Nuhdesaarna

Greenpeace on alkanut kohdistaa toimintaansa yhteismetsiin lahopuujatkumon turvaamiseksi. Jos järjestön asiamiehet löytävät metsästä kuollutta puuta enemmän kuin 20 kuutiometriä hehtaarilta, he ilmoittavat tukkikapitalisteille, etteivät ne saa ostaa sellaisista kohteista puuta, taikka menettävät FSC-sertifikaatin, jonka avulla vaativille asiakkaille kerrotaan, että puu on kotoisin kestävästi hoidetuista metsistä.

Pari viikkoa sitten Lapin metsänhoitajien järjestämällä retkellä Itä-Lapissa pääsin tutustumaan Värriön yhteismetsän kokemiin koettelemuksiin osakkaiden jouduttua GP:n harjoittaman luontoanarkismin kohteeksi. Varsinaisesti GP kohdentaa toimintansa metsäteollisuuteen, mutta todellisuudessa kärsijänä on kaikkein heikoimmassa asemassa oleva ryhmä eli pohjoisen ihmiset. GP:n toiminnan vuoksi metsäteollisuus kieltäytyy ostamasta puuta Värriön yhteismetsältä, jolloin kantorahatulot jäävät saamatta. Teollisuudelle siitä ei ongelmia aiheudu, mutta paikallisille asukkaille kyllä. Siitä Greenpeace ei välitä, kuten Matti Liimataisen Lapin Kansassa julkaistu ylimielinen kirjoitus osoittaa.

Pohjoisessa ihmisten toimeentulo kertyy pienistä palasista, kuten metsätaloudesta, poronhoidosta, metsästyksestä, kalastuksesta ja pienimuotoisista matkailupalveluista. Itä-Lapin syrjäseuduilla väestön ikärakenne on sellainen, että takuueläkkeen varassa eläviä on paljon. Heille yhteismetsän osakkuus on tärkeä tulonlähde, joka voi vastata muutaman kuukauden palkkaa.

Greenpeacen toiminta Itä-Lapissa on selkeästi ylilyönti myös sen vuoksi, että lahopuujatkumo on turvattu valtion perustamilla suojelualueilla

GP:n toiminta tekee hallaa pienille ihmisille, mikä on sekä epäreilua että kolonialistista ja päälle päätteeksi ulkoparlamentaarista toimintaa. Valtion harjoittama metsiensuojelu, josta veronmaksajat pulittavat kymmeniä miljoonia joka vuosi, turvaa lahopuujatkumon, ja yksityisten ihmisten tulonmenetykset korvataan valtion pussista. Sen sijaan GP:n toiminta jättää yhteismetsän osakkaat puille paljaille. Eettisesti ja moraalisesti GP:n puuhat ovat arveluttavia. Paikallisten ihmisten toimeentulo ei GP:tä kiinnosta eikä sekään, että kovimman laskun lahopuun suojelusta maksavat ennestään vähätuloiset ihmiset.

Greenpeacen toiminta Itä-Lapissa on selkeästi ylilyönti myös sen vuoksi, että lahopuujatkumo on turvattu valtion perustamilla suojelualueilla, joita on Pohjois-Suomessa riittämiin. Talousmetsien käsittelyssä luontoarvot pystytään ottamaan huomioon, joten uusille totaalisuojelun piirissä oleville alueille ei ole tarvetta. Metsätalouden harjoittaminen pitää voida turvata Itä-Lapissa myös jatkossa.

GP ehdottaa hakkuiden tilalle metsien virkistyskäyttöä, mikä tarkoittaa sitä, että hyödyt koituvat ulkopuolisille. Paikallisten ihmisten oikeuksia päättää omaisuutensa käytöstä rajoitetaan, ja päätäntävalta siirtyy ulkopuolisille. Se on suuri vääryys. Siksi tämä nuhdesaarna.

Kirjoittaja on metsäneuvos. Julkaistu Metsälehdessä 18/2020.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Blogit ja Kolumnit

Keskustelut

Kuvat