Nyt kun toimittajan ura on vähitellen kallistumassa loppusuoralle, alkaa olla viime hetket tarttua metsäalan suuriin kysymyksiin. Niistä ehkä suurin on: kummalla sahaat – Stihl vai Husku? Ja miksi?
Tämän selvittämiseksi pyysimme apua itseämme viisaammilta. Kiitoksia teille Metsälehden keskustelupalstan (metsälehti.fi) osaavat ja kokeneet raivaajat, vastasitte huutoomme upeasti.
Nyt siis tiedämme, millä Metsälehteä seuraavat sahaavat… rumpujen pärinää… ja lässähdys: Peli päättyi tasan. Vastaajista 29 kertoi sahaavansa Stihlillä ja yhtä moni Huskulla. Muita sahamerkkejä ilmoitti käyttävänsä vain muutama.
Erikseen nimetyistä malleista suosituimpia olivat Husqvarnan 545 FX ja 555 FX. Perin moni Stihl-sahuri käyttää vanhoja malleja, jotka ovat ajat sitten poistuneet kaupoista. Ehkäpä Stihlit ovat niin kestäviä kuin merkkiuskolliset vakuuttavat.
”Tämän elämän sahaan Huskulla…”
En tunne timpureita, mutta epäilen, että he suhtautuisivat akkuporakoneisiinsa samanlaisella intohimolla kuin vaikkapa nimimerkki Mettämiäs raivaussahaansa.
”Olen päättänyt, että tämän nykyisen elämän ajan sahaan Huskulla, katsotaan sitten seuraavassa tilanne uudelleen…”
Väriä tunnustaa myös kuopiolainen Kalle Pasanen, jos ei ihan yhtä tunteikkaasti kuin ”Mettämiäs”. Pasanen on kiireinen metsuriyrityksensä kanssa, mutta käyttää silti moottori- ja raivaussahoja työssään lähes päivittäin.
Hän on metsäkoulusta alkaen sahannut Husqvarnalla. Ja vaikka ei ole vielä iällä pilattu, Pasanen on saavuttanut veteraanimetsureille ominaisen ”ennen kaikki oli paremmin” -mielentilan.
”Huskun 345 on kaikkien aikojen paras raivaussaha. Kevyt, tehokas ja hyvin kiihtyvä. Sellaisen kun vielä jostain saisi.”
Malli poistui markkinoilta kymmenkunta vuotta sitten pakokaasupäästönormien tiukentumisen vuoksi.
Nykyisin Pasanen sahaa Husqvarnan isolla 555 FX -raivaussahalla. Siinä riittää voimaa ja sahan käsiteltävyys on erinomainen. Täysin tyytyväinen hän ei nykyiseen työkaluunsa silti ole.
”Minulla on kaksi 555:sta. Toisen käynti humpailee ja toinen sammuilee ärsyttävästi tyhjäkäynnillä. Konesolmussa (paikallinen moottorisahaliike) tutkivat niitä. Vikaa ei löytynyt vaan huoltomies joutui toteamaan, että henkimaailman juttuja.”
Savonkielisessä metsurislangissa humpailu tarkoittaa moottorin kierrosluvun nousemista ja laskemista omia aikojaan.
Pasasen ja Hannu Väänäsen omistamalla Metsuripalvelu Haka Oy:llä on ympärivuotisesti töissä 13 metsuria – kaikki suomalaisia ja metsäkoulun käyneitä. Porukan keski-ikä jää alle 30 vuoden.
Jokainen Hakan metsureista sahaa omalla sahallaan.
”Silloin ne kestävät parhaiten. Yhteiskäytössä sahoilla on taipumus särkyä nopeasti.”
Valtaosa Hakan sahureista käyttää Husqvarnan raivaussahoja.
”Eniten meidän jätkillä taitaa olla Huskun 545 FX Autotune -mallia.”
Tanssikaveri vaihtui
Näin perustelee nimimerkki Metsäkupsa merkkivalintaansa.
”Stiilillä sahaillaan ja olen niin tyytyväinen, etten ole sen jälkeen Huskua kaipaillut. Toimintavarma ja osatkin halvempia, ainakin mitä aikoinaan yli kymmenen vuotta sitten oli. Saksalaiseen sahaan pienkonekorjaajan suosituksesta siirryin ja aion jatkossakin pysyä.”
Muutkin merkkiuskolliset vannovat suosikkinsa luotettavuuden ja kestävyyden puolesta. Niin myös ammattimetsuri, nimimerkki Arto.
”Ruotsin sahoilla sahattu koko uran ajan yli 35v. (Husqvarna) 545 fx todellinen luotto rahantekokokone. Edellisellä liki 300 ha sahailin. Kestävä saha kierrosherkkä ja vähäkulutuksinen. Hyvä yhdistelmä nopeaan työskentelyyn.”
Tilanne lienee vähän kuin lohensoutajalla. Kun pakista löytyy luottoviehe, jolla on saatu monta lohta, uusien vieheiden on vaikea saada mahdollisuutta näyttää kykyjään.
Raivaussahauskursseilla opettajat vertaavat usein oikeaoppista työtekniikkaa tanssiin. Jalat ja lantio tekevät työn. Mutta hommasta ei tule mitään, jos kumppani oikuttelee tämän tästä.
Niinpä useimmilla raivaussahureilla on luottopartneri, jonka kanssa homma toimii vuodesta toiseen – kuin tanssi. Merkkiuskollisuuden sijasta voisi välillä puhua jopa merkkiuskonnollisuudesta, niin vahvasti omaa väriä raivaussahapiireissä vannotaan
Ähtäriläisessä Kallioahon perheessä raivaussahoja käytetään ahkerasti. He päätyivät vaihtamamaan tanssikaveriaan kymmenkunta vuotta sitten.
”Husqvarnoissa oli ongelmia kytkinten kanssa, joten päädyimme kokeilemaan Stihlin raivureita. Vaihdosta ei ole tarvinnut katua”, kertoo tänä keväänä metsätalousinsinööriksi valmistuva Joni Kallioaho.
Nuoresta iästään huolimatta Kallioaho, 23, on tehnyt raivaussahatöitä jo toistakymmentä vuotta Tarmo-isän vanavedessä.
”Kaikkiaan teemme raivaushommia metsissämme keskimäärin kymmenisen hehtaaria vuodessa”, Joni Kallioaho sanoo.
Kallioahoilta löytyy Stihlin 480- ja 460-mallit. ”Nelikasikymppi” on palvellut jo vuodesta 2009 ja 460 puolenkymmentä vuotta.
”Ylimääräisiä remontteja ei sahoihin ole tarvinnut tehdä, eivätkä ne ole olleet liikkeessä huollossa kertaakaan. Uusi varatulppa pitää metsässä olla aina mukana, sillä jostain syystä tulpat rikkoutuvat raivaussahoista kohtalaisen usein”, Kallioaho kertoo.
Pienempi 460-malli lähtee nuorukaisen matkaan, jos kyse on varhaisperkaussavotasta. Mutta jos vain yhdellä sahalla pitäisi pärjätä kaikissa olosuhteissa, olisi valinta 480.
”Tässä on 225-millinen terä, joten tällä pärjää hyvin isompienkin puiden kanssa”, Kallioaho perustelee.
Kallioahot keskittävät raivaussavotat kesäkaudelle, joten talvella sahat saavat olla varastossa. Ennen varastointia niille tehdään perushuolto puhdistuksineen. Tankit täytetään pienkonebensalla ja sahoja käytetään tovi, että pienkonebensaa on myös kaasuttimessa.
Fysioterapeutti kaasuttaisi peukalolla
Metsäraivurit ovat noin 45 tai 50 kuutiosenttimetrin moottoreilla ja lyhyellä runkoputkella varustettuja.
Varhaisperkaukseen luontuvat pienitehoisemmat raivaussahat, kuten Stihlin FS 410 ja FS 260 -mallit tai Husqvarnan uusi akkuraivuri 535 iFR. Tosin työpäiväksi riittävällä akkuvarustuksella sen hinta kohoaa reilusti yli tuhannen euron.
Käytännössä merkittävin ero Husqvarnan ja Stihlin raivaussahoilla on kaasuliipaisimen toteutus. Huskuja kaasutetaan oikean käden peukalolla, Stihlejä etusormella.
Kumpi on parempi, tätä on pohdiskeltu monta kertaa. Nyt päätimme kysyä asiaa arvostetulta jyväskyläläiseltä OMT fysioterapeutti Minna Matikaiselta. Hän arvioi – hieman ehdollisesti tosin – että peukalolla kaasuttaminen kuormittaa käsivartta vähemmän.
”Etusormella painaminen aktivoi enemmän kyynärvarren lihaksia. Peukalolla painaminen aktivoi enemmän thenar-lihasta, joka on kämmenen puolella eikä kyynärvarsi kuormitu niin paljon. Itse pitäisin peukalon kautta toimintaa ehkä hieman parempana, koska tuo thenar-lihas on yleensä suhteellisen voimakas. Kuormitus riippuu myös voimasta, jota kaasun painamiseen tarvitaan”, Matikainen sanoo.
Stihlin saha ja Huskun valjaat
Yllä sanotusta huolimatta Jyväskylän Korpilahdella asuva metsänomistaja Maria Pietilä kokee etusormikaasun mukavammaksi. Niinpä hän valitsee metsään lähtiessään Stihlin väkivahvan FS 480:n. Husqvarnan 555:nen jää suosiolla isäukon työkaluksi.
”Pienikätisenä joudun kurottamaan Husqvarnan peukalokaasua, mikä rasittaa. Lisäksi ulkoneva peukalokaasuvipu tuntuu takertuvan helpommin oksiin”, Pietilä kertoo.
Pikkuisen häntä harmittaa vanhan Stihlin muotoilu. Kulmikas moottorikoppa tahtoo jäädä kiinni puihin. Husqvarnan moottoriosa on muotoiltu kaarevaksi.
”Stihlin uusissa malleissa on samanlainen, sulavasti muotoiltu moottoriosa.”
Pietilä pitää myös Stihlissä käytettävästä tavasta sahan ripustamiseen valjaisiin. Sahan voi asettaa valmiisiin kiinnitysreikiin, jotka sahan rungossa ovat.
Hän kuten moni muu Stihlillä sahaava käyttää Huskun valjaita. Niitä taloon on kertynyt useita.
”Nämä ovat hyvät. Sahan paino jakautuu tasaisesti eivätkä valjaat purista rintakehää. Valjaiden ripustinkoukku tosin kuluu poikki nopeasti, kun sahaa Stihlillä, koska koukkua vasten tuleva metalliosa on niin kovaa materiaalia. Pitäisi hankkia se välikappale.”
Alta kolmekymppiselle Pietilälle on ehtinyt kertyä metsäistä työuraa monipuolisesti.
”Opiskelin metsäkoululla ja sen jälkeen ajoin pari vuotta metsäkonetta. Nyt työskentelen tukkien lajittelussa Metsä Woodin vaneritehtaalla Suolahdessa. Metsäkonehommassa en pitänyt työn yksinäisyydestä.”
Älä tyydy huonosti toimivaan
Tärkeintä tietysti on, että saha toimii luotettavasti. Siis Husku vai Stiili – katsotaanpa mitä nettipalstamme asiantuntijat sanovat:
Nimimerkki Petkelesillä on vahva näkemys kestävyydestä.
”Stihlit ovat olleet luotettavia, joten muita merkkejä ei ole tuntunut tarpeelliselta ostella. Joidenkin mielestä Stihl ei kiihdy tarpeeksi nopeasti. Minua ei haittaa, kun tapana ei ole kaasutella joka risulle erikseen.”
Kuten myös nimimerkki Tamperelaisella:
”Huski 545 vei minut ruotsalaisten käyttäjäksi. Tykästyin ärhäkkään ja toimintavarmaan sahaan, lisäksi tuli hyvät valjaat. Täyttymys on ollut Huski 555 FXT. Jämäkkä, hyvin käynnistyvä, ärhäkkä peli.”
Eli jos kysyt ammattilaiselta tai omatoimiselta metsänomistajalta, saat kyllä varman, mutta et ehkä ihan objektiivista vastausta.
Kummatkin merkit ovat lähtökohtaisesti luotettavia. Myös sahayksilöissä voi olla ongelmia, kuten Kalle Pasanen haastattelussaan kertoi.
Kehnoon toimivuuteen ei ainakaan uutena ostetuissa sahoissa pidä tyytyä. Esimerkiksi moottorin huono kiihtyvyys ei ole kummankaan sahamerkin ominaisuus vaan kertoo, että jotain on vialla. Sitä varten sahoissa on takuu.
Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 4/2020
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
10 vuotta on Huskun ”aliurakoitsija” Jonsered FC2256W (isolla laikalla) palvellut ja tässä välissä myös ammatikseni sillä sahaillut. Vikoja ei ole ollut, ei niin minkäänlaisia ja voima riittää. On selvää, että jokainen löytää omansa, mutta minulle ergonomian ja toimivuuden puoleen kelpaa myös ”kopiohusku”. Valjaat ovat tottakai Huskun, tai no Jonsun punaisilla nauhoilla, mutta valjas sama. Tilhiltä en ole sopivaa valjasta löytänyt vaikka niitäkin sovitellut. Älä siis ole merkkiuskollinen vaan etsi itsellesi mukavin ratkaisu niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ;).
Metsäalan ammattilaisena, nimenomaa sahapuolella, totean, että on olemassa Ruotsalaiset vastaan muut. Käytännössä muut kuin Stihl – ovat saaneet vasta pienen jalansijan markkinoilta, eli niitä pitäisi vanhan hyvän tavan mukaan jakaa : Metsäkouluille, kuten ennen jaettiin pari sahaa kerrallaan maahantuojan piikkiin. Useamman metsurin porukoille kokeiltavaksi ja käyttö pitää olla niin pitkäaikaista, että myös kesto tulee nähtyä.
Riikilä oli havainnoinut, että Stihlit olivat vanhaa kuosia. Se ketoo mielestäni siitä, että niillä on sahattu hyvin vähän, ei aina siitä, että ne olisvat kovin kestäviä.
Kytkinvauriot kertovat käyttäjän virheestä, ei aina ja kaikkialla sahailla puolikaasulla, vaan annetaan koneellekin sitä, mitä se pyytää, eli runtua. Silloin ei kytkin kulu lainkaan. (Huskut ovat siis liian tehokkaita ja hyvinkiihtyviä? ? )