Metsä Group aloittaa keskustelusarjan metsien hoidosta ja puunkäytöstä. On keskustelun aika -videosarja vie asiantuntijat juontaja Baba Lybeckin johdolla pyöreän pöydän ääreen keskustelemaan metsien hoidosta, puunkäytöstä, hiilinieluista, monimuotoisuudesta, metsien suojelusta sekä metsänomistamisesta.
Ensimmäisissä keskusteluissa pureudutaan ilmastonmuutoksen torjuntaan, metsien monimuotoisuuden turvaamiseen sekä metsien kestävään käyttöön. Mukana ovat Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri, meteorologian tohtori Petteri Taalas, Suomen luontopaneelin puheenjohtaja, ekologian professori Janne Kotiaho sekä Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä.
Metsänomistajien arjesta ja toimista ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitsemiseksi keskustelevat puolestaan metsänomistajat Katariina Latva ja Mikko Alhainen sekä Suomen ympäristökeskuksen Luontoratkaisut-yksikön johtaja Aino Juslén ja Metsä Groupin johtava luontoasiantuntija Timo Lehesvirta.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Hassua, että UPM on aktiivinen metsätalouden suojelija, keskustelija ja edistäjä.
Samaan aikaan tämäkin firma tekee kaikkensa, että kuitupuun reaalihinta ja korjuukustannukset laskevat ja että sen voitot kasvavat keinolla millä hyvänsä.
UPM yhdessä 2 muun suuren ostajan kanssa ovat luoneet korjuukulttuurin, jossa harvennetaan huonosti (otetaan liikaa valtapuita koska niistä saa enemmän pinon täytettä), tehdään ylisuuria ajouria puukertymän lisäämiseksi, katkotaan väärin (kallista tukkipuuta kuitupinoon) ja ollaan piittaamattomia metsäojille ja metsämaalle yliraskaalla kalustolla aiheutetuista vahingoista.
Tärkeintä on jättifirmoille, että voitot kasvavat.
UPM tekee 10 mrd:n liikevaihdostaan voittoa n. 2 mrd (luokkaa 100 €/kuitupuukuutio) ja sehän on hyvä vaan, jos se voitaisiin tehdä rehellisesti ja kestävillä menetelmillä.
Jos kuitupuun hinnan annetaan nousta (lopetetaan hintoja alentavat kikkailut) vastaamaan tuotantokustannuksia esim. 10 € /m3 korotuksella ja hoitohakkuiden korjuukalustoa kevennettäisiin ja varustettaisiin ympäri vuoden maa- ja pintapaineystävällisillä teloilla, toiminta olisi kunnioitettavaa ja kaikki olisivat tyytyväisiä.
Korjuukoneisiin tulisi asentaa nyt viimeistään skannerit, jotka näyttävät ruudulla tehdyn harvennuksen tiheyden. Nythän kuskille ei ole annettu juuri mitään keinoja sen sujuvaan tarkistamiseen.
Toinen pieni kehitys olisi tahdä paikkatietokartta 10 cm tarkkuudella kourakasoista ajokoneelle (automaattisesti), jotta puita ei häviäisi lumen alle ja jäisi lisääntymispuiksi tuhohyönteisille.
Miksi näitä yksinkertaisia pieniä uudistuksia ei tehdä?
Edellä mainitun fiksusti toimien korjuukustannukset nousisivat vähän ja voitto pienenisi ehkä 10 %, mutta tämä ei taida sopia UPM:n arvoihin.
Minusta erinomainen videosarja. Keskustelussa kävi selvästi ilmi että julkinen keskustelu on käynyt ihan liian kuumana ja painotukset ovat olleet tarkoitushakuisia. Varmaan osin tietämättömyydestä. Videoista käy hyvin selville että luonnon tarpeet ja taloudelliset tavoitteen ovat hyvin saavutettavissa. Eikä uhraus ole edes kohtuuton kenellekään. Minusta on turha etsiä yksittäistä syyllistä , koska sitä ei ole olemassa. Metsiä on hoidettu sen aikaisen tietämyksen mukaan ja pääosin talous edellä. Aina tulokset eivät ole olleet luonnon kannalta parhaita. Nyt tietämystä on lisää ja mitään ei olla menetetty. Kaikkeen voidaan vielä vaikuttaa.
”Keinojako ei ole jäävän tiheyden määritykseen?! Ja paikkatietokartat ovat aikoja sitten olleet jo olemassa? Ja kun sitä lahopuuta pitää järjestää ötököille…