Tutkimus: Kangasmetsä palautuu hiilinieluksi nopeasti harvennuksen jälkeen

Harvennuksen vaikutus metsän hiilitaseeseen vaihtelee metsätyypistä riippuen huomattavasti, Helsingin yliopiston tuore tutkimus osoittaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin harvennuksen vaikutusta kahteen erilaiseen boreaaliseen metsätyyppiin: kangasmetsään ja ojitettuun suometsään.

Kangasmetsässä hiilen kertyminen metsään väheni harvennuksen jälkeen tilapäisesti, mutta palautui melko nopeasti. Harvennus teki metsästä hiilen lähteen harvennusvuonna, mutta se palautui hiilinieluksi seuraavan vuoden loppuun mennessä. Lähes entiselle tasollaan nielu palautui muutamassa vuodessa.

”Hiilinielu palautuu usein melko nopeasti harvennushakkuusta. Hiilen kokonaisvaraston palautuminen vie silloinkin aikaa, koska metsästä on hakkuussa poistettu suuri määrä hiiltä biomassan mukana”, sanoo apulaisprofessori Anna Lintunen Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskuksesta tiedotteessa.

Sen sijaan jo ennen harvennusta ilmakehään hiiltä päästäneen ojitetun suometsän päästöt kasvoivat entisestään harvennushakkuun jälkeen. Puuston hidas kasvu yhdistettynä hakkuujätteen hajoamiseen teki suometsistä entistä suurempia hiilen nettolähteitä vuosi harvennuksen jälkeen.

Ojitetut suot vaativat huolellista hoitoa

Tutkijoiden mukaan metsien hiilivarastojen eli elävien puiden biomassaan ja maaperään varastoituneen hiilen palautuminen hakkuuta edeltävälle tasolle voi kestää kymmeniä vuosia niin kangasmetsässä kuin ojitetulla suollakin.

Soilla hiilivarasto kutistui koko tutkimuksen ajan. Tällaisten metsien saattaakin olla vaikea saavuttaa alkuperäistä hiilenvarastointikapasiteettia harvennuksen jälkeen.

”Tutkimustulostemme perusteella on tärkeää sovittaa metsänhoitokäytännöt eri metsätyyppien erityisominaisuuksiin. Harvennus edistää puiden kasvua ja sen myötä tyypillisesti myös hiilen sitoutumista melko pian harvennuksen jälkeen kangasmetsissä, mutta ojitetut suot vaativat huolellista hoitoa, jotta vältytään pitkän aikavälin hiilihävikiltä”, sanoo väitöskirjatutkija Gonzalo de Quesada Helsingin yliopistosta.

Tutkimus on julkaistu Forest Ecology and Management -lehdessä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.