Kasvupaikat: Varvuistaan tunnettu

Mustikkaa, puolukkaa, kanervaa ja variksenmarjaa. Jos maanpintaa peittää varpuvaltainen kasvillisuus, on kasvupaikkatyyppi hyvällä todennäköisyydellä kuivahko kangas. Eteläisessä Suomessa varvut peittävät kuivahkojen kankaiden maanpinnasta keskimäärin neljänneksen, pohjoisessa jopa 45 prosenttia.

”Varpuja on kuivahkoilla kankailla älyttömästi. Mustikkaa ja puolukkaa on aina, ja puolukka on lähes aina mustikkaa peittävämpi. Kanervaa esiintyy lähes aina, variksenmarja yleistyy pohjoista kohti”, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Tiina Tonteri.

Puulajeista kuivahkolla kankaalla viihtyy parhaiten mänty, mutta kuusta ja rauduskoivua esiintyy varsinkin sekapuulajeina. Myös yksittäisiä haapoja, harmaaleppiä, pihlajia ja raitoja saattaa näkyä.

Kuivahkojen kankaiden ruoho- ja heinälajeista monet kasvavat ravinteikkaammillakin kasvupaikoilla. Näitä ovat muun muassa maitohorsma, oravanmarja, metsätähti, kielo ja metsäkastikka. Kasvupaikkatyyppiä määrittävän tuleekin Tonterin mukaan kiinnittää huomiota kasvien vointiin.

”Mitä kapealehtisempiä ja surkeamman näköisiä heinät ja ruohot ovat, sitä kuivempi tai karumpi kasvupaikkatyyppi on.”

Männyn kylvö varminta

Kuivahkot kankaat kattavat metsämaan kankaista vajaan kolmanneksen. Niiden osuus metsämaasta on suurin Pohjois-Suomessa ja länsirannikolla.

Männiköiden vuotuinen keskikasvu vaihtelee kuivahkoilla kankailla Etelä-Suomen noin viidestä kuutiosta hehtaarilla Peräpohjolan reiluun kahteen kuutioon hehtaarilla, kertoo Luken tutkija Juha-Pekka Hotanen. Mäntyjen keskimääräinen valtapituus sadan vuoden iässä on etelässä 23 metriä, pohjoisessa 16 metriä.

Kuivahkot kankaat uudistetaan yleensä kylvämällä ne männylle tai luontaisesti männyn siemenpuiden avulla. Luken erikoistutkijan Jari Miinan mukaan varmin yhdistelmä on äestys ja koneellinen kylvö.

”Uudistamistulos voi olla vaihteleva, hehtaarille voi tulla 2 000–5 000 männyntainta”, hän sanoo.

Äesjälkeen tulee todennäköisesti myös siemensyntyistä lehtipuuta, joten varhaisperkaus on usein tarpeen. Taimikonharvennuksen ajankohta riippuu pitkälti uudistamistuloksesta. Jos männyntaimia on paljon, alkaa harvennustarvetta olla jo kolmen neljän metrin mittaisessa taimikossa.

Varsinkin hirvituhoalueilla Miina tekisi taimikonharvennuksen kuitenkin vasta sitten, kun taimikko on kasvanut viisimetriseksi. Sen kokoisia taimia hirvi ei yleensä enää katko.

Ensiharvennuksen aika koittaa, kun männyt ovat noin 12 metrin mittaisia. Pelkästään puuston pituuden mukaan harvennuksia ei Miinan mukaan kannata ajoittaa.

”Mitä tiheämmäksi puusto on jäänyt taimikonharvennuksessa, sitä aiemmin ensiharvennus pitää tehdä. Muuten mäntyjen latvukset supistuvat liikaa.”

Kuivahkojen kankaiden männiköt ovat perinteisesti olleet niitä kohteita, joilla päätehakkuusta saatavia tuloja on voinut kasvattaa lannoituksin. Kohonneilla lannoitehinnoilla se ei ole enää kannattavaa, Miina arvioi.

Ylispuukasvatuskin käy

Kuivahkojen kankaiden männiköihin sopii myös jatkuva kasvatus. Luken erikoistutkija Sauli Valkonen kehottaa käyttämään männiköissä niin sanottua ylispuukasvatusta. Se tarkoittaa sitä, että metsässä kasvatetaan yhtä aikaa kahta puusukupolvea: vanhempia ylispuita ja niiden alla olevaa siemenpuuhakkuun kautta syntynyttä uutta puusukupolvea.

Männikön alle herkästi syntyvää kuusialikasvosta ei sen sijaan kannata yrittää kasvattaa tukkimetsäksi asti.

”Kuusesta ei saa kuivahkolla kankaalla tuottavaa puulajia”, Valkonen sanoo.

Ylispuukasvatuksen lisäksi kuivahkon kankaan männiköihin voivat sopia pien–aukkohakkuut. Varsinainen eri-ikäiskasvatus ei Valkosen mukaan sovi kuin pohjoisimman Suomen männiköihin.

Kuusen istutus riski

Hirvituhojen pelko on saanut metsänomistajat uudistamaan kuivahkoja kankaita männyn sijaan kuuselle. Kuusi pärjää toistaiseksi kuivahkojen kankaiden rehevimmässä päässä, mutta tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen, varoittaa Luken erikoistutkija Jari Miina.

”Nämä ovat niitä kohteita, joihin kirjanpainajat iskevät. Ilmastonmuutosskenaariot ennakoivat kuivien kesien yleistyvän. Kuuset eivät pysty silloin estämään kirjanpainajan hyökkäyksiä pihkavuodollaan”, hän sanoo.

Kirjanpainaja on kuusen pahin tuhohyönteinen.

Kuivahkojen kankaiden osuus metsämaasta on suurin Keski-Pohjanmaalla, noin 40 prosenttia.

Lähde: Luke

Artikkelissa on hyödynnetty Metsäkustannuksen kustantamaa kirjaa Metsätyypit – kasvupaikkaopas. Metsälehti ja Metsäkustannus ovat osa Tapio-konsernia.