Kuvan palsta avohakattu vuonna 2000. Uudistettu männylle, jätetty raivaamatta karsiutumisen edistämiseksi ja aidattu kahdella nauhalla toiveena välttää hirvituhot. Aidan sisältä ei juurikaan enää mäntyjä löydy. Aitanauhan kohdalla on sentään rivi. Ulkopuolella viereinen kuvio kasvaa hoidettuna sitä, mitä alunperin pitikin. Aidan sisälle muodostui hirvilaidun.
Kyllähän tuossa runkoluku riittää hyvin sekametsäksi.
Tien reunassa riittää ,mutta kauempana on vähän niin ja näin. Tässä on esimerkki siitä ,että kaksikaan nauhaa ei pitele ,jos niiden sisäpuolella on runsaasti syötävää. Jos palsta olisi raivailtu nykykäytännön mukaan olisi nauhoista ollut apua. Nyt ne ovat muoviroskana maastossa ja puiden ympärillä ja suojeltavaksi tarkoitettu puulaji pääosin syöty tai tukehtunut vesakkoon.
Korostan kuitenkin ,että hirviä oli taimivaiheen aikaan vähintään puolet enemmän ,kuin tänä päivänä näillä tienoilla ja harva jättää enää nykyisin ”puuston laatua parantavaa” ylimääräistä puuainesta raivauksen yhteydessä hirviä houkuttelemaan.