32-vuotiaan peltokoivikon toinen harvennus. 9 vuotta sitten ensiharvennus. Hieman kertyi jo tukkiakin. Ajossa hyödynnetään viereistä kesakuussa hakattua aukkoa. Kertymä kohtalaisen hyvä, kiitos ensiharvennuksen kapeiden ajourien.
32-vuotiaan peltokoivikon toinen harvennus. 9 vuotta sitten ensiharvennus. Hieman kertyi jo tukkiakin. Ajossa hyödynnetään viereistä kesakuussa hakattua aukkoa. Kertymä kohtalaisen hyvä, kiitos ensiharvennuksen kapeiden ajourien.
Metsänhoito
Tasaisella maalla onnistuu kaikki. Kun tuohon kuvioon lisättäisi hieman Keski-Suomalaista mäkisyyttä ja kivisyyttä, voisi kuva kapeiden ajourien vaikutuksesta muodostua toisenlaiseksi. Tosin urien levittämisestä koivikossa ei ole suurtakaan haittaa, mutta männiköissä ja kuusikoissa kokonaisen puurivin häviäminen uran varresta ja kapoisen uran leviäminen 5-7 metriin voi otta jonkun silmään ja jopa aivoon.
Se on suorittavalla sama kasetti aina. Se ei vaan mene niin. Hieno kohde.
Olen aika korkeasti koulutettu matematiikan suhtee. Se, että ura ei tehdä ensiharvennuksessa 4 metriä leveäksi niin olisikin nahdotonta tehdä toisessa harvennuksessa on täyttä potaskaa.
Osoittaa vain ,että sikarilla puuttuu kokemusta korjuuhommista. Ensiharvennuksissa liian kapeiksi tehdyt urat kostautuvat lähes aina. Viimeisimpänä esimerkkinä työelämästä kerron tapauksen ,jossa enska tehtiin 1070:llä ja ajettiin 810:lla ilman teloja. Hakkuumiehellä oli tapana ”häivyttää” urat tekemällä ne mahdollisimman kapeiksi ja mutkaisiksi. Hakkuu toteutettiin kesällä. Tuli seuraava talvi, jolloin jouduin ajamaan leimikon läpi valmiita uria pitkin talvileimikolle. Puita oli pakko poistaa niin paljon , että itseänikin hirvitti. Ei yhtään tarpeettomasti. Mutkat suoraksi ja ne puut pois ,jotka olisivat jääneet koneen alle tai kolhimiksi.Joka sitä uraa liikkuu saa taatusti vaikutelman liian leveästä urasta. Mikäli se olisi tehty kerralla sopivaksi, olisi näkymä ollut toinen.
Ensimmäisen kerran reagoin urien leveyksiin tilanteessa, jossa telavarustettu 1070 ei mahtunut kulkemaan Profin ja telattoman 810:n käyttämiä uria pitkin korjatessani alueen lumituhopuita. Kun laskettiin tuhopuut ja uran levittämisen seurauksena poistetut rungot , alue päätyi vajaatuottoiseksi. Ilman urien levittämistä olisi nipin napin tiheys riittänyt. Vastaavia kokemuksia on lukuisia. Niistä olen tehnyt sen johtopäätöksen, että urat on tehtävä riittävän leveiksi jo ensiharvennuksessa. …
Ja vielä yksi kokemus. Hakkasin enskan Nokka Jokerilla. Tarkoitus oli tehdä lähikuljetuskin samalla vehkeellä. Päättivät kuitenkin käyttää Mini Brunettia. Leveyttä metri enemmän, kun Jokerissa. Reilut urat syntyivät siinäkin savotassa ja paljon ylimääräistä työtä , kun ura oli käytävä erikseen levittämässä. ….eli kokemuksia löytyy myös pienemmästä kalustosta.
Siis on tehty mutkia. Mutta niitähän tehdään vain tarvittaessa. Nämä suorittavan esimerkit on niin kaukaa nykyisestä, ettei niillä ole paljon painoarvoa nyt.
Myös se kannattaa suorittavan käydä päivittämässä tietojaan,ettei 5m tahdo riittää ensiharvennuksella uraleveydeksi.
Pehmeillä mailla viisi metrinen ura ei ole ihme. Eikö kokemusperäinen tieto siitä, mitä liian kapean uran levittämisestä seuraa, kelpaa? Tehtiinpä enska millä vehkeellä hyväänsä , samaa uraa on voitava käyttää leventämättä myös seuraavassa harvennuksessa. Muuten on varauduttava parhaiden runkojen poistamiseen vanhan uran reunasta. Moto saattaa vielä vaivoin väliin mahtua, mutta ajokone tuokin jo terveisiä motokuskille palstalta. Kokonaisia kolhittuja puita juurineen pätkittäväksi laaniin. Sitten , kun niitä ei enää ilmesty, uraleveys on sopiva.
Tämä oli nyt ensimmäinen kakkosharvennus kapeammalla kalustolla tehdyn enskan jälkeen. Lopetimme ns. yleiskoneiden käytön ensiharvennuksilla n.10 v sitten. Niitä ”tarpeeksi” leveillä urilla hakattuja kuvioita harvennettiin taannoin eikä sieltä oikein mitään kertynyt. Lähinnä urien puolivälistä pystyi jotain ottamaan. Tältä kuviolta tuli tänään mittaustodistus, kertymä oli suurempi kuin arvio. Mielenkiintoista nähdä miten kuusikuvioilta alkaa tavaraa tulla.
Missäpäin Suomea tämä kohde on? Ensiharvennus on siis tehty 23 vuoden iässä? Se on tehty aika paljon myöhässä, jos vain osa puista nyt 32 vuoden iässä ovat tulleet tukkikokoon.
Mikähän on ollut lähtötilanne? Yhtiön metsissä, jossa pääasiassa työskentelin ja työskennellään yleiskoneilla tai isommilla, löytyy riitävästi puuta toisessakin harvennuksessa. Jos se lähtötilanne on tiheässä kasvanut riukumetsä ennen enskaa, voi puiden toipuminen toiseen harvennukseen olla vajavaista ja järeytyminen hidasta. Tällöin ei kerry mottejakaan.
Jostakin kumman syystä ajourat koetaan ongelmiksi vain yksityismetsissä eikä sama kalusto kelpaa korjuutöihin, joita ammattimaisesti hoidetuissa yhtiöiden metsissä käytetään. Omakohtaista kokemusta löytyy 30 vuoden verran Finsilvan ja UPM:n toimintatavoista. Hyvin kelpasi viimeisin 3,70 leveä pehmeiden maiden hakkuukone kaikkin harvennuksiin kesällä ja talvella. Taisi kovia maita olla jopa valtaosa kaikista hakkuista.
Visa, Pohjois-Savossa. Varmasti kaikkea ei ole tehty oikein, alkukehitys enskaan asti ollut muiden vastuulla. Hieman tiheä istutus kynnettyihin paltteisiin, vähän liian tiivis ja märkä maaperä, paikoitellen boorinpuutteen merkkejä ja raju hirvituho jonka takia enskassa poistin lähinnä vioittuneita ja kaksihaaraisia osin kokonsa puolesta parhaita yksilöitä. Paikoin tukkeutuneille ojille ja rumpuputkille näytin vähän kaivuria. Nyt puustoa katsoessa ja lähtötilanteen tietäen olen oikein tyytyväinen.
Niinhän se asia lopulta olikin, että kakkosharvennuksen alhaiseen kertymään vaikuttivat monet muut tekijät enemmän ,kuin enskaa tehtäessä käytetyn koneen koko. Omakohtaisia kokemuksia löytyy esim. energiapuuharvennuksista , jossa puusto on hoitamattomuuden seurauksena päätynyt huonoon kuntoon. Kasvatuslelpoisia puita kasvaa vain nimeksi, jolloin saatetaan päätyä päätehakkuutiheyteen jo ensiharvennuksen tuloksena. Harvennettavaa ei enää jää. Näissä tilanteissa on turha syytellä, että on käytetty liian isoa kalustoa. Lopputulos olisi sama koneen koosta riippumatta.
Nuakka kehui kakkosharvennuksen kertymää ja näkeehän sen kuvastakin, että kertymä on hyvä. Onko Suorittavaporras kuullut termin ”putkiaivo”. Vastaus on aina valmiina, ei tarvitse edes ymmärtää lukemaansa.
On kyllä ihan yleistä että kakkosharvennuksessa joutuu uria leventämään. Monella enskalla urat tehty aikanaan pienillä koneilla, jopa traktorilla jotka kiertelevät jopa yksittäisiä puita. Ei sellaisessa ole mitään jakoa isolla koneella kulkea. Kyllähän moto tietysti taittuu vaikka mistä, mutta ajokoneenkin pitäisi päästä kulkemaan kolhimatta puita.
Monesti myös näkee että urapuut on kolhittu teloilla jo edellisessä harvennuksessa mutkien ja liian kapeaksi tehdyn ajouran seurauksena.
Pihkatapin kannattaa lukea koko juttu . Avaaja kertoi kommentissaan luopuneensa keskiraskaiden koneiden käyttämisestä ensiharvennuksillaan siitä syystä, että joku enska oli mennyt käsittekyssä liian harvaksi eikä kakkosharvennuksesta kertynytkään puuta odotettua määrää. Oli siis ihan eri tapaus, kun kuvassa. Kävi kuitenkin ilmi , että palsta, joka oli päätynyt harvaan asentoon oli lähtötilanteessa hoitamaton ja moniongelmainen. Siitä ei saisi kunnollista millään vehkeellä. Lopputulos kaikesta luetaan valitettavasti varsin usein ainoastaan koneen ”ansioksi”ja varsinaiset juurisyyt jäävät vähemmälle huomiolle.
Tänä päivänä korjuuhommin on enemmistölle tarjolla vain noita joidenkin mielestä liian isoja koneita. Koneet on mitoitettu koko leimikkokokonaisuuden mukaan. Hehtaarin tai puolentoistakaan hehtaarin enskakuviolle saa tuskin mitää konetta tulemaan erikseen. Ne on tehtävä niillä, jotka tekevät aukot ja kakkosharvennuksetkin tilalla samaan aikaan. Jos paikalle tuotava kone ei kelpaa, ensiharvennukset jäävät tekemättä.
Kyllä Suorittava käytännön tekijänä on ihan oikeassa. Harvennuksessa pelataan aina niillä puilla, mitä metsässä on ja niillä sijainneilla, missä ne kasvaa. Myöskään harvennusten välillä ei metsään ilmesty uusia kasvatettavia runkoja. Jos enskassa ura jää kapeaksi, niin ei uran varressa olevien puiden taakse jätetä riviä odottamaan uran levennystä, vaan se harvennetaan normaalisti. Kun uran varressa olevan puun takaa otetaan runko pois, niin seuraava on 4-5 m päässä. Seuraavaan harvennukseen mennessä puut ovat kasvaneet paksuutta, jolloin ura on ennestään kaventunut. Nyt, kun otetaan se uran varressa oleva puu pois, niin sillä kohtaa ura on hyvinkin 7 m leveä.
Alueet, joissa on paljon luontaisesti syntyneitä runkoja, voi uran leveyden aika hyvin passata ohjeiden mukaiseksi. Jos siellä on vain istutetut rungot, tulee jo ensiharvennuksessa niitä leveitä kohtia. Jos taimen väli on keskim. 2,5 m, niin yhden kun ottaa välistä, niin siihen tulee 5 m aukko. Tähän kun lisätään kivien kiertämiset, niin leveä ura on tosiasia.
Sopivan leveät urat saa oikeastaan vaan suunnittelemalla ne ennen maanmuokkausta.
Kyllä noita konemiehiä on pakko vaan peesata. On se toisaalta kumma, kuinka käsitykset esim. konekorjuusta siitä kokemattomalla ovat niin vajaita, mutta kuitenkaan mitään ei voida myöntää!?
Ainut järkevä seikka hakata pikkuräpsyn jäljiltä harvennuksia, on tehdä se huomioimatta niitä uria ollenkaan. Jos mahdollista, tekee uudet poikittain, mutta jos rinteiden ainoat kulkutiet ovat ”tärvätyt”, tai on isoja pultereita, pakkohan entisiä reittejä on kulkea.
Kun tehdään 5m leveä ajoura 20m välein, poistuu tuotannosta eli pinta-alasta rli metsänomistajan rahapussista 20% . No tietenkin joku ura pitää olla, mutta tuntuisi että tarve 5m leveälle uralle johtuu kuskien ammattitaidottomuudesta (ei osata kääntää rattia – mitenkähän ne voi ajaa maanteillä, jossa on mutkia). Ja ehkä vähän ylisuurista-leveistä koneista.
Isot yhtiöt tekevät Md voittoja, voisivat ihan hyvin tinkiä siitä vähän, niin että tekijöiden kannattaisi ajaa kapeammilla koneilla = lisää pinta-alaa kansalliseen omaisuuteen.
Kyseenalaistan tuon 20%.
Paljonko on eh-rungon arvo pinossa, jonka saavuttamiseksi huonoihin kantohintoihin vedoten vaaditaan vaikkapa 3 metrin uria? Kuitenkin tukin myynnistä ja kohtuu kierto-ajasta muodostuu varsinainen tili…!
Suorittavan kannattaa lukea huolellisemmin, ennenkö alkaa tousten kirjoituksia oikomaan. Lueppas nyt huolellisesti, ilman päähäsi juuttunutta ennakkokäsitystä ja kerro uudestaan, miten Nuakka asian koki. En jatka tätä jankutusta, sinä tuskin maltat lukea uudestaan ja vaikka lukisit, et ymmärrä.
Unohtui vielä mainita, että sen kapoisen uran tekijällä on käytössään yleensä alle 10 metrin puomi ja nosturin teho olematon maksimiulottuvuudella. Urien keskiväli jää tästä johtuen helposti tieämmäksi ja kertymää kasvatetaan lähietäisyydeltä. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että seuraavassa harvennuksessa uria levitettäessä lähellä uraa on vähemmän valinnanvaraa ja ura leviää tarpeettomasti yksittäisiä runkoja poistettaessa. Varsinainen hakkuukerymä muodostuu pääosin vajavaisesti harvennetulta keskiosalta.
Kannattaa muistaa sekin, että monessa vanhemmassa keskiraskaassa harvesterissa on ollut 8 metrin puomi. Ja edellä mainittu haaste on koskenut niitäkin.Nykyään ulottuma on 11 metriä. Tasainen työjälki saadaan aikaan, mikäli kohteella on suositusten edellyttämä määrä kasvatuskelpoista materiaalia.
PS HeLan kannattaisi käydä kokeilemassa , miten metrisillä telolla täysvarusteltu ajokone käyttäytyy täydellä kuormalla ja erityisesti talvella lumessa ja hieman kaltevassa maastossa. Ei paljon ohjaaminen auta, kun painovoima voittaa kitkan ja aletaan liukua sivuttain. Nykyisiin uraleveyksiin on päädytty ihan tarpeen sanelemana.
Nyt kun on koivikosta kysymys, ei voi olla ynnäämättä foorumilla esitettyjen taimikkoharvennustiheyksien tilankäyttöä. Paljonkos harvennustiheys oli VJJ:lla, ja niitä on myötämäkeen hymistelty?!
Mikä se tekee uraleveyden muutamat kymmenet sentit sitten ristiriitaisen kaaoksen??
Suorittavan jutut joissa kokemusperäisesti kerrotaan miten nykykoneet eivät ole hallittavissa mutkissa, lumella, rinteissä eikä pehmeiköllä ja siksi urat tehdään riittävän leveiksi ovat kyllä hassuja. Ottakohan joku konevalmistaja tuosta mainoslauseen. Samoin jatkuva huolehtiminen toistuvista raivauksista kun taas ennenaikainen 20% avohakkuu odottamaan sitä seuraavaa harvennusta ei aiheuta kuin ”tonnin ilmeen”. No, ehkä meillä metsänomistajilla on hieman eri intressit.
On tutkittu juttu, että 2. harvennuksen ajourat ei enää vaikuta puuston kasvuun haitallisesti vaikka ne tehtäisiin eri kohtiin kuin ensiharvennuksen urat.
Kantavuus ja maaston muodot määräävät ,mihin urat tehdään. Läheskään aina uraa ei ole mahdollista tehdä eri kohtaan.
Kannattaisi miettiä ja tutkia sitäkin, mitä seuraisi , jos enskan puut kasvatettaisiin kunnon mittoihin. Keppimetsään tehty ura vaikuttaa aina leveältä. Toistan vielä kysymyksen: ”Miksi yhtiöiden ja yhtiöiden hakkuissa uraleveyksistä ei valiteta?” Ensiharvennukset tehdään hieman järeämpään puustoon ja täystiheisiin kohteisiin. Tällöin nykyvehkeille sopivat urat eivät haittaa. Koneiden koko on kompromissi, jonka kanssa on vain opittava elämään.
Onhan päivän selvää, ettei alle euron 50 litraisen eh-puun kohtuullinen uraleveys voi kaataa kannattavuutta. Muita virheitä väännetään korjuiden syyksi.
Voisiko yksi selitys olla se, että metsäyhtiöt mitoittavat omissa metsissään hakkuut ensisijaisesti korjuun tehokkuuden näkökulmasta? Jos leveämmät ajourat nopeuttavat korjuuta tai parantavat saantoa koko hakkuuketjussa, ne voivat olla tietoinen taloudellinen valinta. Tällöin olisi kiinnostavaa tietää, arvioidaanko yhtiöiden omien metsien hakkuujälkeä samoilla kriteereillä kuin yksityismetsissä.
Monesti se 2 harvennus kannatta tosiaan tehdä enskan ajourista välittämättä, jos eka on tehty minikoneilla, haamu urilla tai mutkittelevana, manu hakkuuna tms. Koivikoista ei kyllä juuri ole kokemusta, ja jos eka on tehty keskikokoisella, saattaa suorittavan skenaariot kyllä realisoitua. Paras, jos saa enskalle ja tokalle saman kuskin.
Yhtiöiden metsissä aivan samat kriteerit ,kuin yksityisellä puolellakin. Ymmärrystä löytyy kuitenkin niissä tilanteissa ,joissa olosuhteet estävät mallisuoritukset.
Totesin edellä koneiden olevan kompromissi. Entiset talvikohteet ovat viime vuosina muuttuneet kesäkorjuukelpoisiksi, kun käytetään kantavia teloja. Tämän myötä koneiden leveydet ovat kasvaneet vajaasta 3:sta metristä lähen 4:ään metriin .Sama kone ,jolla voidaan hakata aukkoja ,ja väljennyksiä, soveltuu myös ensiharvennusten tekemiseen. Koko savotta tilalla on toteutettavissa yhdellä käynnillä .Parhaimmillaan säästyy koneketjulta kaksi siirtoa, kun kaikki hakattavat kuviot voidaan yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi. Koneet ovat tämän seurauksena enemmän aikaa oikeissa töissä. Lavettiralli ei tuota.
Ainoa tilanne, jossa ajoura hakataan tietoisesti leveäksi on, kun harvennuksen takaa on päätetty myydä aukolta hakkuutähteet. Ne on sellaisia heinäkuormia, että ura on oltava 7 m leveä. Muulloin on vain kyse siitä, mahtuuko puiden välistä, vai ei. Jos ei mahdu, otetaan toinen pois. Näkymä edessä ratkaisee, kumpi otetaan. Olen sen niin monta kertaa todennut, että kun alkaa väistää yhtä hyvää runkoa, hetken päästä joutuu ottamaan tuon koukkauksen takia kaksi hyvää pois. Ennakkoraivauksen merkitys korostuu, mitä vaikeampi maasto on. Jos kivet ja muut esteet havaitsee ajoissa, voi niitä lähteä väistämään jo ennakkoon. Jos este huomataan vasta kohdalla, sen kiertäminen vie monta kasvatuskelpoista puuta.
Ensiharvennukset tehdään hieman järeämpään puustoon niin nykyvehkeille sopivat urat eivät haittaaa? Äkkiä laskien se ura vie saman verran pinta-alaa puuston järeydestä riippumatta.
Maan pinnalla ura vie saman verran tilaa, mutta mitä järeämpi puusto, sitä leveämmät latvukset. Latvustollehan harvennuksissa tilaa tehdään. Jossain vaiheessa latvusto vaatii niin paljon tilaa, ettei uran leveydellä puiden juurella ole merkitystä. Siksi puheet 20% tappioista voi jättää omaan arvoonsa. Harvoin puu niin paksuksi kasvaa, että rungot alkavat hangata toisiaan.
”…yksi selitys olla se, että metsäyhtiöt mitoittavat omissa metsissään hakkuut ensisijaisesti korjuun tehokkuuden näkökulmasta?..”
Jos yhtiöt eivät ajaisi korjuun tehokkuudessa myös mo:n etua, hehän nujuaisivat pikku räpsyillä, maksaisivat oikeat kulut päältä ja rippeet kantohinnasta mo:lle.
Kenen metsätaloutta se innostus palvelisi?
Edellä hyviä ja- asiallisia näkemyksiä koneellisesta korjuusta nuorissa metsissä. Heinäkuun alussa oli tilaisuus pyytää pystykauppa tarjouksia ja kaupata ensiharvennuksia n. 8,5 ha:n verran, alue oli 70 % kesäkorjuu kelpoista.
Tarjouksia pyysin myös ns. pienellä kalustolla korjuusta. Pienen kaluston tarjouksia tuli vain yhdeltä toimijalta. Kantohinta oli 25 % pienempi kuin normaali keskiraskaan kalustolla korjattuna, siis huomattava.
Aiemmilta vuosilta minulla on pelkästään myönteisiä kokemuksia keskiraskaan kaluston korjuusta, eli vakaa kone ja pitkä ulottuvuus kuormaimella, ja lisäksi se ammattitaitoinen kuljettaja.
Oma arvio leimikon järeydestä on 60+ litraa runko, jos leimikon keskijäreys olisi 80+ ostaja voisi maksaa siihen 3 euroa lisää hintaa, nyt kuiduille kantohinnaksi muodostuisi 60 litran todennäköisellä järeydellä n. 17 e /m3.
Hyvältä näyttää ja uusi kuusi sukupolvi tekee nousuaan alla.
Vähän vieroksun osaa keskustelun sävyä että halveerataan toisen mielipidettä, istutaan vankasti omassa bunkkerissa. Metsät ja olosuhteet on niin erilaisia, absoluuttista totuutta ei ole. Tavoitteet on erilaisia.
Suuret yhtiöt pyrkivät kuitupuun maksimointiin ja mo:t tukkipuun. Siksi ajouraleveyskin on toissijainen asia yhtiöiden metsissä.
Konstapylkkerö hyvin sanoitti omat ajatukseni. Koska ensiharvennuksessa enimmäkseen saadaan kuitupuuta, niin itse lähtisin jo istutusvaiheessa minimoimaan kuitupuun tuottamista ja pyrkisin istuttamaan lähelle päätehakkuutiheyttä, jos laki sallisi. Jos se 5 metrin ajoura on optimi puiden kasvulle, niin tässä olisi ehdotuksia, miten istutuksella siihen pääsee:
1. Neliöruudukko (400 puuta/ha)
Jokainen puu on 5 metrin päässä naapureistaan sekä sivu- että pystysuunnassa.
●─────●─────●─────●
│ │ │ │
│ 25 │ 25 │ 25 │
│ m² │ m² │ m² │
│ │ │ │
●─────●─────●─────●
│ │ │ │
│ 25 │ 25 │ 25 │
│ m² │ m² │ m² │
│ │ │ │
●─────●─────●─────●
Puun ”oma alue” = 5 × 5 = 25 m²
10 000 m² ÷ 25 m² = 400 puuta/hehtaari
2. Kolmioistutus (noin 462 puuta/ha)
Joka toinen rivi on siirretty puolikkaan välin verran sivulle.
●─────●─────●─────●
╲ ╱ ╲ ╱ ╲ ╱
●─────●─────●─────●
╱ ╲ ╱ ╲ ╱ ╲
●─────●─────●─────●
╲ ╱ ╲ ╱ ╲ ╱
●─────●─────●─────●
Tällöin puut muodostavat tasasivuisia kolmioita. Jokaisella puulla on edelleen 5 metrin etäisyys lähimpiin naapureihin, mutta rivit ovat limittäin, jolloin samaan pinta-alaan mahtuu enemmän puita.
Istutustapa Puita/hehtaari Tehokkuus
Neliöruudukko 400 100 %
Kolmioistutus noin 462 noin 15,5 % enemmän
Kolmioistutus on geometrisesti tihein tapa sijoittaa pisteitä tasolle niin, että lähimpien puiden väli pysyy samana (5 m). Siksi samalla istutusvälillä saadaan noin 62 puuta enemmän hehtaarille kuin neliöruudukossa.
Tuossa ollaan suoraan
päätehakkuutiheyksissä?! Metsäproffat maitsevat kuitenkin takaisinsijoituksen pienuudesta vakuudeksi siitä, että riittävästä taimimäärästä syntyy laatuharventaen mahdollisimman täystiheä tukkimetsä.
En lähtisi tuohon.
Köppäkynsi: Oletko päässyt tutustumaan tuohon 5 metrin taimivälin istutuksiin ja sen myöhempään kehitykseen ?
Yleensä harvassa kasvava puusto pyrkii kasvattamaan oksistoaan jo taimivaiheesta- alkaen ja samalla pituuskasvu kärsii kun viereisten puiden varjostus puuttuu, tämä etenkin rehevillä ja puuta hyvin tuottavilla valoisilla kasvupaikoilla.
Täytyy kompata Visaa, tuon ikäinen koivikko pitäisi oikein hoidettuna alusta lähtien olla jo päätehakkuuikäinen- ja kokoinen. Koivikon eh pitää tehdä jo 10-13v iässä kun on hoidettu alusta asti oikein, toinen harvennus viimeistään 20-22v iässä.
Näin varmaan on optimitilanteessa, edellä kerroinkin mitä ongelmia tässä oli ollut ekat 20v. Mikähän on muuten taimien jalostushyöty nyt 35-40 vuoden takaisiin verrattuna?
On mainintoja 20-25%:sta.
Satojen hehtaarien metsätilalla ollevat ykköskuviot, joilla kaikki tekijät voivatkaan mennä nappiin? Lehtomaisista kuiviin kankaisiin ja soihin. Niissä kussakin on omat sovellutuksensa.
Tutkimuksia 400 tainta/ha ei oikeastaan ole, koska nykylainsäädännöllä metsänuudistaminen katsottaisiin silloin epäonnistuneeksi. Valtaosa suomalaisista alkutiheyskokeista on suunniteltu aikana, jolloin tavoitteena oli maksimoida sekä puuntuotos että sahatukin laatu. Niissä ei yleensä laskettu vaihtoehtoja, joissa säästetään istutuskustannuksissa ja hyväksytään hieman karkeampi laatu.
Nykyisin tosin ei makseta tukin laadusta lisähintaa, joten onko sillä sitten väliä?
Minusta olisi erittäin kiinnostavaa mallintaa esimerkiksi nämä kaksi vaihtoehtoa käyttäen nykyisiä taimien, istutuksen ja puukaupan hintoja:
1600 tainta/ha, perinteinen metsänhoito.
400 tainta/ha + luontainen taimettuminen, jossa oletetaan, että luontainen puusto täydentää metsikön onnistuneesti (Lopputulos riippuu kuitenkin kasvupaikasta, puulajista ja hirvieläintuhoista).
400 tainta/ha + luontainen taimettuminen voi olla perusteltu ratkaisu, jos tavoitteena on:
– sekametsä
– jatkuvapeitteiseen kasvatukseen soveltuva lähtöpuusto
– luonnon monimuotoisuus
Ok, olisi kiva kokeilla taas koivulle uudistamista kaiken kertyneen tiedon kanssa. Toivo koivun ja männyn kasvattamisesta hirvien suhteen on nyt täälläkin vahvistuneessa karhukannassa. Aitahommatkaan ei oikein nappaa, entisessä elämässä tuli sitä lajia tehtyä tarpeeksi.
Metsänomistaja voi tehdä itse ratkaisun, että harvennukset teetetään keskiraskaalla motolla, jossa on 11m puomi ja ajetaan pienemmän kokoluokan ajokoneella (esimerkiksi Deeren 810/910/1010). Tässä tapauksessa tasaisella ja kantavalla maalla ajouraleveyden pitäisi olla max n. 4m. Ajosta joutuu maksamaan ekstraa verrattuna isoon ajokoneeseen, mutta 1-3€/m3 tarkoittaa 50-200€/ha. Muutama kasvamaan jäänyt tukkipuu kakkosharvennuksella kuittaa sen.
Seuraava harvennus olisi hyvä tehdä samalla kalustolla. Varmasti tulee ongelmia, jos esimerkiksi kuusikko on ensiharvennettu 900r/ha tuolla kalustolla ja kakkosharvennus ajetaan kesällä isolla ajokoneella 1m leveillä teloilla. Tällöin ei ole edes runkoluvun puolesta varaa harventaa metsää, koska kaikki rungot joudutaan poistamaan urien varresta.
Oletetaan on 5m leveä (eli todellisuudessa vielä leveämpi, koska uraleveys mitataan kapeimmasta kohdasta 10m pitkältä pätkältä uraa).
Tällöin ensiharvennuksessa ura syö 25% pinta-alasta, eivätkä reunapuut pysty noin leveää uraa hyödyntämään kasvussaan kokonaan.
Jos hakataan 5m uhrilla hehtaari tiheyteen 1100r/ha, jokaisella puulla on 6,8m² jäljellä tilaa. Ilman uria saman verran tilaa olisi, jos runkoja olisi 1467/ha. Yksittäinen puu ei siis saa kovin paljon lisää tilaa ensiharvennuksessa muualla kuin uran varressa, jos hakataan leveitä uria.
Mehtäukko kannattaa edelleen hakkuu-ohjeen kivennäismaiden pää-asiallisia 4-4,5 metrin leveyksiä. Siinä toimii esim. 855 CX loistavasti vähillä ajokerroilla.
Kunekoski:..”Jossain vaiheessa latvusto vaatii niin paljon tilaa, ettei uran leveydellä puiden juurella ole merkitystä. Siksi puheet 20% tappioista voi jättää omaan arvoonsa..” ,kuin myös oma viittaukseni.
On tuijotettu halvan eh-rungon arvon perusteella kasvu-ja tuotostappioihin. Väittäisin, että manuteko 40m uravälein jotka kakkosessa aukaistaan olisi ”ihannetapaus” puuston suhteen. Mutta kun siihen lasketaan miestyön hinta verrattuna 4-4,5 m jo tehtyyn kuitu-uraan, tuotto-ero saattaakin kääntyä toisin päin…
Nuoressa metsässä on vaikkapa 2000 80 litraista runkoa, joissa suoria tulevaisuuden tukkipuita 800 kpl. Ensiharvennuksessa on tarkoitus saada mahdollisimman tarkoin nuo 800 puuta jäämään pystyyn. Siinä on paikkansa haamu-uralla ja kapealla motolla. Kakkosharvennuksessa poistetaan uralta tukkia, siinä on valtava ero siihen, että poistetaan kuitupuina puut, joiden arvo on 5 – 10 kertaa suurempi 15 vuodessa, Tämä on ihan yksinkertai en asia ihmiselle, joka vähän on asiaa miettinyt eri perspektiivistä, kuin mottien keruu. Kannattaa pyytää metsäyhtiöiltä semmoiset koneet, mitkä milloinkin parhaiten sopivat, joka kuvio ei ole täynnä kiviä ja jyrkkiä rinteitä tai pehmeikköjä.
Kuitupuu 100 litraa 2 euroa. Tukkipuu 300 litraa vähintään 16 euroa (200 litraa tukkia). Tai jos tuossa jää kuitupuu 300 litraa, tuleehan diitäkin 6 euroa. Pointti on se, että ensiharvennuksessa pitäisi hoitaa metsä tuottamaan mahd. hyvin.
Yritykset kasvavat kovaa vauhtia. Ostavat pienempiä ja karsivat toiminnasta rönsyjä. Pienet koneet tuottamattomina ensimmäisenä. Pienten koneyritysten kanssa ei tehdä edes sopimusta puhumattakaan koneista, jolilla ei saada ripeästi puuta tehtyä ja tien varteen. Puunkasvatusmetodit kannattaa mitoittaa tältä pohjalta. Pienet koneet haamu-urineen on syytä unohtaa ,mikäli on aikomus saada ensiharvennuspuita kaupaksi.
Toisinsanoen ensiharvennus on nykyään ensisijaisesti sellupuun tehokasta keräystä, eikä oikea-aikaista ja metsän tulevaa tuottoa optimoivaa hoitohakkuuta.
”..eikä oikea-aikaista ja..” Kun tässä on joiden kuiden ihannoima energiapuu, siihen tuo osuu. Eipä oikein muuten, kun noudatetaan metsänhoidon ohjeita. Taimesta tukkipuuksi on välttämätön kuituvaihe, väitti perkolainenkin mitä hyvänsä.
Ihan joka kommenttia en ole lukenut, mutta täydentäisin tuota tuottavan pinta-alan määrää. Eihän 4-5m ajouran reunapuut ole toiselta kantilta oksattomia vaan näiden puiden latvus hyödyntää suuren osan ajouran pinta-alasta. Ei voida laskea 20-25% tehotonta alaa kun puut muutenkin ajourien välissä ovat esim. n. 3m välein. Tällöin ”tehotonta” alaa on vain 1-1,5m ajouraa kohden. Nämä ajouranvarsipuut myös kasvavat keskimääräistä paremmin valon ja tilan takia joten sekin vielä kaventaa eroa urattomaan kasvatusasentoon.
Oma näkemykseni on, että riittävän leveä ura (n. 4,5m) on paras jotta parhaat uranvarsipuut kasvavat suurelta osin vielä toisenkin harvennuksen jälkeen. Ensiharvennusurat ovat hetken leveähkön näköiset mutta paksuuskasvu ja suhteessa vielä suurempi juurenniskojen leventyminen ”kaventavat” uria ennen toista harvennusta.
Tuo on Jalmari totta, urahävikkiä on se mikä on yli optimin puuvälin kulloisellakin runkoluvulla. Jos enskaura olisikin tuo 4-4,5 sen kanssa voisi elää, mutta kuten täälläkin asiantuntijat ovat todenneet ei nykykoneilla voi tehdä eikä ainakaan ajaa hallitusti noin kapeaa uraa kuin lumettomalla, tasaisella ja kovalla maaperällä. Ja koska istutusväli taitaa olla n.2 metriä, tulee urasta käytännössä 6-7metriä leveä. Eli poistetaan se puurivi jonka poistamisella pelotellaan toisessa harvennuksessa mikäli ensiharvennus on tehty kapealla koneella? Mitä pahaa siinä on jos se puurivi saa kasvaa odottamassa parempituottoista hakkuuta. Tosin nykyään kun harvennukseen alkaa tulla vain laikutettuja kuvioita entisten äestettyjen sijaan ei mitään selviä puurivejä edes ole.
Tosiaan menetys ei ole tuota 25% 5m urilla. Jos puut hyödyntävät vaikka 1,5m puoleltaan, 4m urilla 1m menee hukkaan, 5m urilla 2m.
Mutta kuten sanoin, virallinen 5m ura on minimileveydeltään 5m, keskimääräinen leveys on enemmän. Esimerkiksi 5,5-6m koska puut eivät kasva aina juuri 5m päässä toisistaan. Silloin alkaa olla 3m leveä kaistale hyödyttömänä.
Uran varsi pitäisi optimitilanteessa jättää tiheämmäksi kuin urien välinen keskikohta, mutta valitettavasti näin ei monesti ole. Puuta saa nopeammin uran varresta kuin puomin maksimiulottumalta. Jos uran varsi on hakattu vielä harvemmaksi kuin urien välinen keskikohta, käytännössä puut eivät enää hyödy uran lisätilasta, koska tilaa on muutenkin enemmän puilla uran varressa kuin urien välissä kasvavilla puilla.
Uran varret päätyvät helposti liian harvoiksi,jos koneessa on alle 10 metrin puomi ja/tai palsta huonosti raivattu. Mitä vähemmän näköesteitä, sitä tasaisempi työn jälki.
Jalmari6 esitti hyvin käytännöllisesti asiaa. Kun tähän kytkeytyy taimikonhoidot, oikeat keli-olosuhteet ja oikea puunkorjuun kypsyys, ollaan riittävän lähellä onnistumisia.
Se kuituvaiheen perusteeton uratappiopiikkiä ei ole ollut olemassakaan!
Peesaan mehtäukkon summausta: hoitohistoria ja toimenpiteiden oikea-aikaisuus kun ovat kunnossa, niin tuo uraleveys kyllä onnistuu. Hoitamattomuus ja normi pölli-/rankakorjuun ulkopuoliset korjuumetodit aiheuttavat huomattavan suurta vaihtelua korjuujälkeen. Näissäkin onnistumisia toki tulee, mutta osuus huomattavasti pienempi.
Jos taas lähtökohta on jotenkin vinoutunut, niin eipä se korjuujälki sitä enää paremmaksi tee, korkeintaan tasaa vanhoja virheitä. Ja ihan järeämmästä päästä on korjuuketjut olleet ja hyvää jälkeä syntyy suurelta osin. Kuljettaja tottakai suuressa roolissa!!
Kova on kysyntä koivukuidulla, kaikki oli jo ajettu tehtaalle vajaa viikko hakkuun jälkeen. Voi olla varastot tyhjänä lintuloman jälkeen.
Noin puolet ajouran leveydestä menee hukkaan leveillä ajourilla ensiharvennuksen jälkeen. Tappiota tulee tulevaisuuden tukkipuiden menetyksestä, ei niinkään kuitupuun. 2 m/ajoura tarkoittaa 10 x100 m alueen / ha jäämistä kasvatuksen ulkopuolelle , kun ajourien reunavaikutuksen hyöty on otettu huomioon. Se on n. 80 kpl tukkipuuta . Kantorahassa esim. n.400€+3000€/ha . Vaihtelevasti mm. kasvatusajan, puulajin ja muiden syiden takia.
”Leveistä ajourista”on vastuutonta tehdä yleisiä. Korjuussa niistä tulee noottia ja palaute, niin ei voi tehdä jatkuvasti ja syyttä.
En ole koskaan nähnyt missään surkutteluja monikymmenvuotisten tarpeellisten metsäteiden ( 10-12 m) tai ojalinjojen ( 6m) syömää puunkasvatuspinta-alaa…
Näkyväthän tuolla sitkeästi vielä jotkut kasvattelevan puita ojan tien puolellakin. Pilaavat kuitenkin tiensä ajan myötä, kun kunnossapito on hankalaa.
Hirmuinen hätä samanaikaisesti hakata keskenkasvuista puustoa tilan käydessä liian ahtaaksi latvuksille. Sen jälkeen koittavat saada riukuja kasvamaan ja syyttävät heikosta kasvusta ajouria. Kun poistettavien runkojen keskitilavuus saadaan hilattua yli 100:aan litraan ja korjukertoja vähemmäksi, ei ajourien leveyksistä tarvitse huolehtia. Ne on kuitenkin alusta alkaen tehtävä sopiviksi koko korjuukiertoa ajatelleen. Saattaa tosin aluksi vaikuttaa hurjilta ,mikäli hakataan ura alle 50 litraiseen puustoon. Se on toki jokaisen oma valinta.
Kuinka paljon leveämpi on ura 50 litraisen puuston harvennuksessa verrattuna 100 litraiseen?
Noin lahjakkaaseen kysymykseen vastaus löytyy niiltä, jotka korjuuttavat alle 50L isoa taimikkoa energiapuuksi.
Eikä kun varmistaisin vaan kun edellä luki näin ” Kun poistettavien runkojen keskitilavuus saadaan hilattua yli 100:aan litraan ja korjukertoja vähemmäksi, ei ajourien leveyksistä tarvitse huolehtia….. Saattaa tosin aluksi vaikuttaa hurjilta ,mikäli hakataan ura alle 50 litraiseen puustoon” Maallikko voisi ajatella ettei uraleveys riipu puuston koosta.
Kun otetaan huomioon kokonaisuus,jossa monesti ennenaikaisen ensiharvennuksen edeltä tehdään ennakkoraivaus, saattaa näkymä hakkuun jälkeen hirvittää äkkinäistä. Maisema on muuttunut rajusti. Katse kohdistuu ensimmäisenä ajouraan ,joka vaikuttaa(- ei välttämättä ole-) liian leveältä. Kyse on siis vaikutelmasta. Kun vastaavaa kuviota katsellaan muutama vuosi hakkuun jälkee puiden latvusten alkaessa sulkeutua, näyttää jo huomattavasti paremmalta.
Kun puut kasvatetaan alusta alkaen hieman harvemmassa eikä hötkyillä harvennukselle ennen aikojaan , ei kontrasti hakkuuta edeltävän tilanteen ja hakkuun jälkeisen tilan välillä ole kohtuuttoman iso. Kookkaampien puiden keskellä kulkeva ura näyttää pienemmältä verrattuna tilanteeseen, jossa ura kulkee onkivapojen seassa. Usein ne ”onkivavat” ovat lisäksi useita metrejä lyhempiä, joka lisää vaikutelmaa leveästä urasta.
Olisi vihdoin aika päästä eroon toimintatavasta, jossa raivaukset tehdään liian myöhään ja liian varovaisesti ja vahinkoa pyritään korjaamaan ennenaikaisilla hakkuilla. Oikeaan aikaan toimittaessa koneen koko ei ole ongelma.
Ok, eli on vain näköharha että ura olisi kapeampi järeämmässä metsässä. Tilaa menee hukkaan yhtä paljon molemmissa tapauksissa. Jos huonosti raivattu metsä harvennetaan, omistajaa rankaistaan 5-6 metrisellä uralla. Ajoissa raivatun , hyvin järeytyneen metsän omistaja palkitaan maltillisella 500-600 cm kapealla uralla.
Urien leveyteen vaikuttaa myös kantavuutta parantavien hakkuutähteiden määrä ja poistettujen runkojen kantojen koko. Nekin parantavat kantavuutta. Jos juren niskoja ei pystytä riukumetsissä suojaamaan, ura on tehtävä niin leveäksi, että vahinkoa ei synny. Lisäksi,jos ura alkaa pettää, sitä on pakko levittää ,jotta ei synny kohtuuttomia painumia. Raide tulee telan leveyden verran entisen raiteen viereen ja homma jatkuu. Näin joutuu joskus tekemään riukumetsissä, joista kantaviutta parantavaa materiaalia ei kerry riittävästi. Isommista rungoista ja vahvemmista oksista kertyisi runsaammin hakkuutähteitä.
Ihan pieni ristiriita nyt näissä jutuissa. Nykykone leveine teloineen kulki ensin melkein sukkasillaan, nyt pitääkin olla kaikki mahdolliset risut alle. Iso kuormatila mahdollisti kerta-ajon per ura, nyt pitää ajaa joka kerta eri raidetta. Juuren niskat olivat ensin turvassa kun on telit ja telat joissa hokit eivät osu mitenkään juuren niskoihin, nyt ne pitää kuitenkin suojata. Miksei voi reilusti myöntää että koneiden paino ja leveys ajaa vain polkuhinnalla urakoivien yrittäjien ja metsäteollisuuden etua, ei puuston,maaperän ja siten metsänomistajan etua.
On vai niin, että yleinen korjuu-ohje on havuttaa uria mahdollisuuksien mukaan. Jos ei kanna, jotain on pielessä.
Jos annettu tekstsi ei antanut vastinetta, olkoon ja tolskatkaa kuin haluatte.
Jos ei kanna on kone liian painava. Se on yleensä pielessä.
Asiaa on tutkittukin. Pienehkö/max. keskiraskas kone on parempi pehmeille maille kuin iso kone. Siinä oli huomioitu vähemmän ajokerrat isolla koneella. Eli siis parempi on ajaa 13-15t ajokoneella ja 10-11t kuormilla kuin 20t ajokoneella 15t kuormilla.
Luonnollisesti isommalla on halvempi ajaa/m³ ja siksi niillä ajetaan ja yritetään saada ne pysymään pinnalla telaratkaisuilla yms. Ei se ole kuitenkaan optimitilanne metsänomistajien kannalta.
Hankinnoilla saat ajaa vaikka runko kerrallaan. Kun keskiraskas ketju ei ole viritetty takaisin maksettavaksi hankintamyyjän nökkösten varaan, siihen on pakko soveltaa kompromisseja.
Ketjun koneiden 8-pyöräisyys ja ajanmukaiset telat vie hyvin pitkälle, sekä ammattimaisuus kaikissa vaiheissa VAIN mahdollistaa tarpeeksi suurten puumäärien korjuun. Lyhyet talvikelit on myös suuri rajoite. Alan kokonaiskuvassa ei ole muuta mahdollisuutta.