Viimeisimmän valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mukaan metsikön laatua alentavia tuhoja esiintyi vuonna 2020 noin viidellä miljoonalla hehtaarilla. Tuhojen osuus kasvoi edellisvuodesta runsaalla prosentilla ja oli noin 27 prosenttia puuntuotannon metsämaan pinta-alasta. Aluekohtaiset erot olivat suuria.

Koko maassa lumi ja hirvet ovat edelleen ylivoimaisesti yleisimpiä metsikön laatua alentavia tuhonaiheuttajia, kuten myös lahottajasienet, tuuli ja tervasroso. Paikallisesti merkittäviä tuhoja aiheuttavat kirjanpainaja, myyrät ja versosurma.

”Merkkejä myös aiemmin harmittomina pidettyjen tuholaisten runsastumisesta oli havaittavissa. Eräs tällainen laji on okakaarnakuoriainen”, kertoo erityisasiantuntija Heikki Nuorteva Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Nuortevan mukaan mäntyjä uhkaa lähitulevaisuudessa myös havuparikas.

Säällä suuri merkitys tuhoihin

Vuonna 2020 erityisesti hirvi-, tuuli- ja tervasrosotuhot lisääntyivät ja lumi- sekä ruskomäntypistiäistuhot vähenivät. Lumituhot olivat runsaimmillaan vuonna 2019, mutta kokonaismäärään sisältyi myös havaintoja vuoden 2018 laajoista lumituhoista, joita ei ollut korjattu pois metsästä.

Lumituhoja esiintyi noin neljäsosalla Lapin metsistä sekä melko runsaasti myös Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.

Taudeista versosurma ja männynversoruoste vähenivät vuonna 2020 koko maassa, kun taas juurikääpätuhot lisääntyivät erityisesti Uudellamaalla ja Satakunnassa, jossa myös versosurmatuhot lisääntyivät.

Kirjanpainajakannat olivat hivenen nousussa, ja niin kutsuttu riskiraja, 15 000 kirjanpainajaa pyydysryhmää kohden, ylittyi useilla paikkakunnilla. Feromoniseurannoissa saatiin runsaasti myös havununnia.

”Vaikka havununnia on feromoniansoista löytynyt yhä enenevässä määrin, itse tuhot ovat vielä varsin marginaalisia Suomessa, eikä niistä ole hehtaarikohtaisia tilastoja. Tilanne voi tosin muuttua nopeastikin, jos tuholaiskanta kasvaa riittävän suureksi”, Nuorteva kertoo.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.