Vanha peltoheitto josta kuitenkin jo sato kuusta korjattu muutama vuosi sitten. Rehevä mustan mullan maaperä ja sinällään kaikki kasvaa huimasti. Paitsi yksi varma toppari, hirvet! Haapa toivoton aidasta huolimatta. Männytkin oli suojattomia kun ei lunta. Kuolee kun latva syöty. Näistähän ei tuhona jälkeä jää-kesä peittää. Mutta eipä nouse kuin kuusta jälleen. Luontaista ja laatu sitä sitten kun on.
Tarkennan vielä että muokkausmättäisiin on tullut luontaista mäntyä naapurien reunametsistä ja elättelinkin toiveita että saisin sekametsän aikaan. Haapaa istutin mättäiden sijasta viereen koska maa on niin pehmeää ja multavaa että taimet olisi kaatuilleet miten sattuu. Nytkin niitä on kyllä kaatunut hirvien murjomina. kuusta on koko alalla tasaisesti, siis luontaista aliskuusta edellisen metsän jäljiltä. Kauhea on kasvuhalu kaikilla puulajeilla mutta lähes joka kevättalvi toistuu hirvien vierailu pahimpaan aikaan kun akkupaimenaita on heikoimmillaan. Jostain aina haetaan se läpitulo, yleensä ojien kohdista. Nyt kun lunta ei ollut suojana nuo männynkin taimet syötiin todella tyyni. hyvin kun olivat mättäissä näytillä. Harjavallassa toivoisi todella että riistaruokinnan tehoilla (joka nyt pyörii kyllä aktiivisesti muutamien henkilöiden toimesta) syötettäisiinkin ensi jahdissa lyijyä senverran roimemmin että tämä kylän reunametsien vakiolaumakin saataisiin hajoamaan ja vähiin. Kumminta on että lauma tiedetään mutta siihen ei oikein ole kajottu.
Syy ei ole hirvissä. Heinät olisi pitänyt myrkyttää ja kitkeä pois. Kaikki risut olisi pitänyt ajaa trimmerillä pois, ettei houkuttele hirviä alueelle.
Ja tämä oli sitten sarkasmia.
Uskon sen! Noin tuolta kohta eräs nimim. varmasti tullee lataamaan!
Pitää muuten lisästä yksi laji joka myös kasvaa tuossa alassa huimasti ja se on metsävadelma. ja onkin pirullinen kun on vahvaa ja todella pistävää laatua! Näkyy kuvissakin kyllä eli ei ole pajukkoa vaan sitä per…een vadelmaa!
No tuossa ei ainakaan tarvitse korkolaskuja sen selvittämiseen , että ei ole kannattavaa. Selviää yhdellä vilkaisulla.
Kuvien perusteella näyttäisi myös olevan hyvää kuusen maata. Koska peltona ollut, niin hivenlannoitusta varmaan kaipaisi, ettei latva pensastu. Täällä kyllä kuusikin maistuu hirville ja tarvitsee Trico-käsittelyn.
Toisessa kuvassa taustalla hyvännäköisiä kuusia, joista ainakin yhdessa olen näkeväni pitkän vuosikasvun.
Niin minustakin tuo on kuuselle sopivaa maapohjaa. Itse olisin kyllä kokeillut kuusta ihan aluksi. Tuo haavan viljely on hirville ja jänikselle vähän kuin syömään käskis
Noh, kuusi on sinne vahvasti tulossa jokatapauksessa eikä siinä alalla oikein enää muuta voi. Kasvu kuusella on tosi pitkillä vuosikasvaimilla kyllä mutta onhan tuo kuvan yksi ehjänä säilynyt haapakin mennyt kovaa menojaan. Muita ei sitten montaa olekkaan jotka olisi ehjänä jatkoon pääsyssä. Siinä on maaperässä 0,3m. mustaa multaa ja sitten alla hiekka. Multa on varmaan ollut hyvää peltomaata. Hiukan sentään sekana koivua myös. Kurki oikeassa, pensastumisilmiötä hiukan havaittavissa.
Kurjen mainitsemat kuuset ovat muutama vuosi aiemmin istutetulla saralla olevia myös luontaisia. Siellä haapakin onnistui paremmin muuten mutta niiden rungot kalvettiin joku kevättalvi myös todella pahasti. Ovat aika hyvin kylestyneet mutta laatu tietysti vähän kärsi. Siinäkin saralla tosiaan saa ensiharventaa kohta haapaa ja muuta lehtipuuta pois ja kuusta jättää. Siellä sentään tasaisempi tulos kuitenkin. Kuusikin on kova kirimään kyllä lehtipuun kanssa.
Olen joutunut toteamaan että männyn istuttaminen on turhaa hommaa. Istutetut männyntaimet ei täällä seuraavaa kevättä nää kun syödään pois…
Tuossakin kuusentaimet olisi olleet paikallaan mutta kun se ”kuusi-uskovaisuus” taitaa olla aloittajalla jonkinlainen kynnyskysymys…
Kuusta tulee luontaisesti enkä haluakkaan pelkkää kuusimetsää. Kyllä tuosta jonkinmoinen sekametsäkin vielä saadaan. Hiukan paukkuja peliin niin kyllä se siitä..
Niin, istutit sitten hirville rehua ja sait kuusi/koivuvaltaisen sekametsän…
Noh, oppi ja ikä jne…
Kyllä näinkin mutta minulla sekametsä kyllä pitää sisällään myös haapapuun ja sitä nyt kuitenkin tällekkin alalle jää myös kasvuun. Ensiharvennuksella tietysti pitää noita hirvien raiskaamia osa poistaa. Tuossa kakkoskuvassa kyllä näkyy miten haapa on edelleen ykköspuu edelliselläkin kuviolla. Kuusta ja mäntyä ja koivua, kaikkea löytyy sielläkin edelleen. On valinnan varaa mihin suuntaan haluaa harvennuksella metsää suunnata. Noissa kaikissa tullee haapa jäämään vähemmistöön ensiharvennuksen jälkeen koska hirvien raiskaus on tehnyt niistä automaattisesti kuitulaatua. Onko tuo nyt sitten kenen oppia ikä kaikki. Näinhän tätä tarinaa on kohta 25 vuotta tehty. Muissa on vielä pysytty laatukartalla senverran että haapa on saanut rauhassa kasvaa päätehakkuukokoon asti. Joten oppisiko ikä kaikki-riistahallintokin välillä jotain ja aloittaisi suunnitelmallisen ja tehokkaan Satakunnan hirvikannan laskun. Edes suositustiheyksiin kun päästäisiin. Yhteisesti sovittuihin. Eikä aina väistelisi totuutta näillä MTK:n kautta pyöritettävillä saduilla. Nyt mennään taas huonompaan suuntaan.
Jopas on kummaa kun hirven syömä männyntaimi on ruskistunut. Minulta kun hirvet söivät istutustaimikon niin ei suinkaan jäljelle jäänyt osa taimesta kuollut ja ruskistunut vaan on edelleenkin komean vihreää ja tuuheaa. Hehtaaria kohden istutetuista 2200 taimesta syötiin pahoin vaurioituneeksi 827 kpl ja lievemmin vaurioituneeksi 813 kpl eli yhteensä 1640 kpl. Pahoiv vaurioituneeksi katsotaan se kun taimi on syöty niin että ylin oksakiehkurakin on syöty, lievemmin vaurioituneesta on syöty latva.
Mutta ei siellä taimikossa ole tuollaisia kuolleita ruskeita taimia. Elossa, tosin monimuotoisina tupsuina ne syödyt kaikki ovat. Mikähän lienee lopulta nuo jessin taimet tappanut. Vai oliko kuvassa oleva ainut tai yksi harvoista kuolleista. Minulla syödyt taimet ovat liki kaikki elossa.
Ruhtinaallista korvausta tuosta hirvituhosta sain (kasvutappio) ruhtinaalliset 218,50 euroa siis 1,3 hehtaarin alalta yhteensä. Istutuskustannukset olivat yli 1700 euroa.
Kuittasin kyllä myöhemmin viime syksynä vahingontekijälle tai lajitovereilleen kaatamalla 8 piikkisen sonnin keskelle tuota istutusaluetta.
En kyllä ymmärrä sitä, että jotkut käyttävät suuria summia rahaa metsämaan ostamiseen. Tuottoa saisi paljon pienemmillä investestoinneilla panostamalla kunnolliseen taimikoiden perustamiseen ja hoitoon. Kaikki kulut saa vähentää heti verotuksessa. Ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa. Tiemaksutkin ovat pinta-alan mukaan. Ei metsän kasvun.
”Minulta kun hirvet söivät istutustaimikon niin ei suinkaan jäljelle jäänyt osa taimesta kuollut ja ruskistunut vaan on edelleenkin komean vihreää ja tuuheaa.”
Täällä, missä tavoite on ”hyvä hirvikanta”, ne kyllä ihan tappavat taimia, kun peräkkäisinä vuosina nypitään samasta taimesta kaikki vihreä, niin kuoleehan se.
https://aijaa.com/tgd6ur
”Tuottoa saisi paljon pienemmillä investestoinneilla panostamalla kunnolliseen taimikoiden perustamiseen ja hoitoon….”
Ehdottomasti noin, koko pinta-ala kannataisi hyödyntää optimaalisesti, ennen kuin haikailee lisää pinta-alaa, voisi saada kymmeniä prosentteja lisää kasvua. Täällä panokset taimikkoon menevät hukkaan, jos kuvio ei sovi kuuselle, joten metsien tila ja tuotto valitettavasti huononee.
Joo,o pystykorvat. Hieno ajatus. Mutta kun, se kävi juuri kuten Planter alempana toteaa. Kun JOKA kevät käy sama viuhka ei ole enää sitä viuhkaa millä taimi pysyisi edes hengissä. Kaikki nuo syödyt ovat ruskeita, joka ainut syömätön jopa viereinen (joskus harvoin) ovat edelleen elinvoimaisia ja kasvattavat nyt uutta vuosikasvua. Kun pää pistetään poikki joka vuosi uskoo vähemmälläkin ettei ole tervetullut tähän maastoon. Näkeehän viereisestä kuvasta haavoistakin että on murjottu enenmmän kuin kerran. Silti rehevä maa auttaa niitä ruokailussa ja pensashaapaa syntyy. Tiedä sitten saako uudesta lajimäärityksestä paljonkin palkkioita.
Tuohon maahan ei tietystikään kannata yrittää mäntyä jo maan rehevyden vuoksi.
Jos hirvistä ei olisi vaaraa, niin koivu nopeakasvuisena olisi valintani. Selviää hyvin heinän kanssa. Varma ja selvästi taloudellisin, tosin työläinkin, valinta on kuusi, jonka sekaan saattaisi onnistua kasvattamaan koivua. Silloin maapohjan kasvukyky olisi täydessä käytössä. Kasvua noin 20 % enemmän kuin puhtaassa kuusikossa.
Kuule Jesse. Luonnonlait määräävät mitä kasvaa. Ei meidän toiveet tai haaveet.
Luonnonlait ja ihmisen lakien liiat joustot ei sovi samaan pakettiin metsän uudistustoimien kanssa. Jos metsissämme vaeltaisi sovittu hirvimäärä niitä ei aivan näin raskaasti tarvitsisi ottaa huomioon. Minulle sekametsä on minimi metsää johon tottakai tulee luontaista kuusta mutta yhtään kuusta en aio tulevaisuuden riesoiksi kellekkään istuttaa. Ne luonnonlait nääs Timppa on siellä tulevaisuudessakin vastassa!
Kyllä tuolta alalta vain laadukkaita tukkimäntyjäkin kaadettiin. Edellisen sukupolven hirvivaivat eivät ole olleet nykyluokkaa vaan myös männyn kasvatus on onnistunut. Tuohan rehevyys on vain pintaa. Mänty hyvässä pohjassa tuuppaa paalujuurta menemään Harjavallan hiekkaan useita metrejä.
Mänty kasvaa kuusen sekapuuna tai koivikossa hiukan koivuja alempana laadukkaaksi rehevällä maallakin, joten sekametsän näiden ja muidenkin etujen takia Jessen tavoin haluan sekametsiä kasvattaa. Kuitenkin kohteessa, jossa ei juurikääpä ole ongelma, laittaisin kuusen pääpuulajiksi. Olkoon sitten alistumista. Pari vuotta heinäystä on kuitenkin pienempi paha kuin kolminkertainen aika hirvieläinten torjuntaa menetelmästä riippumatta. Mutta kun Jessellä on aselupa ja halu ulkoilla metsissä, olisiko jo aika alkaa harventaa seudun kauriskantaa? Jää metsästyseuran porukoille enemmän resursseja valkohäntien ja hirvien kaatoon.
Maaperän pintakerros määrittelee rehevyyden ja siitä puu ravinteet ottaa. Syvemmällä ravinteiden määrä romahtaa aina, ehkä vain suot poikkeuksena.
Kosteudesta riippuu, millaisen juuren mänty kasvattaa. Jos vettä on saatavilla, ei mänty paalujuurta kasvata.
En nyt ole ajatellut metsästystä enää aloittaa. Kyllähän tuon kohteen suojaus alkaa olla aika samantekevää kun tuho on kuitenkin jo aika totaalinen. Luonto hoitakoon sekametsän johon nyt olen omalta osaltani kuitenkin saanut hiukan haapaakin tyrkättyä. Naapurilla on vieressä päätehakkuuta lähestyvä komea männikkö aivan samassa maaperäpohjassa joten siementä sieltä kyllä riittää. Nuo mättääthän menee nyt hukkaan jos ei yhtään mänty pääse nousemaan. Kuusta sinne on hienosti tyrkännyt vattujen juureen että kuusimetsä on varma. Noh, ei ne hukkaan mene ne mustan mullan mättäätkään. Jäniksillä on sellainen hauska tapa että ne haluavat käydä ”kylpemässä” noissa lämpimissä pehmeissä multamättäissä. Myös makuukuoppia noissa.
Toisinaan sienitauti männyntalvihome tai harmaakariste voi ruskistuttaa pienten taimien kaikki tai pelkästään lumen alle jääneet männyn neulaset. Neulasten määrästä päätellen kuvan männyn taimet ovat ainakin jonakin vuonna säästyneet hirvien syönniltä.
http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/lajit_kansi/phinfe-n.htm
http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/lajit_kansi/losulc-n.htm
Onhan siinä joku satttumavuosi saattanut olla kun täälläkin lunta riittämiin että on suojannut.
Kertakaikkiaan, ei voi muuta kuin mykistyneenä seurata kuinka H-V:n Jössin putsaa pöydän. Harva tuohon pystyy tekemällä tuollaisia valintoja,,,,
Nimittäin maksimoimaan tappion ja minimoimaan tuloksen omilla metsänhoidollisilla menetelmillään.
Hatunnoston arvoinen asia, kertakaikkiaan,,,
????
Heinän ja vattujen seassa taistelevien kuusten nousua pinnalle saa odottaa ainakin sen 10 vuotta. Kovin hitaasti siis tuollaisesta kohteesta kuusikko tulee. Todennäköisesti tulos on myös hyvin epätasainen eli missään kehityksen vaiheessa kuutiomääräinen kasvu ei yllä kelvolliselle tasolle. Lisäksi omien kokemusten perusteella tällaisten kuusten tyvissä on mutkia siinä missä jk-porukan karmeimmista räkämänniköistä ottamissa kuvissa. Kuusi sinnittelee sitkeästi kilpailussa mukana, mutta saa kyllä samalla pahasti siipeensä. Kannattaa siis iltalenkeille ottaa raivausveitsi mukaan ja auttaa kuusia kasvuun. Samalla voi laittaa muutamia täydennystaimia sekaan, jotta saa aikaan edes päätehakkuutiheyteen yltävän kasvatuskelpoisen puuston.
Rehevällekin pellolle saa yleensä myös kuusikon kasvamaan ihan hyvin , jos ravinnetilanne ja kuivatus on kunnossa. Oikealla muokkausmenetelmällä ja taimitassuilla onnistuu.
Haapa on hyvä leviämään ympäristöönsä. Eräällä metsäkaistaleella on 5 isoa haapaa pystyssä. Sen vierellä olevalle pellolle on n. 30 metrin päähän asti levinnyt paksuja juuria ja niistä kasvanut haapavesakko koko pellolle. Jos haavikon jälkeen aikoo esim. pellon metsittää jollain muilla puulajeilla, pitää kaikki haavat kaulata ajoissa , vuosia ennen uudistamista (jos ei halua käyttää myrkkyjä) ja niittää haapavesat useampaan kertaan.
Eiköhän tuokin metsäksi siitä ala muuttua ihan lähivuosina. On kokemusta, ennenkin joutunut tuollaisen raiskion metsäksi kasvattamaan. Tämän tilan toinen palsta eri paikassa hiukan vielä syrjemmässä oli samassa asennossa kun aloin siihen todellisesti ottaa kantaa. laitoin silloin myös aidan vasta liian myöhään mutta nyt siellä on jo ensiharvennus todennäköisesti ensi talven aikana. Valmis kauppa jo. Vain haavikko jåtetään vielä suurelta osin kasvuun. (Valmiiksi sopiva kasvatusasento) Melkoisesti kerkesi sekin raiskaantumaan mutta nyt siellä on kuitenkin laadultaan ihan kelpo haavikko. Ja tuonne kuusmotille voisin sanoa ettei minulla metsän tuotoilla elokaan aivan huonoa ole esim. tänä vuonna. Että tiedä sitten kenen taidot on mitäkin mutta itse tiedän ettei ongelmaa ole metsän tuotossa. Vain turhaa vaivaa tuosta hirviongelman kaas tuhtaamisesta.
Vielä ennen kuin kuva katoaa kovin kauas voin vain ihmetellä näiden hirvieläinsuojelijoiden halua kääntää hirvituho metsänomistajan omien toimien syyksi. Kun teet kaiken juuri jopa Tapionkin ohjeiden mukaan. Mätästät ja istutat ja pyrit vielä aika voimallisesti suojaamaan metsänalun hirviltä aitaamalla se Riistakeskuksen aitaamistarpeilla. Voisiko joku sanoa mikä tässä on väärin tehty? Voisiko esimerkiksi joku virallisempi taho ilmoittaa mitä pitää vielä tehdä toisin tässä kuusettuvassa ja kuolinkorinassa kituvan luonnon monimuotoisen kasvun turvaamiseksi. Josta alkaa olla leikki kaukana. Olemme valtavien tuhojen edessä tällä menolla. MTK voisi vaikka aloittaa ja Metsäkeskus jatkaa….
Niin, kovasti on eräs palstan eläkkeellä oleva motokuskikin ladellut ohjeita metsänomistajille siitä, miten raivaamalla välttää hirvituhot taimikoissa. Jostain syystä lehtipuu-taimikoiden hoito-ohjeet häneltä antavat edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen odottaa itseään…
On mielenkiintoista seurata, mitä tapahtuu nyt, kun UPM ilmoitti kaksinkertaistavansa koivunkasvatusalan omissa metsissään…
Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan!
Tuskin latelen ohjeita . Kerron ainoastaan mahdollisuuksista vaikuttaa hirvieläinvahinkoihin. Virkatietä käytettäessä vaikutuksia saa odotella vuosikymmeniä. Raivaussahaan ajoissa tarttumalla ja yleisiä taimikoiden hoito-ohjeita noudattamalla vaikutus on useimmissa tapauksissa välitön. Ohjeet löytyy lukutaitoisille sekä havupuiden että lehtipuiden käsittelyyn. Alleviivaan erityisesti kohtia AJOISSA ja RIITTÄVÄLLÄ voimakkuudella.
Eläkeläinen tuli juuri 60ha:n harvennusleimikolta. Pari ajokonetta perässä pitää mielen virkeänä.
50 kilometrin kotimatkan hirvieläinsaldo oli yksi hirvi ,kauris ja kaksi valkohäntäpeuraa. Kaikki tukevasti naapuripitäjän puolella?
Hakkuupalstan omistajan suhtautuminen hirvieläimiin on kunnioittava. Saalis asetellaan havumaton päälle , ympärille sytytetään nuotiot ja nautitaan vähän virvokkeita juhlan kunniaksi. Jahtimuotona ajometsästys ,että hirvet eivät pääse loppumaan.
Misäs kohtaa suorittava on ajometsästyksen puolesta alkanut puhua? Ennen tyrmäys on ollut lähes järkyn tyly. Olisi kyllä korkea aika alkaa se uudesti koska luontomme on haastavampi nykyään myös metsästäjälle. Odotan aikaa kun ensimmäinen ”sankari” on pississä jonkun petokohtaamisen kanssa. Lähinnä odotan mitä sen jälkeen, tuleeko yleinen liikekannallepano petoja vastaan vaiko mitä.
Ra-koivun istutuksen onnistumisen varmistamiseen hirvialueilla ei ole kuin tasan 2 mahdollisuutta ; Aidata ja suojata koivun taimet riittävän hyvin (teräsverkkoaita) tai sitten estää hirvien käynti alueella muuten kokonaan.