja hoidettu nykyisillä hoitopäivityksillä , kestävät myös vertailun.
Yllä olevassa kuvassa lienee kyse aivan ensimmäisistä mätästyskohteista.(vrt. ”mäntyä laitettiin , koivikko tuli”)Tuohon aikaan ajateltiin , että mätästys pelastaa taimet heiniltä ja että taimet ei risukkoon tukehdu. Samaan aikaan koettiin , että taimikonhoito on tarpeetonta ja puu kasvaa muutenkin. Kantapään kautta tuli oppia , että ei kasva ja sen seurauksena alettiin tehdä raivauksia tiiviimmin, tosin mahdollisimman myöhään , jotta selvittäisiin yhdellä raivauskerralla. Tämäkään keino ei tuottanut parasta mahdollista tulosta , joten raivauksia aikaistettiin ja alettiin puhua varhaisperkauksesta. Tämä menetelmä onkin iskenyt itsensä läpi yeisesti yhtiöiden mailla ja onneksi kehitystä tapahtuu myös yksityisellä puolella. Tämän voi päätellä varhaisperkausten toteutusten huimasta kasvusta edellisiin vuosiin nähden.
Kipinän yllä olevan kuvan lähettämiseen sain Jyrki Ketolan mielipidekirjoituksesta ”Elämme hetkessä”(Makasiini n:o 6/2020). Kuvan tapauksessakin olisi varmasti toimittu toisin , jos olisi ajateltu asiat loppuun asti tai tiedetty seuraukset. Nämä ovat kaikesta huolimatta opettavaisia esimerkkejä ja johtavat parempiin käytäntöihin.
Yhtiön mailla on näköjään ollut toimintavoissa alueellisia eroja. Täälläpäin taimikot on hoidettu kaikkina aikoina asiallisesti.
Olen seurnnut läheltä kahden eri yhtiön toimintamalleja jo yli 40 vuoden ajan. Näkökulmaa ja tietoa olen saanut myös hirviporukkaan vuosikymmeniä kuuluneelta ”serlan” metsien hoidosta vastanneeelta metsäteknikolta. Hän hoiti leiviskänsä mallikkaasti eläkkeelle siirtymiseensä asti . Oli kuitenkin kausia , jolloin metsiin ei panostettu tarpeeksi.Kulujen karsiminen johti toisinaan huonoihin ratkaisuihin. Lehvästöruiskutusten loppuminen ja metsureiden laajat irtisanomiset näkyvät toimenpiteiden tasossa . Myös yrityskaupat aiheuttivat kitkaa ja viiveitä metsien hoitoon. Viimeiset 10 vuotta kehitys on kulkenut vakaasti parempaan suuntaan.
Näköjään, on alettu ymmärtää lehtipuun merkitys metsissä. Hyvältä näyttää kuvissa. Noita lisää vaan!
Liian lehtipuun merkitys on toki havaittu. Näitä näkymiä ei ole jatkossa tarjolla. Jos kerran istutetaan kuusta niin myös kuusta kasvatetan eikä kuokkimaan tullutta vähäarvoista lehtipuuta.
Tuntuu olevan NIIN arvokasta ettei kotimaassa voi kasvattaa vaan tuodaan ulkoa ja maksetaan siitä vielä kovempaa hintaakin. Onhan tuo yhtiöltä aika kornia toimintaa. Yhtä kaksineuvoista kuin suorittavan hirvi/metsänhoidolliset ohjeet.
”alettiin tehdä raivauksia tiiviimmin, tosin mahdollisimman myöhään , jotta selvittäisiin yhdellä raivauskerralla. Tämäkään keino ei tuottanut parasta mahdollista tulosta , joten raivauksia aikaistettiin ja alettiin puhua varhaisperkauksesta.”
Minulla on tavoitteena seurata puuston kehitystä ja päättää toimenpiteistä sen perusteella. Metsäsuunnitelma tms. ohjelma ei tiedä, miten raivaustarvetta kullekin kuviolle syntyy, pitääkö täydennysistuttaa tai mitä huomiota taimikko kaipaa.
Gla:n sapluuna toimii hyvin pienehköjen yksityisten tilojen kohdalla. Valitettavasti kaikki eivät tätä ymmärrä eivätkä tartu toimeen. Isompien tilojen kohdalla on toimittava enemmän kaavamaisesti ja joskus optimaalisista ratkaisuista tinkien. Toimenpiteet tehdään kulmakunta kerrallaan. Jollakin palstalla ajallaan,jollakin vuosi tai pari molempiin suuntiin.
Noissa kuvien kaltaisissa on onnistuttu hyvin. kaavat ovat rikkomista varten ja sekametsää on hieno katsella ja kasvatella!
On…joo. Koivikon tukkiprosentti max 40 ja alue laitettava aukoksi ennen ,kun kuuset ehtivät kunnolla tukkimittoihin.
Kyllä ylispuuhakkuu riittää. Ei tarvii aukottaa kuin suorittavan painajaisissa. On näitä tehty, ei ongelmaa kun on osaavat moton kuljettajat. Hyvä kuusikko jää ja kasvaa jälleen kohisten. Tuollaisen yhtiön maillahan tuo käy tietty noin kun halutaan kuusisellua tehdä.
Kyllä suoriutuvan kuvissa näkyy menneen täysin vituiksi kuusikon uudistaminen. Ilmeisesti metsästä vastaava on tullut uskoon – ja jättänyt metsän ”Herran haltuun”.
Kuvissa on ikäänkuin mallina yksi kunnolla menestynyt kuusi, jonka pitäisi kaikille kouhoillekin osoittaa, millaisia kuusia metsässä olisi, jos edes vähän olisi käytetty raivaus-sahaa.
Hyvä kun sattuu näitäkin. On hienoa kun metsät, jopa ison patruunan saavat joskus yliotteen ja tekevät luonnon monimuotoa ja tuhon kestävää kaunista metsää. Näitähän meidän tulisi suosia jos aiomme välttää Saksan mallisen kuusiuskontokunnan painajaisen.
Kallis tapa hoitaa luontoa. Parempi lopputulos tulisi suunnitelmallisella ja hallitulla hoidolla.
Jos tehdään päätös kasvattaa kuusta, niin silloin kasvatetaan sitä. Ei ole taloudellisesti kovin älykästä mätästää, istuttaa kuusia ja antaa luontaisen koivun vallata uudistusala.
Täällä tosin ei koivu pääse kahta metriä ylemmäs. Yhtään ei kuvan taimikosta löytynyt, vaikka niitä sekaan tarkoituksella jätin.
Ei OMT-pohjaisella kuusen uudistusalalla toimi mikään ennalta suunniteltu perkaus-ja harvennusmalli, eikä töitä tehdä Kemeran tahdittamana. Siellä pitää käydä vähintään joka kevät ja syksy tarkistamassa. Toimenpiteet tehdään sen mukaan tarvitsevatko taimet apua. Ei auta pelkkä laakea mätäs. Kahden vuoden kuluttua on vatukkoa, heinikkoa ja muuta kasvustoa niin paljon, että taimet tukehtuvat alle ja apuja tarvitaan.
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta kuusikon saa aina lopulta kasvamaan. Ensimmäisen kuvan taimikossa suurin kiusa oli muutamana peräkkäisenä vuotena halla, joka teki etualan kuusista joulukuusia, mutta nyt nekin toipuvat ja latvat karkaavat hallarajan yläpuolelle.
Taimikon kumpareet, jotka olivat juurikäävän saastuttamia, jotka uudistin männylle, jäävät lähes aukoiksi joihin ehkä muodotuu viiveellä luontainen laho kuusikko. Olisi pitänyt kuusettaa nekin heti. On aika pelottavaa, että alkaa väkisin muodostua kymmenien hehtaarien yhtenäisiä kuusikoita joiden keskellä on lahopesäkkeitä, joista tuhot pääsevät aikanaan alkuun ja leviämään.
Tarkoitus ei ollut tehdä varsinaista sekametsää, vaan ”mosaikkia”, jossa lahopesäkkeiden mänty- ja/tai koivuryhmillä rikotaan yhtenäinen kuusikko mutta se ei onnistu.
”Saksan mallilla” mennään, koska ministeriö on allekirjoittanut lausunnon, että olisi kohtuutonta vaatia muuta. Kun puuhataan joutomaiden metsittämistä ja tukea niihin, niin olisiko kuitenkin syytä mahdollistaa ensin metsämaan metsittäminen?
https://aijaa.com/fmlQiA
https://aijaa.com/U103c1
Mätästetty kuusitaimikko ennen varhaisperkausta, ehtikö tuo neljä kesää kasvaa istutuksen jälkeen. Meinaan vaan, olisi luullut että harjaantuneet metsäammattilaiset olisivat silloin aikanaan huomanneet että josko kuitenkin kannattaisi raivata moiset risukot ennemmin kuin myöhemmin.
Kmo:n kuvassa kuusi ei ainakaan voikkaan enää kärsiä lehtipuusta. Menee jo tuossa vaiheessa menojaan ilman perkaustakin. Toki perkaus vähän tehostaa vauhtia. Mutta hyvin näytti kasvavan.
Ei ne ammattilaiset todellakaan ymmärtäneet. Meilläkin on joku kuvio, josta tuli sekametsä yllättäen ja pyytämättä vaikka ammattilaisten ohjeilla toimittiin. Kävin kerran yhdellä opintoretkellä taimikoiden hoidosta. Sitten alettiin perata. Ongelma oli myös metsuripula.
Perkasin tuollaista sekametsää, jonka yhtiön metsuri oli perannut. Oli aika vaikeaa, kun ei oikein tiennyt mitä ottaa ja mitä jättää. Hyvä motokuski pelasti lopulta tilanteen.
Kuvan tilanteeseen johtavat tapahtumat saavat helposti alkunsa myös siitä , kun omistajalta alkaa virta ja kiinnostus maallisiin asioihin loppua siinä vaiheessa , kun taimikkoa pitäisi alkaa hoitamaan. Kymmenenkin vuotta toimimattomuutta saa taimikossa paljon ikäviä asioita aikaiseksi. Työmäärä vähintäänkin tuplaantuu ja puulajivinoutuma on päässyt hyvään vauhtiin. Kuvassa vallitseva tilanne on nopeasti käsillä.
Nämä näkymät yllättävät myös liian varovaisesti taimikoitaan käsittelevät. Varapuut ja varapuiden varapuut kehittyvät helposti vähäarvoiseksi riukumetsäksi ja vievät voimat istutetuilta taimilta. Esim.reikäperkaus on vaarallista leikkiä tässä suhteessa.
Kun ollaan hereillä ja toimitaan metsissä biologia edellä puuston elävän latvuksen tilaa seuraten , päästään parhaaseen lopputulokseen. Suomalaisella pienmetsänomistajalla on tähän hyvät mahdollisuudet. Urakka ei ole ylivoimainen. Suurilla metsäyhtiöillä saattaa jotakin palstoja jäädä huonommalle hoidolle vähäisen suunnittelu- ja hoitohenkilöstön määrän vuoksi . Kaikki ei välttämättä hoidu ajallaan , mutta kaikesta huolimatta jossakin vaiheessa tarvittavat työt tehdään.
Metsien tilaa arvosteltaessa on syytä ottaa huomioon myös mahdolliset kokeilut , joiden vaikutukset katsotaan loppuun asti ja tehdään sen jälkeen johtopäätökset jatkosta. Kuvan mallista on otettu oppi jo aikoja sitten ja parannettu menetelmiä paremmin toimiviksi. Kaiken lehtipuun poistaminen havupuutaimikosta varhaisperkauksen yhteydessä on tästä osoituksena. Lehtipuu ehtii kisaan mukaan myöhemminkin.
Kenethän tuokin näky nyt sitten niin kovasti yllättää? Kun metsä kasvaa tavallaan ja metsän omistajat kuolevat ajallaan on aivan selvää että sekametsiä tulee ja hyvä niin. Ei tuo ole keltään pois vaan saamme jopa kiittää luontomme rikkautta joskus aina retuperälle jääneiden palstojen omistajatahoja. Emmekä me taida lähteä talkoilla SUUREN yhtiön metsiä hoitamaan vaikka suorittava jälleen meitä tavismetsänomistajia syyllistää tästäkin ”romahuksesta”!
Kuulostaa siltä, että kun suuren yhtiön taimikkonhoito jää tekemättä tai epäonnistuu, niin kyseessä on kokeilu mutta yksityisillä heittellejättö. Jospa ne yksityisetkin vain kokeilee välillä miten hoitamattomuus vaikuttaa oman lompsan suuntaan . Kuten on ollut monesti puhetta yhtiöiden intressissä on kasvattaa mahdollisimman paljon kuitupuuta ja yksityisillä on eri tavoite. Tukkipuun kasvatukseenkin toki kuuluu myös taim.hoitojen tekeminen mutta onhan niitä kokeilujakin, että ei aina tehdäkään .
Puuki oikeassa, noin se on nähtävä. Tuolla kun keväällä käytiin sitä yhtä hakkuuta Metsäkeskuksen tarkastajan kaas kiertelemässä olin vähän nolona kun yksi ojanvarsi suorastaan pursuaa leppää. Koitin jotain selitellä mutta tarkastajahan totesi että loistavaa, ei kaikkea kuulukkaan hoitaa ja siistiä. Kehui oivalliseksi luonnon monimuodoksi eikä edes tarkastuspistettä tullut sille alalle joten tyytyväisyys oli molemminpuolista. Ei kuitenkaan tarvinnut merkata mitenkään erityisluontokohteeksikaan.
Avauskuvan puusto lienee 99,9 prosenttisesti luontaisesti syntyneistä puista kehittynyt. Istutus ja siihen satsatut rahat ovat menneet hevon persiieeseen. Johtuen varhaisperkauksen puuttumisesta.
Alkuunsakin olisi pitänyt raivurin rallattaa silloin, kun vesakko alkoi olla pidempää kuin viljelykuusikko. Ehkä jopa kaksi kertaa oikea taimikonharvennus – ja metsässä olisi upea kuusimetsä, joka olisi jo ensiharvennuksen kokenut.
Mitä tuo haavikonkasvattajana pätenyt putkikaupan apulaismyyjä ( työtön) – jatkuvasti kouhottaa esim saksan kuusikoista, on juuri sitä hölmöyden osoitusta tyypiltä, joka ei tajua, että me asumme havupuuvyöhykkeellä, Saksassa kuusia on menestyksekkäästi kasvatettu vuoristoalueella, mutta ilmaston muuttumisen myötä kirjanpainajat ovat vallanneet vuoristoalueet siellä.
Oikein tehtynä ja jälkihoidettuna kotimaisista puista rotukuuset ovat vielä tuottavin puulaji täällä, tietenkään sitä ei voi taata tulevaisuuden suhteen, mutta näin se on.
Saksan metsäalueilla ne puulajit, joita siellä hoidetaan ja vaalitaan, ovat Tammi ja Pyökki. Niitä siellä metsähallituskin tuottaa ja myy hyvällä hinnalla valikoiville asiakkaille. Seassa sitten villisikoja ja peuroja / saksanhirviä, joiden metsästys siellä on todella rahakasta hommaa.
Moni luulee kasvattavansa laatua ,kun valitsee tiheänä kasvattamisen. Tosiasiassa kasvatellaan enemmän kuitua ja vähemmän tukkia ,kun pääpuulajin kasvua rajoitetaan. Laatukin menee jyrkästi väärään suuntaan , jos mukana on etukasvuista koivua. Se tosin edistää karsiutumists ,mutta vain latvakasvoksen osalta. Monesti tämän seurauksena hyvälaatuinen tyvitukki jää hasveek
…jää haaveeksi ja koko runko päätyy laatuvirheiden vuoksi kuitupinoon.
Ja vaikka kuvassa koivu on näyttänyt kuuselle mahtinsa , lähti harvennuksessa puuta lähes 100 mottia hehtaarilta ja järeyttäkin oli kohtalaisesti ensiharvennuspuuksi. Oli kauttaaltaan 2,5 kertaa parempi suoritus ,kun jessen ensiharvennusyritelmä. Päätehakkuussa puuta on vähintään kolminkertainen määrä Jessen vastaavaan verrattuna. Täysin hoitamaton tämä kuvio ei ollut. Koivun suhteen vain on oltu liian varovaisia ja kuuset ovat tästä syystä jääneet alakynteen.
Jos aiotaan kasvattaa kahta puulajia rinnakkain ,kasvaa kuusi ja mänty suunnilleen tasatahtiin toisiaan haittaamatta. Jos koivua halutaan sekaan ,on sille varattava reilusti tilaa ja havupuille annettava muutama kasvukausi etumatkaa.
Tyypillistä jargonia joka ei perustu mihinkään. Kyllä näitä nyt jo nähty on ja koivu toimii havupuun joukossa erittäin hyvin ja tuottaa siellä laatutyviä joiden hinnasta ei tarvitse edes puhtaassa koivikossa esim. haaveillakkaan. Koivun laatu kuten myös havumetsän siinä ympärillä on aivan loistava. Eikä tule tuhoja missään muodossa kun vain suhde on riittävä koivun suhteen. Mitä tulee tuon harvennuksen ikään on sitä myös 2,5 kertaisesti minun harvennukseeni nähden. Ainakin lähes.
Nykyiset jalostetut havupuun ku-taimet kasvaa yhtämukaa luont. ra-koivujen kanssa 2 m pit-lähtien. Männyillä sama juttu myös luont. koska ne kasvaa nopeammin nuorena kuin kuuset. Kuusikoissa koivulisä voi olla sekapuustoissa 10-25 % (lisää tuottoa hoidettuna) , männiköissä n. 10 % (ei vaikuta tuottoon).
Puuki oikeassa, kuusikossa eritoten koivun hyödyllisyys pääsee oikeuksiinsa. Männikössä vain ensiharvennuksella jos on hiukan rehevämpi maaperä. Aivan karussa pohjassa ei tietenkään kannata edes yrittää kasvattaa lehtipuuta. Kyllähän suorittavan kuvissakin näkee millaisessa pohjassa koivu on omillaan ja voi hyvin.