Tässä jos jossain kantokäsittely glyfosaatilla olisi paikallaan. Jos pajua on paljon, niin se vesoo vielä niin reippaasti, että raivaussahaa saa olla käyttämässä useankin kerran. Pajupuskien sahailu on niin hankalaa että ainakin itse tekisin mielellään jotain muuta.
Kokemuksesta voin kertoa,että monasti on sahattava nurin,ennen kuin kuuset pitävät puolensa.Harvoin koko alue puskia täynä,joten melko nopeasti muutaman vuoden välein raivaussahaa käyttäen pysyy kurissa.
Tuon näköinen kohde tulee itselleni eteen luultavasti jo tulevana kesänä. Sillä erotuksella että pajua on seinämänä ja nuo kuusen taimet luultavasti puuttuu. En tiedä kun niitä ei näe jos niitä onkaan.
Kysessä on sähkölinjan pohja josta jo piuhat poistettu, tolpat vielä pystyssä. Kunhan ovat vieneet pylväänsä niin yritän palauttaa johtokäytävän metsätalouskäyttöön. Tässä vaiheessa tuntuu vaikeahkolta hankkeelta kun on ohi ajaessa katsonut alta kulmien sitä pajun valtavaa määrää.
En ole noista myrkyistä kovin innostunut mutta luulen että omassa hankkeessani ne tulee mukaan keinovalikoimaan melko aikaisessa vaiheessa.
Heinäluhta ollut siskosten yhdessä omistamilla aikoinaan ja sarat meni poikittain elikkä ei ollut niin väliä, kunha saatiin heinä niitettyä itikan oloksi kesällä. No tästä ajasta on kulunut jo tovi sanoisin 50v ja kukin omistajataho omistaa enää kapeat sarat. Tosin minä sain ostettua sukulaiselta senkin luhtasaran.
Näin ollen omistan luhtaa kaksi 25m leveetä sarkaa ja hiukan hankalaa olisi mitään heinätouhuakaan alkaa toihuta kun ojat oli silloin syvät peltoojat sarkaa vasten poikittain ja sen takia metsitetty.
Hiesukoivu tullut itsekseen itse asiassa hiesut jätetty vain varjopuuksi taimikolle ja niinkuin nähdään toisesta samasta paikasta otetusta kuvasta aikas komeeta kuusikon alkua on, kunhan kuvan mukaisen pajukosta se esiin ottaa. Kuusi kestää aikansa mutta kasvu humahtaa kunhan pääsee halla vaiheen arkuuden ohi.
Pajut jo niin paksuja että kevyt tilhi tässä tappauksessa ms 200 on paras ja nopein touhuta. Raivuusaha on kömpelömpi tihkussa pajukossa kun se tökkää paksuihin pajuihin.
”Osta”ne tolopat ja nysvää koirankaulalla lato pari ja jätä moinen läntti luonnon armoille.
Ite just hakkautan jänkiä ja siellä on pari ha mihin isäukko ei koskenu enkä koske minäkään.
Ei etelä miäs täällä ehdi nyt latoja kaulaan ku pitää lähtee sinne Lapponiaan Muonioon hiihtohommiin…on mulla oma suojelualue tervahaudan viereinensarka.
Itselle osui juuri tuollainen linja-alueen metsitys Pohjois-Savossa muutama vuosi sitten. Pinta-alaa ei ollut kuin reilu 0,5 hehtaaria, mutta alue rajoittui muutaman hehtaarin uudistusalaan. Pajukko oli läpitunkematonta viidakkoa. Raivaussahalla se niitettiin alas kokonaisuudessaan. Vesakko nousi tosi terhakkaana seuraavana kesänä ja ruiskutin sen sumuruiskulla glyfosaatti + booriliuos sekoituksella. Syksyllä sitten mätästys. Pääsin pajuista kerralla eroon ja kuuset nousevat nyt vaihdilla.
Minä olisin seuraavaksi hivottelemassa nuita koivuja ennen kun niiden gravitaatiokenttä alkaa näkymään kuusikossa.
Sähkölinjat voisin suosiolla jättää kiinteiksi ajoväyliksi ja luontaisesti metsittyviksi jos on leveämpi väylä kyseessä.
Sellaisia helvetin isoja A-kirjaimia muistuttavia tolppasysteemejä oman maan matkalle osuu tuossa kohtaa ehkä 3-4. Niistä ei vielä latoa rakenneta, viekööt omansa. Ne taitaa olla jopa ongelmajätettä.
Kuten Petellä, tämä ala on pieni, luokkaa 0,5 – 1 ha. Joutaisi jättää kokonaan vailla huomiota mutta on niin ”kylän pinnassa” ja keskeisellä paikalla. Sen verran olen silmän palvoja ja oikeastaan omaan silmäänkin sattuu toistuvasti kun sillä nurkalla oleskelen.
Tuolla raivuri-glyfo -yhdistelmällä lähden liikeelle. Onko siinä mitän väliä jos ruikkii sitä myrkkyä saman tien katkaistuun pajun kantoon? Vai seuraavana keväänä, syy?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Tässä jos jossain kantokäsittely glyfosaatilla olisi paikallaan. Jos pajua on paljon, niin se vesoo vielä niin reippaasti, että raivaussahaa saa olla käyttämässä useankin kerran. Pajupuskien sahailu on niin hankalaa että ainakin itse tekisin mielellään jotain muuta.
Kokemuksesta voin kertoa,että monasti on sahattava nurin,ennen kuin kuuset pitävät puolensa.Harvoin koko alue puskia täynä,joten melko nopeasti muutaman vuoden välein raivaussahaa käyttäen pysyy kurissa.
Tässä kohtaa pajutnpoiatettu rs työnä viime kesänä.
Tuon näköinen kohde tulee itselleni eteen luultavasti jo tulevana kesänä. Sillä erotuksella että pajua on seinämänä ja nuo kuusen taimet luultavasti puuttuu. En tiedä kun niitä ei näe jos niitä onkaan.
Kysessä on sähkölinjan pohja josta jo piuhat poistettu, tolpat vielä pystyssä. Kunhan ovat vieneet pylväänsä niin yritän palauttaa johtokäytävän metsätalouskäyttöön. Tässä vaiheessa tuntuu vaikeahkolta hankkeelta kun on ohi ajaessa katsonut alta kulmien sitä pajun valtavaa määrää.
En ole noista myrkyistä kovin innostunut mutta luulen että omassa hankkeessani ne tulee mukaan keinovalikoimaan melko aikaisessa vaiheessa.
Syksyn glyfokokeilussa kantokäsittelin myös tuollaisia ”ranteenpaksuisia” pajunkantoja. Kunhan tulokset selviää niin kerron sitten miten toimi…
Tuottavampaa voisi olla suunnitella pajukoreja. Miksi luhta pitää yrittää metsittää. Onko tulvan alla kauan?
Onhan siellä varsin vakuuttavan kokoisia koivuja ainakin kasvanut.
Heinäluhta ollut siskosten yhdessä omistamilla aikoinaan ja sarat meni poikittain elikkä ei ollut niin väliä, kunha saatiin heinä niitettyä itikan oloksi kesällä. No tästä ajasta on kulunut jo tovi sanoisin 50v ja kukin omistajataho omistaa enää kapeat sarat. Tosin minä sain ostettua sukulaiselta senkin luhtasaran.
Näin ollen omistan luhtaa kaksi 25m leveetä sarkaa ja hiukan hankalaa olisi mitään heinätouhuakaan alkaa toihuta kun ojat oli silloin syvät peltoojat sarkaa vasten poikittain ja sen takia metsitetty.
Hiesukoivu tullut itsekseen itse asiassa hiesut jätetty vain varjopuuksi taimikolle ja niinkuin nähdään toisesta samasta paikasta otetusta kuvasta aikas komeeta kuusikon alkua on, kunhan kuvan mukaisen pajukosta se esiin ottaa. Kuusi kestää aikansa mutta kasvu humahtaa kunhan pääsee halla vaiheen arkuuden ohi.
Pajut jo niin paksuja että kevyt tilhi tässä tappauksessa ms 200 on paras ja nopein touhuta. Raivuusaha on kömpelömpi tihkussa pajukossa kun se tökkää paksuihin pajuihin.
”Osta”ne tolopat ja nysvää koirankaulalla lato pari ja jätä moinen läntti luonnon armoille.
Ite just hakkautan jänkiä ja siellä on pari ha mihin isäukko ei koskenu enkä koske minäkään.
Ei etelä miäs täällä ehdi nyt latoja kaulaan ku pitää lähtee sinne Lapponiaan Muonioon hiihtohommiin…on mulla oma suojelualue tervahaudan viereinensarka.
Kyllähän noin hyvin kasvava pohja metsittää kannattaa. Noita joutomaita on maa väärällään ja aivan suotta.
Itselle osui juuri tuollainen linja-alueen metsitys Pohjois-Savossa muutama vuosi sitten. Pinta-alaa ei ollut kuin reilu 0,5 hehtaaria, mutta alue rajoittui muutaman hehtaarin uudistusalaan. Pajukko oli läpitunkematonta viidakkoa. Raivaussahalla se niitettiin alas kokonaisuudessaan. Vesakko nousi tosi terhakkaana seuraavana kesänä ja ruiskutin sen sumuruiskulla glyfosaatti + booriliuos sekoituksella. Syksyllä sitten mätästys. Pääsin pajuista kerralla eroon ja kuuset nousevat nyt vaihdilla.
Minä olisin seuraavaksi hivottelemassa nuita koivuja ennen kun niiden gravitaatiokenttä alkaa näkymään kuusikossa.
Sähkölinjat voisin suosiolla jättää kiinteiksi ajoväyliksi ja luontaisesti metsittyviksi jos on leveämpi väylä kyseessä.
Sellaisia helvetin isoja A-kirjaimia muistuttavia tolppasysteemejä oman maan matkalle osuu tuossa kohtaa ehkä 3-4. Niistä ei vielä latoa rakenneta, viekööt omansa. Ne taitaa olla jopa ongelmajätettä.
Kuten Petellä, tämä ala on pieni, luokkaa 0,5 – 1 ha. Joutaisi jättää kokonaan vailla huomiota mutta on niin ”kylän pinnassa” ja keskeisellä paikalla. Sen verran olen silmän palvoja ja oikeastaan omaan silmäänkin sattuu toistuvasti kun sillä nurkalla oleskelen.
Tuolla raivuri-glyfo -yhdistelmällä lähden liikeelle. Onko siinä mitän väliä jos ruikkii sitä myrkkyä saman tien katkaistuun pajun kantoon? Vai seuraavana keväänä, syy?