Voisiko tässä olla järkeä – koneellistettu vaihtoehto taimikonhoitoon

1. Mistä on kysymys?

Koneellistetusta vaihtoehdosta taimikonhoitoon. Risupedon kaltaiset koneet, jotka korjaavat pienpuuta jatkuvatoimisesti runkojen joukkokäsittelyn periaatteella, pystyvät kannattavasti harventamaan ja korjaamaan energiapuuta tiheänä kasvavista metsistä, joissa puusto on 8–10 metriä pitkää.

Raivaussahatyönä taimikon harvennus suositellaan tehtäväksi 3–7-metrisissä puustoissa. Suotuisissa olosuhteissa 8–10 metrin pituusvaiheessa tehtävällä nuoren metsän harvennuksella voitaisiin korvata sekä taimikonharvennus että varsinainen ensiharvennus.

2. Mitä hyötyä tästä olisi metsänomistajalle?

Parhaimmillaan tarjolla voisi olla mittavia säästöjä. Raivaussahatyönä taimikonharvennus maksaa noin 600 euroa hehtaarilla. Kokopuun korjuussa myyntitulot voivat kattaa korjuukustannukset tai tuottaa jopa hieman myyntituloja metsänomistajalle.

Säästöä kertyisi myös siitä, ettei metsää tarvitse ennen harvennusta ennakkoraivata. Tavalliset ensiharvennuskohteet on ennakkoraivattava. Lisäksi kaadettu vesakko korjataan pois, joten se ei haittaa metsässä liikkumista toisin kuin raivaussahatyön jälkeensä jättämä kaadettujen puiden rytö.

3. Voisiko raivaussahalla tehtävät taimikonhoidot lopettaa?

Ei. Ainakaan taimikon varhaisperkauksesta ei pidä luopua. Se turvaa kasvatettavien taimien alkukehityksen. Ilman sitä iso osa istutustaimista on vaarassa tukahtua vesakon varjoon. Männyntaimikoissa varhaisperkaus vähentää myös hirvituhoja.

Istutuskoivikoissa varhaisperkausta ei tarvita, koska koivut kasvavat vesakkoa nopeammin ja kohoavat valtapuustoksi.

Suotuisissa olosuhteissa taimikko ja luontaisesti syntynyt lehtipuuvesakko kehittyvät tasatahtia varhaisperkauksen jälkeen. Tällöin edellytykset taimikonharvennuksen lykkäämiseksi 8–10 metrin pituusvaiheeseen voivat olla hyvät.

Vedenvaivaamilla mailla on usein niin tiheä lehtipuuviidakko, että se häiritsee valtapuuston kehitystä. Silloin metsänomistajan on syytä tarttua raivaussahaan hyvissä ajoin.

4. Missä ja milloin kokopuunkorjuu voisi onnistua?

Parhaita kohteita kokopuukorjuulle ovat nuoret metsät, jotka ovat liian järeitä raivaussahurille, mutta vielä liian pieniläpimittaisia ja kalliisti korjattavia karsittua rankaa tai kuitupuuta tuottaviin harvennuksiin. Tavallisimmin kokopuuta korjataan sellaisista ylitiheistä nuorista metsistä, joita ei taimikkoina ole hoidettu ollenkaan.

Kokopuuta kertyy sitä enemmän, mitä sankempaa tiheikkö on. Runsas määrä pieniläpimittaista puuta ei haittaa korjuuta.

Taimikon harvennuksen tietoista lykkäämistä voi harkita, jos istutustaimet ovat säilyttäneet vallitsevan asemansa eikä luontainen lehtipuusto ole kohoamassa taimia pidemmäksi. Riskinä on, että energiapuun korjuu ei jostain syystä onnistu ja nuori metsä on harvennettava raivaussahatyönä vaiheessa, jolloin työ tulee kalliiksi.

Yksiselitteisiä tunnusmerkkejä sopivien kohteiden tunnistamiseen ei ole. Esimerkiksi uudistusaloilla, jotka on istutettu useita vuosia päätehakkuun jälkeen, vesakko todennäköisesti kehittyy istutustaimia nopeammin.

5. Milloin korjuu voisi kannattaa?

Juttua varten haastatellun koneyrittäjän mukaan korjuu voi kannattaa jo valtapituudeltaan kahdeksanmetrisessä nuoressa metsässä, kunhan poistettavia puita on useita tuhansia runkoja ja puusto on keskimäärin ranteen vahvuista.

Työmaan pinta-alan pitäisi mieluusti olla yli kaksi hehtaaria ja hakkuukertymän vähintään 40–50 kuutiometriä hehtaarilta. Kun kertymää on riittävästi, eli 80–100 kuutiometriä hehtaarilla, kokopuun korjuu ja kuljetus maksavat noin 25 euroa kuutiometriltä.

Koneyrittäjien mukaan korjuu sujuu sitä jouhevammin, mitä helpommin kasvatettaviksi valittavat puut erottuvat. Oikeaan aikaan tehty varhaisperkaus turvaa valtapuiden kehittymisen vesoja isommiksi.

6. Miten taimikonhoidon viivyttäminen vaikuttaa puuntuotokseen?

Nuoruusvaiheen ylitiheys ei välttämättä alenna puuntuotosta. Runkojen järeytyminen kuitenkin hidastuu, jolloin harvennukset ja päätehakkuu voivat viivästyä. Tällöin myös tukkipuun tuotos voi alentua.

Vaarana on myös ennen harvennusta ahtaasti kasvaneiden koivujen latvuksen supistuminen. Silloin puiden elinvoima heikentyy, ja ne altistuvat lumituhoille.

Ylläsanottu koskee lähinnä hoitamatta kasvaneita tiheiköitä. Lähtökohta on toinen, jos oikea-aikaisesti varhaisperatun nuoren metsän harvennus tehtäisiin 8–10 metrin pituusvaiheessa. Kokeellisesti tutkittua tietoa tällaisesta puuston kasvatuksesta ei ole.

Puuntuotosta heikentävät nuoren metsän harvennusta varten avattavat ajourat. Käytännössä vaikutus jäänee vähäiseksi, koska perinteisessä metsänkasvatuksessa urat avataan viimeistään ensiharvennuksen yhteydessä noin kymmenen vuotta myöhemmin.

7. Köyhdyttääkö kokopuun korjuu maaperää?

Laaja yhteispohjoismainen tutkimus osoittaa, että puuston kasvu taantuu muutamilla prosenteilla erityisesti kuusikoissa, jos harvennuspuu kerätään kokopuuna. Männiköiden kasvu ei kokopuun korjuun jälkeen alentunut. Myöskään kaikkein viljavimmilla kohteilla kasvun taantumaa ei havaittu.

Kokopuun korjuuta on syytä välttää karuilla kasvupaikoilla. Sitä on hyvä välttää myös kohteilla, joissa puusto kärsii vakavista hivenravinteiden, esimerkiksi boorin, puutoksen aiheuttamista kasvuhäiriöistä.

8. Saako kokopuun korjuuseen valtion tukea?

Valtion Metka-tukea on saatavilla yhtä lailla raivaussahalla kuin koneellisesti tehtävään nuoren metsän harvennukseen. Lisäksi pienpuun korjuuseen on tarjolla Metka-euroja. Nuoren metsän hoidon tuki on 200 euroa hehtaarilla, pienpuun korjuusta maksetaan 100 euroa lisää.

Metka-tukea saa pituudeltaan enintään 12-metrisiin havupuustoihin ja enintään 15-metrisiin lehtipuumetsiin. Pienpuun korjuutuen saannin edellytyksenä on Etelä- ja Keski-Suomessa yli 35 kuution hehtaarikertymä, pohjoisessa puuta on korjattava vähintään 20 kuutiota hehtaarilta.

Kustannussäästöt varsinkin isoilla metsikkökuvioilla ovat kouriintuntuvimmat hyödyt, joita kokopuun korjuu tarjoaa.

Periaatteessa energiapuuharvennuksen pitäisi parantaa puuntuotannon laskennallista kannattavuutta kiertoajan mittaisissa laskelmissa, kun taimikonhoitokustannus jää pois ja nuoren metsän harvennus tuottaa jopa hieman tuloja. Tällaisen kannattavuuslaskelman tulos riippuu käytetystä laskentakorkokannasta ja oletetusta puuston kehityksestä kokopuun korjuun jälkeen.

9. Voisiko tässä olla järkeä?

Metsänhoidon kohoavien kustannusten hillitsemiseksi kokopuun korjuusta voi tulla harkinnan arvoinen vaihtoehto.

Valtamenetelmää siitä tuskin tulee ainakaan nopeasti, koska energiapuun korjuuseen sopivia koneita on vähän. Myös pula harjaantuneista kuljettajista voi rajoittaa menetelmän yleistymistä.

Emme myöskään varmuudella tiedä, ovatko energiapuun kysyntä ja hinta 10–15 vuoden kuluttua yhtä hyviä kuin nyt. Energiapuun hinnan lasku veisi pohjan menetelmän taloudelliselta kannattavuudelta.

Juttua varten on haastateltu Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Saija Huuskosta, erikoistutkija Juha Laitilaa, johtavaa tutkijaa Aino Smolanderia ja tutkija Karri Uotilaa sekä Suomen Metsäkeskuksen johtavaa metsänhoidon asiantuntijaa Markku Remestä, raumalaista metsäkoneyrittäjää Toni Lainiota, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän metsäpäällikkö Valtteri Katunpäätä ja Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savon asiakkuuspäällikkö Vesa Väänästä.

Huom! Korjattu pienpuun korjuun lisän arvoksi 100 euroa hehtaarilta.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.