Kuvassa aikanaan energiapuukohteeksi kaavailtu kuvio. Vain toteuttaja puuttui. Kun ei ole kysyntää eikä tekijöitä energiapuukohteet jäävät odottamaan aikaa parempaa.
Kuvassa aikanaan energiapuukohteeksi kaavailtu kuvio. Vain toteuttaja puuttui. Kun ei ole kysyntää eikä tekijöitä energiapuukohteet jäävät odottamaan aikaa parempaa.
Metsänhoito
Nyt on taas kysyntää e-puulle. Hyvä kohdehan tuokin on siihen. Vaan tainnut mennä jo selluyhtiölle, kun käypiä e-puurankoja on pitkällään koneen poljettavina.
Kysyntää tosiaan on, eikä energiapuukohteita pidä väheksyä sen takia, että joku hoitaa niitä huonosti.
Tuon vain esille tilanteita , joissa energiapuu on ollut huono vaihtoehto. Taimikonhoito jätetty tekemättä ja metsä mennyt pilalle toteutumatonta toimenpidettä odotellessa. Kaikkialla ei ole kysyntää , pienet kohteet eivät kiinnosta asiakasta eikä joka paikasta löydy tekijöitä. Varmin tapa turvata metsänsä tulevaisuus on hoitaa taimikot ajallaan. Se antaa useampia vaihtoehtoja tulevaisuutta ajatellen. Kuvan tapauksessa tosin selvitään yhdellä harvennuksella huonotuottoiseen päätehakkuuseen asti. Eikä harvennuksen tulos näytä puupellolta. Lahopuutakin kertyy rutkasti ainespuun mitat täyttämättömästä puuaineksesta.
Kyllä käytännössä pilalle on menneet ylispuukoivut ja alispuukuuset. Avohakkuu alueelle ja ”Vuokilointi” päälle.
Näitä riistatiheikköjä kyllä tulee jatkossakin piisaamaan. Saattaa kohta olla joidenkin mielestä luonnontilainen vanhaksi metsäksi kehittyvä korvaamaton kohde.
Hyvännäköinen kuusikko on keskimmäiseen jo hakattuun kuvaan löytynyt. Kasvavat pitkät latvat ja oksat tallella. 5 vuoden päästä jo hyvännäköinen kuusikko.
Jätkällä on kyllä näkö pilaantunut jos tuota pilalle menneeksi höpöttää. Aivan hyvä ja laadukas koivumetsä siihen kasvanut olisi jos olisi. Mutta kun sattui asennevammainen moton puikkoihin niin sen käsittelyn jälkeen voikin olla pilalla.
Asennevamma voi etsiä ihan toisesta osoitteesta. Ei se motokuskikasn mikään messias ole ,joka muuttaa veden viiniksi .
Ei ole mennyt pilalle metsä ellei ole juurikäävän saastuttama maapohja. Kuusten kasvu hyvä joten ei ole kovin tod. näk. sekään. Koneen tekemä ura on tietysti ruman näköinen jonkin aikaa mutta menee umpeen sekin muutaman vuoden päästä.
Suorivalla on hyviä kuvia usein mutta ”näköalansa” rajoittuu yleensä liian lyhyeen. Muutamia vuosia lisäkasvua tuossakin , niin metsä muuttaa näköään yllättävän paljon . Monilla muilla on enemmän näkemystä metsien koko kiertoajalta eikä vain hakkuuajankohdalta.
Jos palstalla kasvaa tukin mitoissa olevia kuusia siellä ,missä koivut eivät ole haitanneet kasvua ,ei ole kysessä vähäpätöinen asia. Nuo kuusenräipät eivät ikinä kuro kasvueroa umpeen. Syynä kehittymätön juuristo ja vähäinen yhteyttämispinta . Ihan perus biologiaa . Uudistamisen peruskuvioihin kuuluu varmistaa taimille riittävä kasvutila ja huolehtia kilpailevien puiden poistosta hyvissä ajoin . Tässä homma on venähtänyt pitkäksi 15 vuotta .
Eikai kukaan väitäkään että nuo kuusen taimet jo tukin mitoissa olevat ottaisi kiinni, vaan että ihan hyvä kuusen taimikko koivujen seasta paljastuu, koivu viha tahtoo olla vain motomiesten tauti, kyllä tuolta joku hyväkin koivu löytyisi jättöpuuksi
Melko hyvin kuitenkin lähtenyt koivukuitupuuta eh:lla. Tuottoon pitää laskea myös koivujen tuoma lisä. Metsä olisi pilalla , jos ei olisi kunnollista alikasvosta mistä jättää kasvamaan. Ehkä koivukarike on myös ”valmistanut” maaperää hyvään kasvukuntoon kuusikolle samalla vaikka kuusen kasvu onkin kärsinyt.
Koivu ei kuulu havupuiden joukkoon, mutta omana metsänään jalostettu koivu on aivan huippupuu. Nykyiset jalosteet reilu 30-vuotta ja nilkasta poikki.
No ei motokuskeilla ole koivuvihaa. Koivu on puu siinäkin kuin mikä muukin. Koivun kasvulle on tietyt edellytykset ja omat ongelmat niin kuin kaikilla puilla on. Ei siis yleistetä yhden henkilön kannanottojen perusteella. Edelleen suorittavalla hyviä kuvia jotka aiheuttavat keskustelua niin kuin pitääkin.
Aloitan kuin suorittava: Jos palstalla kasvaa tukin mitan täyttäviä kuusia- mutta jatko sitten kuuluukin minun mielestä näin: niin silloin myös koivuista valkataan ne isot ja lähellä tukin kokoa olevat puut jolloin saadaan päätehakkuumetsää nopeasti. Ja tehokkaasti. Siksipä kysynkin suorittavalta, mikä pakkomielle sinulla ohjaa nyt valitsemaan lähes pelkästään kuusta vaikka ne ovat jo taistelussa hävinneitä siinä pienemmässä mittakaavassa? Minusta kuuset pois hyvien koivujen ympäriltä ja hyvien tukkikuusien ympäriltä taas turhat koivun raipat. Saadaan alle kymmenessä vuodessa päätehakkuuseen hieno ja laadukas ja yhdenkokoinen sekametsä josta kait ehkä jopa luontoväkikin kiittää. Tiedän kyllä syyn pyytämättäkin: sellufirma ottaa nyt kuitua maksimaalisesti eikä hae päätehakkuun nopeaa tuottoa vaan vielä seuraavaksikin sellukuusta ja koivua mahdollisimman paljon. Ja syy tietysti on metsänomistajan, vai mitä suorittava. Ja kuten varmaan muistat olen saman sellufirman asiakas joka on oppinut talonsa tuntemaan. Itse tein viimeksi järkeä järkevän motoyrittäjän suosiollisella suostumuksella. Olimme tästä tavasta yksimielisiä.
Tuossa on kyllä totuutta.
Kannattavuuden suurin ongelma on uudistuskulut. Kiertoajan minimointi ei välttämättä ole kannattavuuden suhteen paras ratkaisu varsinkaan, kun koivun tukkiprosentti on vaatimaton ja alla kasvaa paremmin tukkia tuottavaa kuusta.
Ainakin kuvista päätellen kuusen kokoerot ovat liian suuria kasvattaakseen järkevästi niistä päätehakkuun. Koivut kuitenkin suoria ja hyvärunkoisen näköisiä. Voi olla kymmenen vuoden kuluttua haluutuakin tavaraa. Koivua kuitenkin tuodaan maasta joka saattaa lyödä lopullisesti suhteet poikki suomeen. Sitähän täältä päin haetaan.
Kuusia on kuitenkin enemmän kuin pelkkä päätehakkuuseen tarvittava puusto. Yksi harvennus tarvitaan nille, jolloin kokoerot tasoittuu.
Kuvasta ei valitettavast käy ilmi ihan kaikki yksityiskohdat. Kasvatuskelpoisia koivuja on niukasti riukuuntumisen seurauksena. Se on monille noviiseille vaikea rasti . Puuta näyttää olevan rajusti , mutta kun tarkastellan elinkelpoisuutta törmätään niukkuustilaan.
Elinkelpoisia ja hyvälaatuisia koivuja on jätetty sinne, missä ne eivät haittaa havupuita koko lopun kiertoajan sisällä. Tälle kuviolle ei nimittäin ole enää järkevää tehdä mitään toimenpiteitä ennakkoraivausta lukuun ottamatta ennen päätehakkuuta. Hoitamattomuus on alentanut elinkelpoisen puuston laatua ja määrää ja päätehakkuuajankohta siirtynyt 15-20 vuotta tuonnemmas verrattuna onnistuneen uudistuksen kohteisiin.
Joku epäili , että en näe tässä tilanteessa tulevaisuuteen. En todellakaan ole ennustaja , mutta viimeiset 20 vuotta olen tehnyt työkseni lähes pelkästään harvennuksia ja miljoonia valintoja eri tavoin uudistetuissa ja hoidetuissa/hoitamattomissa metsissä. Kohtuullisen selkeä kuva on syntynyt siitä , mitä mistäkin toimenpiteestä seuraa. Seuraukset ajan muoti-ilmiöistäkin ovat tuttuja. Energiapuun keräily taimikonhoidon korvikkeena seurauksineen on kohdallani erityisen tuttu asia.
Yksityiskohtana voin mainita , että esitin aikanaan energiapuuasian ollessa kuumimmillaan kemerapalstoja energiapuukohteiksi , kun kovasta rummutuksesta huolimatta energiapuu oli suorastaan kiven alla. Korjuuseen soveltuvia erikoislaitteita kehotettiin hankkimaan , mutta työmaita ei tuntunut löytyvän mistään edes testikohteeksi. Tilanne oli tämä UPM:n alueella ja Suomen suurimman metsäkoneyrityksen isolla reviirillä vajaa 20 vuotta sitten.
Surkuhupaisaa asiassa on , että kemeran tultua mukaan kuvioihin , taimikoita alettiin hoitaa huonommin viivyttämällä raivausta isomman kemerapotin toivossa ja potentiaaliset energiapuukohteet jäivät korjaamatta , kun niille ei maksettu tukea. Kuvassa on jälleen yksi esimerkki seurauksista.Ei toteutunut energiavaihtoehto ja metsä ehti mennä huonoon tilaan.
Oma osansa oli myös sillä, että e-puulle ei löytynyt sitä hintaa jolla olisi paremmin kauppa käynyt. 0- tai pari euroa/kuutio ei innosta kovin hyvin antaa taimikko-02 -vaiheessa olevia metsiä isojen koneiden korjuukohteiksi runneltaviksi.
UPM:kin taisi huomata , että halvinta raaka-ainetta (pienien korjuukulujen ja olemattoman kuutiohinnan takia) sai päätehakkuiden hakkuutähteistä kannoista ja latvuksista & oksista . UPM:n parhaiten tuottava yksikkö oli pitkään juuri energiantuotanto (lieneekö edelleen, sitä en tiedä).
Ongelmia oli siinä ,mikä katsotaan energiapuuksi. Isännän mielestä risut täyttävät määritelmän ,mutta käyttäjäporras odottaa jäykempää tavaraa ,josta saa parempaa haketta . Pieniläpimittaisen puun keräily energiakäyttöön oli kuolleena sytynyt ajatus . Työkustannukset ovat hyötyyn nähden liian korkeat ja tavaran talteennottaminen hidasta . Toiminnasta aiheutuneiden päästöjenkään määrä ei kestä nykyisen ilmastopolitiikan vallitessa lähempää tarkastelua.
Kannot ajoivat pari kymmentä vuotta sitten energiarisun ohi käytettävyydessä. Vuosikymmen takaperin kantojen nostokin alkoi väistyä havaittujen ongelmien myötä. Ainoa,mikä on jotenkin pitänyt pintansa ,on karsittu ranka. Senkin kokovaatimus kasvaa koko ajan . Taimikosta sitä tuotetta kertyy niukasti. Energialaitosten käyttövarmuus on turvattava tuonnilla.
Kyllä tuolla maakunnassa näkee potentiaalisia energiapuukohteitakin. Syystä tai toisesta ne eivät kuitenkaan päädy markkinoille. Saamattomuus vaivaa. Jäävät korjaamatta ,vaikka toimenpidettä tuetaan.
N. 5. kerran kerron, että e-puun kemeratuki meni teollisuudelle itselleen eikä mo:lle kantohintaan. Kova huoli oli selluteollisuuden pomoilla yhteen aikaan , että kuitupuun hinta ei vain nouse Suomessa. Siksi pienikokoisen puun hinta ei noussut pitkään aikaa yhtään.
Liian isot ja kalliit koneet ei sovi pienilpm:ttaisen puurankojen tekoon. Siinä 2. syy miksi ei toimi e-puumarkkinat kunnolla. 3. syy on nopea e-puun tarpeen lisääntyminen koska turpeen käyttömahdollisuus (verotuksen muuttamisen takia) lopahti liian nopeasti.
Teollisuus yritti maksella sillä tuella yrittäjille edes jonkinlaista korvausta huonosti tuottavasta työstä . Ei sen ihmeempi asia. Valitettavasti risujen kanssa näpertely ei kannata oli kone mitä kokluokkaa tahaansa . Kuplassa elät ,jos muuta luulet.
Ei risujen käpistely kannatakaan. Mutta jo vähän isompien hoidettujen metsien kanssa näyttää kannattavan ainakin niillä joilla on sopivat koneet siihen hommaan. Korjuukulutkin siedettäviä myös maksajalle. Eikä tule liian leveitä ajouria pienikokoiseen metsään.
Suorittavallahan tuo kupla tuntuu olevan harvinaisen vahvaa lajia. Usko omaan jänkäykseen tuntuu riittävän ja siinä kyllä selvä lehtipuun vihamielisyys loistaa jo kauas läpi. Katselin tässä harvennusta jonka toteutti motoyrittäjä joka ei ollut asenteellinen. Jälki oli ihailtavan tasaluokkaista kun valintatilanteessa oli hyvärunkoinen koivu aina jäänyt ja sekametsätyyppiä säilyi jopa muuten aika yksitotisissa männikkörinteissä. Sitä ei juurikaan esiintynyt ison motoyrityksen työntekijän työn perästä.
Puukille totean ,että nykyään ensiharvennusleimikko ei välttämättä kelpaa yksinään ostajalle. Mukaan tarvitaan palsta järeämpää tavaraa. Vehkeet ,joilla puut hakataan ja ajetaan ovat luonnollisesti tarpeeseen sopivat.
Olen kyllä kertonut ,että suosin hakkuulla hyvälaatuisia ja kasvatuskelpoisia lehtipuita , jos ne eivät haittaa pääpuulajin (istutetun) kehitystä. Turha sitä etukasvuista lehtipuuta on kuitenkaan ylenpalttisesti jättää ainakaan ensiharvennukseen , taimkon raivauksesta puhumattakaan. Seuraavassa vaiheessa on yleensä näissä tapauksissa törmätty epämiellyttäviin haasteisiin. Kasvussa jälkeen jäänyt metsä ei selviä ilman vaurioita -joskus huomattaviakin- kun ylispuita revitään pienempien runkojen seasta. Siinä kysytään isännältä selkärankaa olla valittamatta tapahtuneista vahingoista. Tähän suuntaan on noissa tilanteissa sitten turha syytöksiä heitellä. Aktiiviura on loppusuoralla ja aamukamman piikit vähissä.
Jälleen kerran, siinä vaiheessa kun kaupat on tehty eli korjuusta on sovittu, ei ostajalla tai korjuuketjulla ole mitään aihetta syyttää omistajaa huonosta hoidosta. Ellei leimikkoa pysty sopimusehtojen mukaisesti korjaamaan, pitää ymmärtää olla laittamatta nimeä paperiin ja kirjata sinne sellaiset ehdot, että ne täyttyy. Jos esim. ylispuiden poisto ei onnistu alikasvosta liikaa vahingoittamatta, se pitää ilmoittaa ennen sopimuksen tekoa, eikä vasta vahingon tapahduttua.
Mikä tässä on suorittavalle niin vaikeata vuosikymmenien mittaisen uran jälkeenkin käsittää? Saako myyjäkin yksipuolisesti muuttaa sopimusehtoja kaupan jälkeen, esim. muuttaa puun hinnat 10 € sopimukseen kirjattua korkeammaksi.
Minulla ei ole mitään vaikeuksia käsittää asioita ,mutta joidenkin toisten on . Kuten jo totesin ,motokuski ei ole mikään messias eikä pysty mahdottomiin suorituksiin ,joita häneltä pilalla olevan metsän kunnostamiseksi vaaditaan. Gla:nkin kokemus puunkorjuusta tuntuu olevan aika huteralla pohjalla . Koko ajan saisimme olla valittamassa kuluttajalautakunnalle ,kun tehtäväpaketti on ihain jotain muuta ,kun kauppakirjaan ja korjuuohjeisiin on kirjoitettu . On esim.ensiharvennuksia ,joissa kasvaa 1,5 motin koivuja ,jotka pitäisi poistaa. Alimitoitetulla kalustolla se ei onnistu tai rymytessä syntyy hirvittävät vahingot. Tieto ylisuurista puista käy ilmi vasta palstan reunassa.
Oma lukunsa ovat nämä nykymuotoiset harsinnaksi kääntyvät avohakkuut. Päällä parin motin karvainen kuusikko ja alla kasvava pienempi kasvusto pitäisi yrittää säästää. 10 metriä sekunnissa puhaltava puuskittainen tuuli aiheuttaa tuossa tilanteessa haasteita kokeneellekin puunkaatajalle . Esim . eilen vaikeutti hakkuuta huomattavasti ja puut kaatuilivat minne sattuu.
Aivan tuore tapaus on ,jossa toistamotin haapojen ja tuuhealatvaisten koivujen alle oli kehittynyt kuusentaimikko. Koivut piti harventaa ja taimia säästää. Ei käy kateeksi seuraavaa harventelijaa ,joka joutuu taiteilemaan ne suurimmat ja oksaisimmat koivut ja haavat joskus ensiharvennuksen yhteydessä hallitusti ja pienin vaurioin kuljetuskuntoon. Kaksivaiheisen kasvatuksen riskit realisoituvat täysimääräisinä , kun järkälemäisiä lehtipuita kumotaan pienemmän puuston sekaan ja runkoja vedellään karsittavaksi. Ennen metsuri kaatoi ja karsi puut paikallaan . Motolla runkoa joudutaan liikuttamaan vähintään pituutensa verran. Siinä kaarna lentää lähipuista ,kun karvaista koivua kiskotaan terien läpi pinten runkojen seassa.
Ei kukaan motokuskia messiaaksi oletakaan.
Jos olosuhteet ei pidä paikkansa kaupakirjaan tai korjuuohjeisiin verrattuna, silloin ensimmäinen kysymys lähtee ostajan suuntaan. Sinä et niin ole tehnyt näissä keskusteluissa kertaakaan, aina vika on ollut metsänomistajassa.
Erikoinen tilanne, jos toistamottisten lehtipuiden hakkuun yhteydessä alla on taimikko. Se ei ole hallitun kaksivaihekasvatuksen mukainen tilanne. Mutta etukäteen tieto siitäkin tuntui olevan olemassa, jos ohjeena oli säästää kuuset. Tuskin isäntä palstalle ohjeita tuli jakelemaan, kun sinä olit varautunut järeän tasarakenteisen puuston harvennukseen.
Ihan kohtalaisessa rummutuksessa ostopuoli on ollut ,vaikka sitä en tällä palstalla ole toitottanutkaan. Tulokset antavat vain odottaa itseään. Kaikilla pikkupalstoilla ei käydä. Luotetaan suunnitelmaan ,joka osoittautuu usein paikkansapitämättömäksi. Tämä vain siitä syystä ,että toimenpiteet on päivitetty vain paperilla ,mutta fyysinen toimenpide puuttuu .
Viimeisessä esimerkissäni oli olemassa tieto nimikkeellä ”harsinta” ja että taimikkoa säästellään. Puuston koko oli aika iso yllätys. Värkit tehtävään oli liian hennot.
Ok. Ymmärrän tuon niin, että olet menettänyt toivosti ostomiesten suhteen. Sen varaan vielä jaksat laskea, että myyjät toimittaisivat myyntiin vain mieleisiäsi leimikoita, kun ostaja ei vastuutaan kanna.
On kärsivällisiä ja rauhallisesti toimivia moton kuljettajia ja on hosuheikkejä jotka rikkovat koneen ja puuston ympärillään. Viimeksi sain onneksi edellämainitun kärsivällisen ja rauhallisen joka pui alle kolmeasataa mottia monta päivää. ja kone liikkui pimeän hämystä pimeän hämyyn. Yhtään kolhittua puuta en hänen jälkeensä harvennuksilta löytänyt ja ajokonekkin teki promilleissa. Tämä oli kyllä hieno hyvitys siihen ryskimiseen jota edellinen komppania siinä samalla metsätilalla harrasti. Olisipa tällainen ollut silloin tekomiehenä niin olisi siinä nyt hieno kuusikko niilläkin aloilla. Tämähän hiukan korjailikin edellisten töitäkin. Kun on silmää niin ei kestäny katella. Kait.
Kehottaisin Gla:ta kertaamaan avaustekstin. Ei ole suinkaan kyse pelkästään motokuskin miellyttämisestä. Mo:lle itselleen vahinkoa on aiheutunut . Murhe tosin voi vielä kasvaa ,jos työmaalle sattuu tulemaan urakalla hakkaava kuljettaja ,jolle on tärkeää ,että pino kasvaa nopsaan.
Kumpaan ”kastiin” suorittava lukeutuu noin niinkun omasta mielestään? Minun harkinnalla tehdyt tukit kuusikosta kelpasivat hiukan lievän mainostuksen makuiseen paikkaan välivarastoon hyvässä vilkkaassa asutusalueen haarassa. Bussipysäkin takana heti. Metä-Groupin laput hyvin ja riittävän monena päässä. Järeätäkin oli ja todella pitkäksikin tehty.
Avaustekstiin liittyvä kommenttini on keskustelun alussa.