Naapurin isäntä soitteli yksi päivä, että pellon reunassa meidän puolella on pystyyn kuollut kuusi, liekö kirjanpainajan tekosia? Huokaus, nytkö ne pirulaiset on täällä. Pitääpä tutkia asiaa.
Erikoisasiantuntijaryhmämme, ystäväkolmikko, lähti jo perinteeksi muodostuneelle mustikkaretkelle ja samalla kävimme tarkistamassa kyseisen kuusen. Kuivanut kuusi sijaitsee ihan viljellyn pellon laidassa tuulisella ja aurinkoisella paikalla. Erikoisasiantuntijaryhmämme teki pikaista googlausta ja kyllä, kirjanpainajan tekosilta homma vaikutti. Kaarnaa oli varissut maahan, rungossa oli kaarnassa koloja, joissa näkyi kaakojauhomaista purua ja sitä oli myös tyvellä.
Katsaus ympäröiviin puihin – muita kuolleita tai kärsineitä puita ei ollut. Sen jo tiesinkin, että kuolleen puun kirjanpainajat ovat jo hylänneet ja hypänneet seuraavaan. Jo kuivanutta kuusta kannata kaataa, koska se on nyt hyvä pesäpuu kirjanpainajan tuholaisille. Metsä on kaikin puolin hyvävointista ja kasvavaa, joten en ollut varma pitääkö asiasta hätääntyä vai ei. Tiedän, että kirjanpainaja on normaali asukas metsässä, mutta kauhukuvia nousi heti mieleen uhkaavasta avohakkuusta.
Googlesta löysin ohjeen, jossa vielä terveen näköisen kuusen kaarnasta irrotettiin puukolla kolmion muotoinen pala ja sen alta tarkasteltiin näkyykö kirjanpainajasta merkkejä. Kirjanpainaja iskee vanhoihin ja vaurioituneisiin puihin, joten en halunnut vaurioittaa terveen näköisiä kuusia ennen kuin saisin lisätietoa miten kannattaisi toimia.
Tiedän, että kirjanpainaja on normaali asukas metsässä, mutta kauhukuvia nousi heti mieleen uhkaavasta avohakkuusta.
Nappasin aineistoiksi valokuvia, jotka lähetin metsäasiantuntijalle. Hän vahvisti vielä kirjanpainajan olevan asialla, mutta syytä huoleen ei ole. Kyseinen kuvio on sekametsää, jossa on paljon mäntyä ja siihen kirjanpainaja ei iske. Metsä on muutenkin kasvavaa ja hyvinvoivaa, joten pelko avohakkuusta on tässä kohdin liioiteltua. Aion kuitenkin totta kai tarkkailla tilannetta ja vähän tekisi mieli käydä tutkimassa puukolla muita läheisiä kuusia. Asia kaivelee mielessä, kun ilmastonmuutoksen myötä myös kirjanpainajatuhoista puhutaan paljon, ja Keski-Suomessakin avohakkuita on jouduttu tekemään niiden vuoksi.
Millaisia kokemuksia sinulla on kirjanpainajasta?
Terveisin,
Johanna
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tämä kokemus on Saarijärveltä. Oltiin tehty kuusikkoon aukko syksyllä 2020. Sen reunasta löytyi myös muutama myrskyn kaatama tyvilaho kuusi. Jäljelle jääneen kuusikon reunassa havaittiin puolisen tusinaa kirjanpainajan tappamaa kuusta kesällä 2022.
Jatkettiin aukon laajentamista toukokuussa 2023 siten, että nuo tuhopuut jäivät tämän keskelle. Hakkaamatta jätetyssä viereisessä kuusikossa ei ollut elokuussa 2023 kirjanpainajien tappamia puita.
Tulkitsin asian niin, että perussyy puiden kuolemisiin olivat ne myrskyn kaatamat tyvilahot kuuset, joista tuholaiset levisivät viereisiin aukon reunapuihin, joiden tilaa heikensi tietysti auringon paahde ja tuulen kuivatus.
Kirjanpainajan torjunnassa kannattaa jokaisen olla valppaana havaitsemaan uhan mahdollisuuden mielellään varhaisessa vaiheessa, jotta hakkuun avulla voisi vielä pelastaa puut arvonmenetykseltä.
Kuten kirjoituksessa ilmeni, paniikkiin ei ole silti syytä. Aina metsissä kuolee eri syistä puita ja yleensä muista syistä kuin kirjanpainajan tuhona.
Olisiko syytä tehdä kampanja puukiipijöiden pesäpönttöjen tekemisestä? Puukiipijät ovat erinomaisia tuholaisten torjujia ja juuri silloin, kun tuhon uhka on alkamassa. Teko olisi myös luontoystävällisyyttä parhaimmillaan mielestäni. Jos olen väärässä, pyydän kommentoimaan tällä palstalla. Kiitos!