Talvella 2016 myytiin naapureille tästä mäntyjä. Syntyi runsaan 10 aarin ”pienaukko”. Ei tehty mitään, koska ympäristökin hakataan lähivuosina. Kolmen kesän jälkeen löysin yhden uuden männyntaimen. Pitää kiirettä, jos 10 vuodessa syntyisi vaikkapa 1500 tainta hehtaarille.
Pieni maanpinnan rikkominen olisi varmaan auttanut taimien syntymiseen. Vaikka maataloustraktorilla ajelu ketjut pyörissä, vaikka ”poltinpuiden” takia, antaisi siemenille paremman madollisuuden.
Jatkuvan kasvatuksen hakkuuthan pitäisi juurikääpävaaran vuoksi suorittaa talvella kuten tämäkin aukko tehtiin. Kylläkin siksi, että naapurit saisivat sirkkeliinsä mahdollisimman kuivaa tukkia.
Siksi tämä sattumoisin kuvaa todellista tilannetta.
Pienaukkojen ja jk:ssa muunkin alikasvasvoksen varttuminen saattaa kestää pitkään. Jossain tutkimuksessa kestokoealoilla 1.3 m pituuteen kuusen taimet ehti (10 cm pituudesta) keskimäärin 42 vuodessa. Samaan suuntaa viitaa mm. Valkosen ym. tutkimuksen kuusikko, jossa taimien kasvu oli vielä hitaampaa.
Niin. Toisaalta jk metsissä korjuu tehdään lumiaikaan, ettei tule juuristovaurioita, taimet taas ei muodostu ilman maanpinnan rikkomista. Tuo yhtälö kun asetetaan sen tosiasian yhteyteen, että jk kuviot ovat lähes poikkeuksetta kuusikoita…
Onkohan kivikkoisuus syynä huonoon taimettumiseen?
http://www.metla.fi/ohjelma/002/pdf2/Valkonen2_03062015_pa.pdf
Epäilemättä kivisyydellä on vaikutusta. Periaatteessa taimia pitäisi kuitenkin syntyä. Itse pidän maapohjan kuivuutta suurimpana syynä. Esimerkiksi Luken kosteammassa koemetsässä Lapinjärvellä näin, että kuusentaimia syntyy pienempiinkin aukkoihin. Tähän ei edes pusikkoa, mikä on aika usein esiintyvä tilanne meidän kasvatusmetsissä.
Tulee mieleen, että ovatko koealat tyypillisiä vai jostain syystä valikoitunut hyvin taimettuvia.
Tämä on ollut aikanaan metsälaidunta, jolloin karjan tekemät jäljet ovat edesauttaneet taimettumista.
Ootteko nähny 100vuotiasta aukkoa??
Yleensä jonkun hermo pettää ja aukko taimetetaan. Toisaalta edes 50-vuotias kuitupuuta kasvava kuvio ei ihan riitä vakuuttamaan luontaisen menetelmän varmuudesta.
Itse laitoin jokunen vuosi sitten kuvan mt-moreenirinteeseen tehdystä pienaukosta. Kivisyyttä ei ole, mutta maanpinta on kantojen noston takia rikottu. Silti vain puolet alasta oli taimettunut. Toisen puolen olen saanut kasvamaan mäntyä laikuttamalla, istuttamalla ja ahkeralla heinäämisellä. Nyt alkaa männyt päästä heinien yli ja pelkkä hirvikarkotteen ruiskutus riittää. Se hyvä puoli tuossa menetelmässä on, että istutetulla alueella ei ole yhtään vesakkoa raivattavaksi, mutta ehkä silti mielummin raivaan vaikka kahteen kertaan kuin käyn läpi tuota taimettamisprosessia.
Jos taimettuminen siirtyy vuodella, niin jää 100 miljonaa puukuutiota syntymättä. Jos 10 vuodella, niin miljardi m3 eli 35 % Suomen nykyisestä puustosta.
Kuusen luontainen uudistuminen vaatii a) itäviä siemeniä (=hyvän siemenvuoden) + pari kylmää ja kosteaa kesää siemenen itämisen jälkeen. Tästä seuraa, että eteläisessäkin Suomessa olosuhteet ovat otolliset ehkä kerran vuosikymmenessä. Kolme vuotta on kovin lyhyt aika arvioida onnistumista, jo sammalikkoon ilmestyneen parivuotiaan kuusentaimen havaitseminenkin on haastavaa.
Kun uudistamisessa nojataan pienaukkoihin, olisi hyvä, että taimia on jo pystymetsän alla. Se kertoo luontaisen uudistumisen potentiaalista ja samalla on valmiina ampaisemaan kohti taivasta kasvutilaa saadessaan.