Jokunen vuosi sitten oli päätehakkuuleimikko kuviolla, joka oli lannoitettu 3-4 vuotta viimeisen harvennuksen jälkeen. Vaikutusta näkyy olleen kasvutilan ja lannoitteen saamisella ja myöskin sillä, kun kaikki ne oli käytetty. Valitettavasti mitta puuttuu kuvasta.
Kuvasta näkyy hyvin miten paksuimpien lustojen kohdalla puuaines on huomattavasti pehmeämpää. Menee sahatessa kasaan kuin styrox.
Ja harvennuksen vaikutus näkyy myös. Lustot yhtä paksuja kuin lannotuksen jälkeen mutta puu tiheämpää. Luonnon lannoitus toimii paremmin kuin apupaska.
Puuki. Ei nyt sentään, kyllä lannoitus on reippaasti lisännyt kasvua, mutta teho on hiipunut seitsemän vuoden kasvun jälkeen. Lustoissa on yhtä paljon soluja, on ne lustot ohuempia tai paksumpia. Koivussa ei ole noin, mutta havupuissa kyllä.
Laskin itse lannoitteen vaikuttaneen 12 vuotta ja sitten tehon loppuneen 5 vuotta ennen kaatoa.
Kuvasta laskien tuon lannoituksen vaikutus näkyy olleen 12…13 vuotta.
Kasvun heikkeneminen näkyy myös lannoituksen ajankohtana, joka ilman lannoitusta olisi tyrehtynyt latvuksen suhteellisen pienentymisen johdosta samalle tasolle kuin nuo viime vuodet.
Viime vuosien kasvun heikkoudessa voi olla lisänä myös kuivuus ja latvuksen suhteellinen pienentyminen.
Harvennus 5..6 vuotta ennen aukkohakuuta olisi pitänyt luston leveyden hyvänä vielä pitkään.
Jokunen vuosi sitten ei ollut erityisen kuivia kesiä. Mikäli käsitin niin tämä on hakattu jo vuosia sitten.
Tämähän alkoi mennä kimurantiksi, kun aloin itsekin laskemalla laskea vuosirenkaita ja muistella kuvion historiaa. Piti lopulta mennä jo pönkämään arkistoja, että mitä tässä on oikein tapahtunut. Ensi alkuun on kuitenkin todettava, että kuvattu pölkky on valikoitunut täysin sattumanvaraisesti kuvatuksi, joten tuntemattomia muuttujia on liian paljon tarkkojen analyysien ja laskelmien tekoon. Esim. oliko puu valtapuu vai jotain muuta? Mikään jytkypetäjä se ei kuitenkaan ollut.
Arkistojen perusteella kävi ilmi seuraavaa: Puu on kaadettu kasvukauden 2016 päätyttyä. Lannoitus tapahtui kasvukauden 2005 aikana. Viimeinen harvennus oli kasvukauden 2001 päätyttyä.
Mielenkiintoinen lisäpointti on se, että kuivahkolla kankaalla, josta puu kaadettiin oli maastopalo, joka paikoin poltti ”kunttakerroksen”. Palo oli muistaakseni (!) n. 2-3 vuotta ennen harvennusta. Puu oli juurikin paloalueella. Siitäpä sitten tutkimaan, että mikä on minkäkin asian vaikutusta.
Kuvan opetuksena olkoon, että mitta mukaan, kun kuvia otetaan ja kasvukairastakin olisi hyötyä enemmän metsässä, kuin kotona kaapin päällä.
Eli n. vv.2001-2006 harvennuksen aikaan saama vuosikasvujen paksuuntuminen näkyy kuvassa. Samoin lannoituksen aiheuttama ”höttöpuun” lisääntyminen n. vv. 2006-2011. Kasvun hyytyminen myös vv. 2011-2016 .
Viimeiset huonot kasvuvuodet siis ajoittuvat 2011-16, jolloin aikakin täällä Kainuussa oli märkiä ja lämpimiä kesiä. Missä lie tämä?
Aika lyhyt vaikutusaika lannoituksella. Vain 5 vuotta. Kovempaa kesäpuuta on tuona aikana kasvanut reilusti enemmän. Kuvasta näkee, että lusto levenee jo ennen lannoitusta 5..6 vuoden ajan. Palovuosi näkyisi ohuempana lustona, mutta ennen paloakin lusto jo leveä 3 vuonna peräkkäin. Vuonna 2009 alkanut lusto levetä.
2005-kesän rankkaan parhaimmaksi kesäksi koskaan, oli kostea ja hyvin lämmin. Kaikkia marjoja tuli runsaasti. 2006 taas oli kuiva ja hyvin lämmin, johon tuo levein lusto osuu.
Tarina ei kerro paloiko puun lähiympäristö ja miten. Lisäkasvua on voinut tulla tuhkalannoituksestakin jo ennen harvennusta. Siltä vaikuttaisi.
Palon jäljiltä mäntyjen rungot olivat mustina n. polvenkorkeuteen saakka. Palo oli saanut alkunsa tuntemattomasta syystä ja poltti edetessään koko ”varvikon” niin, että kivennäismaakin tuli paikoin näkyviin ja paikoin jäljet on edelleen maastossa nähtävissä. Paloalue oli varsin ”repaleinen” ja sellaiselta tämäkin puu kaadettiin. Jonkinlaiseen ”tuhkalannoitukseen” minäkin päädyin, kun vuosia ja kasvuja vertailin.
Missähän te pidätte silmiänne, jos viiden lannoitetun vuosiluston paksuus on mielestänne ”vain ” samaa luokkaa, kuin jonkun harvennuksen tai ”tuhkalannoituksen” jonka ei ole vielä kivennäismaalla todettu vaikuttavan kasvunopeuteen.
Harvennus vaikuttaa, mutta vain silloin, kun se tehdään riittävän voimakkaana. Lannoituksen olisi pitänyt vaikuttaa pidempään, kuin viisi vuotta.
On toki lannoitus lisännyt kasvua vähän enemmän kuin tuhka+harvennuksen hakkuutähteet ja puiden kasvutilan lisääntyminen.
Siitä se puun ”styroksimaisuus” on tullutkin 5:nä vuotena.
Aina ei pelkkä typpilannoitus tuo toivottua tulosta. Jos aikoo suuren alan lannoittaa kannattaa teettää neulasanalyysi ja valita oikea lannoite sen mukaan.
Hankala kysymys tämä metsätalouden kannattavuus.
Jos on märkää, pitää ojittaa. Jos kuitenkin ojittaa liian syvältä, turve pehkuuntuu nopeammin kuin mitä puu ehtii käyttää sen hyväksi, ja ilmasto suuttuu. Pitäisi siis ojittaa vähän kerrallaan ja usein, tai sitten padota tehty oja ja säätää vedenpintaa padolla.
Jos haluaa lannoittaa, pitäisi siis lannoittaa vähän ja usein, jottei tule höttöä, mutta jotta kasvu kuitenkin lisääntyy.
Molemmissa on ihan se sama, että metsässä käyminen jonkun koneen kanssa maksaa, ja sen takia sitä ei ole varaa tehdä liian usein. (Tämä siis myös liittyen tuohon käsinlannoituskeskusteluun. Jos siis itsellä on vehkeet, niin on varmaan viisaampaa levittää pienempi annos vaikka 4 vuoden välein kuin iso 8 vuoden välein.)
Metsälannoitteet on tehty hidasliukoisiksi, jolloin niiden vaikutus kestää huomattavasti pitempään kuin peltolannoitteilla, joiden vaikutus pitäisi alkaa heti ja loppua 80 päivän kuluttua.
Tuhkan vaikutus turvemaalla kestää moninkertaisen ajan kuin kivennäismaalla.
Sitä en tiedä, kauvanko sianpaska vaikuttaa puuston kasvuun, mutta sellaisissakin männiköissä olen kävellyt, missä on lietelantaa ruiskutettu männikköön.
Palo on voinut neutralisoida hapanta metsämaata ja parantaa siten kasvua. Itse pidän metsäpalon happamuutta neutralisoivaa vaikutusta suurempana kuin tuhkan lannoittavaa vaikutusta. Ovathan metsämaamme luontaisesti usein hyvin happamia, kivennäismaillakin on hyvin happamia maalajeja.
Kun puun tarina selvisi, näyttää siltä että palo on ollut tässä puun kasvulle suurin vaikuttaja, tosin palon vaikutus yltää lannoitukseen asti, joten ei selviä kuinka pitkälle sen vaikutus olisi riittänyt. Lannoitus on vaikuttanut vain 5 vuotta ja onko siinäkään ollut riittävää vaikutusta kannattavuutta ajatellen? Viimeiset 6 vuotta on kasvu ollut huonoa. Harvennus ei näytä vaikuttaneen ollenkaan.
Kalkin levittäminen metsään happamuutta vastaan ei ole – ihme kyllä – vaikuttanut kokeissa yhtään. Kun kokeet myös ovat näyttäneet, että tuhka ei auta kivennäismaalla vähääkään, niin tuon maastopalon uskon vaikuttaneen siten, että aliskasvusto on pois, jolloin niiden kuluttamat ravinteetkin at jääneet valtapuiden käyttöön. Kun metsäpalon jälkeiset seitsemän vuotta ovat kasvaneet selvästi vähemmän kuin lannoituksen jälkeiset viisi vuotta, voisivat palstan matemaatikko-nerot laskea, paljonko prosentteina on lannoituksen vaikutus/ vuosi.
Kun noita kasvuja ihan oikeasti mitataan, niin puoli milliä lustossa merkitsee huomattavasti, varsinkin kunpihutaan parin millin vuosilustoista. Ei kasvunlisäys pelkällä normaalilla lannoituksella ole juuri koskaan sata prosenttia, vaikka se jonkun Tollon mielestä vasta olisi selkeä lisäkasvu.
Oma kokemus on, että kulotus muuttaa kuivahkon kankaan kasvun koko kiertoajalle tuoretta kangasta vastaavaksi. Kulotuksen vaikutus kestää pitkään. Kulotetulla alueella metsä oli kasvanut puolta paremmin kuin viereisellä kulottamattomalla. Sitä mistä tämä johtuu en tiedä ja vaikutus varmasti vaihtelee kohteittain ja eri osissa maata. Soistuneet alavat kuivahkot kankaat kulotuksesta ainakin tykkää.
Minimitekijä rajoittaa aina kasvua, jos se on vesi ei lannoituksesta ole mitään hyötyä. Samoin jos vettä on liikaa .
Tuhkalannoitus saatta hyvinkin parantaa kasvua myös kivennäismaalla, mikäli puutetta on fosforista, kalista tai muista tuhkan sisältämistä ravinteista.
Alueella, jossa pääosa omista metsistä sijaitsee on lähes poikkeuksetta tuoreella kankaalla ja sitä karummilla kasvupaikoilla puutetta fosforista ja mangnesiumista.
Tuhkaa en ole kokeillut, mutta lannoituksessa käytän aina sellaista lannoitetta jotka sisältävät em. ravinteita. Selvästi kasvu on parantunut myös sen jälkeen ,kun typen vaikutus on päättynyt.
Puuston kasvua maaperän kuivuus rajoittaa suhteellisen harvoin. Karummilla pohjilla = hiekka / soraharjuilla – männyt ovat kasvaneen metsätyyppinsä mukaisesti kosteina ja kuivina kesinä. Kun noita hatjuja on hyödynnetty rakennusteollisuuden tarpeisiin, on jopa 50:n metrin syvyydestä löydetty kohtalaisen kattava männyn hiusjuuristo. Jos kallio on tullut vastaan, on sen päällä kuin verkko, joka on ainakin kosteutta kerännyt, jos sitä siellä on ollut.
Lähinnä veden puute on varma kallioilla, joilla ei ole humuskerrosta juurikaan ja halkeamistakaan ei kapillaari nosta kovin paljoa kosteutta. Tosin niissä ei ole ravinteitakaan.
Joskus Heinä – Elokuussa tapahtuneiden metsäpalojen jäljiltä on havaittu paloalueen palaneen ”Liian hyvin” – sanotaan, että ”paloi nilelle” Silloin kenttäkerros on palanut pois, eikä jäljellä ole humusta lainkaan. Luonto korjaa tällaista jälkeä levittämällä alueelle maitohorsman, jokamuodostaa melkoisella teholla lehtikariketta ja jo kymmenessä vuodessä hiekan päällä saattaa olla uhut humuskerros, joka auttaa uuden puusukupolven alueelle. Luontaisena se on tietenkin koivu, joka tunnetaan pioneeripuuna.
Romahdusmainen kasvun hiipuminen viimeisinä 5 vuotena. Täällä tämän vuosikymmenen alkuvuodet olivat kasvun kannalta ihanteelliset. Hyvin lämpimät ja kosteat.
Kun näkyy olevan mäntypuu, niin olisiko 2011 ollut mäntypistiäisiä, jotka söivät puiden neulaset vähiin ja siksi huono kasvu?