Harvennushakattu vuosi sitten. 57 vuotias metsä. Ilmeisesti tämäkin kohta uudistettu männylle, vaikka kuusi ja koivu ottaneet vallan tässä rehevässä osiossa.
Mukava seurata, lähtevätkö kuuset elpymään? Mitään paksua tyvitukkia ei varmaan tule.
Oletettavasti ei ole koskaan raivattu.
Harvennushakkuu tehty siten, kuin olisin itsekin sen teettänyt. Omistan nyt tämän metsän.
Jos tuohon tulee kuusi-alikasvos, kaksivaiheinen alkaa tuottaa nykyiselle omistajalle ekxtraa. Entinen omistaja on ottanut takkiin.
Nuo kaksihaaraiset koivut olisi pitänyt poistaa. Eivät välttämättä ole ”käytettävissä” enää seuraavalla käsittelykerralla. Lumi pitää siitä huolen.
Kuvasta löytyy myös vastaus siihen ,miksi metsiemme hiilensidonta on laskussa. Kun puumassasta poistetaan kaksi kolmasosaa energiaksi eikä jäljelle jäävä puusto sido hiiltä samaan malliin hoidettuun verrattuna, on alamäki taattu. Kuvassa on nähtävissä selvästi ,mitä tarkoittaa latvusten supistuminen ja kasvun taantuminen.
Kuvan tilanteeseen ovat johtaneet inhimilliset syyt ,mutta niitäkin tapauksia löytyy ,joissa tilanteeseen on edetty tarkoituksella välttää taimikonhoidosta aiheutuneet kulut ,teettää työ vieraalla ja ansaita laiminlyönneistä rahaa. Tili tuntuu hyvältä ,mutta ei lämmitä kauaa ,kun käy ilmi ,kuinka huonoon kuntoon metsä päätyy odottelun ja ahneuden seurauksena. Perilliset eivät kiittele.
Hyvä, että nyt on metsä ajattelevan ihmisen hoidossa. Toivottavasti pysyy kuuset pystyssä sen aikaa, että ehtii siementää.
No, ajattelevanpa hyvinkin. Mutta kuinka oikein nämä ajatukset sitten menee, sitä ei tiedä. Toisaalta, ihmiselämä on niin lyhyt, että väärät päätökset hädintuskin realisoituvat samalle henkilölle…
Tämä kyseinen metsälö on oman aikansa tuote, ja monessa mielessä hyvin tyypillinen. Ensinnäkin, metsiä ei nähdäkseni 60/70/80 -luvuilla ole juurikaan (täällä) uudistettu kuuselle, vaan ainoastaan männylle. Toiseksi, metsät ovat perikuntien omistamia, ja hoitotoimet (raivaus) on jäänyt tekemättä.
Kun nyt mietin omistamiani metsiä, ei ikäluokassa 0-50 vuotta ole yhtäkään selkeää kuusikkoa. Maat ovat kuitenkin suurelta osin turvemaita, ja hyvin harvinaisia on selkeäsi karut puolukkakankaat. Kuvan rinteessä on tämä aika lailla ainoa kohta, mikä on selkeästi kuusettunut. Muutoin alue on männikkökangasta. Tämän vuoksi veikkaan, että tätäkin on yritetty uudistaa männylle.
Näitä metsiä ei ole nähdäkseni raivattu ollenkaan. Meillähän ei ole juurikaan rauduskoivuja, joten hieskoivumme eivät näyttäisi selkeästi kasvavan ylispuiksi mäntytaimikkoihin. Tokihan yksittäiset koivut voivat selkeästi peittää alleensa mäntyjä, ja niitä tappaakin. Useimmiten kuitenkin koivut ovat havupuiden väleissä, ja tiivistävät metsän hyvinkin pimeäksi. Eli käytännössä mäntyjen alaoksat karsiutuvat turhan aikaisin, ja puista tulee turhan hoikkia.
Näihin metsälöihini on monesti tullut rakenne, että istutettujen mäntyjen alle on tullut luontaisia kuusia. Myös hieskoivikoiden alla on tyypillisesti kuusia, vaihtelevia määriä tietysti. Omana ajatuksenani on hyödyntää tätä kerroksellisuutta, milloin se näyttää elinvoimaiselta. Selkeillä mäntykankailla näkee, että alla kasvavat kuuset eivät voi hyvin, ja niissä ei varmasti ole metsätaloudellista tulevaisuutta.
Tällä hetkellä ajatuskuvioni on, että suosin tiheähköjä kasvatusmetsiä. Ajatuksenani on ollut, että tällöin tulevissa harvennuksissa on runkolukua, mistä vähentää. Silti, tätä filosofiaani olen tukenut raivaussahaa käyttämällä! Viime kesänä on reilut 30 hehtaaria saanut erilaista raivaussahausta. Enimmäkseen noin 30-40 vuotiaiden metsien siistimisiä, kun taimikonhoitoja on laiminlyöty aikoinaan. Pahimmat rehevät ryteiköt on varmasti jääneet vielä reilusti ylitiheiksi, mutta nyt siellä pääsee kuitenkin kulkemaan. Olen ajatellut, että noin 5 vuoden kuluttua voi näitä kävellä vielä uudestaan läpi, ja arvioida raivaamisen tarvetta uudelleen.
Näkemykseni eri metsänkasvatustavoista on tällä hetkellä, että erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin voi soveltaa eri metodeita. Kaikissa hoitotavoissa tarvitaan kuitenkin raivaussahaa, ainakin jonkin verran. Toisaalta, metsää uudistettaessa kannattaisi varmaan huomioida, että raivaustyön määrä pysyisi kohtuudessa. Eli voimakkaita muokkauksia pyrkisin välttämään, paremminkin tekisin vain minimin.
Tällaista ajatustenvirtaa.
Turha odottaa ihmettä. Eihän tuo tuota juuri mitään. Päätehakkuu olisi pitänyt tehdään ja istuttaa uusi metsä.
Vanhana metsälön omistaja olen sitä mieltä että metsälö muuttuu metsäksi vasta sitten kun siellä kasvaa vähintään viittä puulajia.
Tolopaiselle: Varmasti olisi ollut realistinen vaihtoehto hakata sileäksi. Mutta metsä ei ole saavuttanut suojaikäänsä, joten tähän tarvittaisiin erityinen lupa. Käsittääkseni näitä lupia kyllä myönnetään, kun perustelut on kunnossa.
Samalla kuviolla on viime talvena harvennettu myös männikköä. Tämä on tehty erittäin sievästi, ja paikalla on nähdäkseni oikein hyvä metsä.
Kun tuo nyt on tuollainen, niin seurailen mielelläni kuusien elpymistä. Eli tapahtuuko sitä?
On oletettavasti myrskytuhoille altis paikka, sillä rinne viettää luoteeseen, mikä on myös vallitseva tuulensuunta. Rinteen alla on iso avosuo.
Mikä suojaikä? Mettän saa hakata milloin vaan nykyään, meikäläinen on tehnyt päätehakkuun 45v kuusikkoon.
Juu, nykyään saa hakata koska vaan paljaaksi, ja jos se korkovaatimus on suuri, niin heti kun myyntipuuta tulee, niin laskelmat näyttää että on oikea hetki. Tuon metsän kohdalta se päätös olisi pitänyt tehdä harvennusta harkittaessa, jos joskus. Itse hakkuutan saman ikäisen kuusikon nyt paljaaksi, ei ole koskaan harvennettu, eikä sitä enää voi tehdä. Mutta jos tuhot ei tuon kuvan metsän kohtaloa nopeuta, niin kannattanee sitä sen aikaa vielä lihottaa, että saisi taimikon alleen, ja tukkiakin jonkun verran. Aina ei taimetu, ja silloin tuo loppukasvatus on todennäköisesti vähän huonohkosti kannattava, mutta voihan markkina olla 15 vuoden kuluttua eri.
Ruotsissa on suojaikä. Minulla on 82 vuotiaaksi merkitty komea kuusikko, joka ei dokumenttien mukaan ole vielä saavuttanut suojaikää… Se taitaa täällä olla 90 vuotta.
Mutta sitä en tiedä, kuinka tätä asiaa valvotaan, ja myönnetäänkö poikkeamaa asiaan.
Minulla on yksi erittäin hyväkasvuinen männikkö, ikää noin 40 vuotta. Kaikki laskelmani osoittaa, että taloudellisesti olisi optimaalista kasvatella vielä noin 5 vuotta, ja hakata sileäksi. Tällöin saisi 250m3/ha, ja päätehakkuun hinnat. Mutta tähän ei taida kuningaskunnan laki joustaa…
Edellisten kommentoijien linjoilla. Päätehakkuu olisi ollut ainoa järkevä ja istuttaa uusi metsä kasvuun. Eihän tuo tuosta juurikaan enää muuta kerää kuin tuhoja. Onneksi emme ole kuningaskunta jos siellä vielä noin vanhakantaisia on metsälait.
Itse olen tuonkaltaiset riukumetsät uudistanut empimättä, kun tilakaupoissa on tullut. Jessen ja Tolopaisen kanssa sama näkemys, kenttuvei ja uusi metsä kasvamaan.
”…Tuon metsän kohdalta se päätös olisi pitänyt tehdä harvennusta harkittaessa, jos joskus..” on kokeneelta oikein hyvä pointti.
Siis leimikkoa tehdessä jäävä puusto olisi nähtävä sillä silmin ja pääteltävä, saako siitä kehityskelpoisen. Joka tapauksessa tuollainen puusto olisi pitänyt harventaa viimeiseen asentoonsa, -tuo ei ole sitä. Avohinnalla hakkuu olisi tuottanut tuottonsa, ja uudistus kuusella olisi 20 v kuluttua näyttänyt sen toisen varman tuloksen kuin tuon elpymisen arvo.
Minulla oli kuusikko,oli jätetty hoitamatta panin nurin nyt siinä kasvaa 15 vuotias komea kuusimetsä
Tuosta metsästä olisi mielenkiintoista nähdä kuvasarja 10 – 15 v päästä. En varmaan minäkään olisi aukoksi hakannut. Voi olla että väärä toimenpide olisi voinut olla.
Mitä järkeä harventaa 57-vuotiasta hieskoivua? Jos hieskoivu kasvaa sen n. 40v. Energiapuun huippu on varmaan nähty näillä hetkillä, jolloin kuitua poltetaan ja jos energiapuun polton huippu on nähty niin samalla on nähty myös varmaankin kuitupuun hinnan huippu. Jonkun on lltava sukupolvien ketjussa se joka aloittaa istutukset.
Tuossa on tietty hyvä pointti, että hieskoivut alkavat olla kasvuikänsä päässä, ja sen vuoksi niiden kasvattaminen on hyvin kyseenalaista.
Kunhan lumet lähtevät, niin käyn paikalla tekemässä uuden katselmuksen. Erityisesti sillä silmällä, että onko otettu kuusia, vaikka vieressä olisi koivu?